Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
35
(Careo: irrigua, C. paucifiora y. m.), varpuja 011 vähäu,
vallankin Andromeda a, joskus vähän Betula nanan ja karpaloa,
ruohoista jonkun verran Menyanthesta; mättäillä kasvaa
loisinaan saugeu runsaasti suomuuraimia.
N iilistä jäävät rimmet alussa sangen pieniksi, mutta
niitä muodostuu sen sijaan sitä taajempaan, jättäen väliinsä
vaan hyvin kapeita pikkurämeitä. Tuollaiset rimmet ja
väliset rämeet muodostavat silloin melkein yhden
homogenisoi! kokonaisuuden, jolla suon ollessa rämemäisempää useasti
vallitsee Betula nana; jos rimmet ovat valtavampia ja
letto-maisia. saattaa niissä vallita esim. Malinia, Sciipus
cæspi-tosus y. m.
Hajalla rämeen ja suuremman (regressivisen) nevan
välillä tavataan varsin usein siv. 32 mainittu tapaus, jossa
jyrkkäreunaiset mättäät ja rimmet vuorottelevat.
Kasvillisuus saattaa tällaisissa tapauksissa olla sekä rimmissä että
rämemättäillä hyvin vaihtelevaa laatua.
Pisimmälle näyttää regressioni kehittyvän soilla, jotka
sijaitsevat rinnemaalla. Tuollaiset suot, joissa vesi
luonnollisesti on juoksevaa, ovat tavallisesti aivan täynnä rimpiä.
Rämeet jäävät vaan kapeiksi jänteiksi rimpien ympärille
muodostaen mitä erilaisimpia kuvioita, jotka tavallaan
muistuttavat solukudoskuvia kasveista. Rimmet ovat yleensä
pitkäveteisiä ja lähenevät sitä suuremmassa määrässä
suorakaiteen muotoa, kuta selvemmin vesi on juoksevaa; niiden
pituussuunta on aina kohtisuora veden juoksusuuntaa vastaan.
Näistä omituisista soista, jotka ovat Pohjois-Suomelle
ja varsinkin Lapille karakteristisia, mainitsee kirjallisuudessa
ensimmäisenä Hult2), joka sanoo: ,.En egendomlig 1’öreteelse
äro de smala, Here meter långa myrtufvor, som man stundom
ser på sanka kärrmarker af stor utsträckning. De ligga
alltid något åtskilda, nästan parallelt med hvarandra och
förenas här och der at’ snedt löpande strålar, under det dyn
1 Vrt. A. K. Cajauiler: Eiu Hcitrag etc.
s) Hj. Hjelt och K. Hult: op. ett., siv., 42—43.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
