Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 2. Varustukset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3°
VARUSTUKSET.
pitää olla lämpimät, sillä ei tiedä miten kylmä sattuu
matkallamme; ja ruoka-aineiden pitää olla ravitsevia ja erilaatuisten
ainesten pitoisia sopivissa suhteissa, sillä työ on oleva ankara,
luultavasti ankarampi kuin koskaan ennen yhdelläkään
osanottajista on ollut tehtävänä.
Rekimatkalla reki tahi kelkka on tietysti tärkeimpiä. Kun
aikain kuluessa Englannista on tehty niin useita rekiretkiä
pohjoisiin seutuihin, niin luulisi, että saadun kokemuksen
nojalla on reki suuressa määrin kehitetty täydellisyyteensä. Vaan
niin ei kuitenkaan ole asia, eikä voi kylliksi ihmetellä, että
vielä niin viime aikaiset retkikunnat kuin esim. toinen
saksalainen pohjoisnaparetkikunta 1869—70 (Grönlannin itärannalle),
itävalta-unkarilainen pohjoisnaparetkikunta 1872—74 (Frans
Josefin maahan), vieläpä suuri englantilainien
pohjoisnaparetkikunta Naresin johdolla 1875—76 (Smithin salmeen) lähtivät niin
suurilla, kömpelötekoisilla ja tarkoitustaan vastaamattomilla
reillä. Tässä suhteessa paremmin varustettuja olivat molemmat
viimeiset amerikkalaiset retkikunnat: Greelyn retkikunta 1881
—84 ja toinen, joka Schleyn ja Soleyn johdolla lähetettiin
edellisen avuksi 1884.
Tavallinen vika näissä naparetkikuntain reissä on ollut
niiden raskaus, suuruus ja kömpelömäisyys. Kun tähän vielä
lisäksi mainitaan, että ne usein ovat olleet kapeajalaksisia, niin
ei ole vaikea ymmärtää, että ne ovat uponneet syvälle lumeen,
ja usein on niitä ollut melkein mahdoton saada kuletetuksi
edelleen. Muutamat retkikunnat ovat käyttäneet Amerikassa
käytännössä olevia rekiä, joissa on yksi ainoa, keulasta
taivutettu liistejalas. Ne ovat tavallisesti koivulaudasta tahi muusta
sellaisesta, noin 2y.2 metrin pituisia ja 50 centimetrin levyisiä.
Näitä rekiä näkyy käytetyn jo tämän vuosisadan alussa,
Franklin esim. käytti sellaisia ensimmäisellä retkellään.
Englantilainen matkustaja tohtori Rae ja hänen jälkeensä Greely käytti
samallaisia rekiä, joihin oli laitettu hyvin matala ja kapera
jalas molemmin puolin leveää pohjajalasta. Selvää on, että
nämä reet kantavat varsin hyvin pehmeällä lumella ja hyvin
sopivat sellaiselle kelille, vaan kovemmalla lumella hankaus
on liian suuri, joten niitä on raskas vetää.
Kummallista kyllä, että harvat retkikunnat ovat
huomanneet varustaa reet leveillä jalaksilla. Tällaiset reet tuntuvat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
