Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 8. Maata kohti. Ajelulla jäässä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
156
MAATA KOHTI. AJELULLA JÄISSÄ.
Meillä oli alituiseen työtä teltan lattiaa kuivana pitäessä
sadevedestä, jota tihusi sisään kruuvin aukosta teltan seinän
alaosassa. Vuorokauden vietettyämme tällä tavoin teltassa,
harventui jää sen verran, että me uudella rohkeudella ja uusilla
voimilla voimme alkaa pyrkiä maata kohden. Se oli 19 p:vän
aamu, 9 seutu.
Sade oli vähän laantunut, ja sumuun ilmestyneestä raosta
näimme Sermilikvuonon. Me olimme enemmän kuin toista
vertaa edempänä siitä, vähintään 4 penikulman päässä; vaan
me silmäsimme luottamuksella eteenpäin. Jollemme pääsisi
maihin Inigsalikin luonakaan, Sermilikvuonon länsipuolella,
niin voimme päästä etelämpänä Pikiutdlekin luona. Kun
väsymättä työskentelemme pyrkien poikki virran, täytyy meidän
viimeinkin päästä maalle. Ja kestävyytemme ei katkennutkaan.
Me teimme työtä halulla, pääsimme suuren jäävuoren suojaan,
tapasimme pitkiä, avonaisia uria ja tunkeusimme hyvän
taipaleen jäähän. Se taas sulloutui, ja meidän täytyi taas ottaa
pakomme jäätelille. Aurinko pilkisteli silloin tällöin. Me vedimme
veneemme jäälle, teimme teltan ja laitimme itsellemme niin
kodikkaasti kuin mahdollista.
Me muutimme nyt kuivat vaatteet ja kuivasimme märät,
joka oli varsin mieluista erittäinkin minulle, kun tänä päivänä
työskennellessämme olin pudonnut mereen. Kun nimittäin
yritin kerran muutaman jäätelin reunalta hyppäämään
veneeseen, niin lohkesi jää allani. Tällainen kylpy vastentahtoa oli
muuten hyvin jokapäivänen matkallamme. Päivemmällä rupesi
aurinko paistamaan ja me kerrassaan kylvoimme sen
lämpöisessä paahteessa. Konservit, joita meille oli lähetetty
Stavangerin tehtaasta, pistelimme makeaan suuhun, jäätelillä oli
erinomaista juomavettä, ja tynnyrissä, joka oli Jasonin veneen
mukana, oli vielä olutta. Jokaisessa hylkeenpyyntiveneessä on
nimittäin oluttynnyri ja leipäarkku, täynnä leipää ja osaksi
läskiä. Kapteeni oli meitä varten käskenyt täyttää nämä
molemmat ja jättänyt ne veneeseen, ja niiden sisältö sattui nyt
meille sopivaan aikaan.
Me aloimme nyt kuulla jotenkin kovaa pauhua meren
puolelta jääreunasta, vaan emme siitä isosti välittäneet. Me
silminnähtävästi poistuimme suoraan maasta: vuoren huiput
Sermelikvuonon luona pienenivät pienenemistään.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
