Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 15. Viimeinen telttapaikkamme itärannalla. Ensimmäinen retki sisämaanjäälle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
20 o
20 o ENSIMMÄINEN RETKI SISÄMAANJÄÄLLE.
ja tapasimme siellä mukavan istumapaikan kallion kielekkeellä.
Täällä avasimme eväslaukkumme ja kävimme tuoreella
ruokahalulla pemmikanin, lihakorppujen ja lihapulverisuklaan
kimppuun.
Vaan sitte rupesi satamaan. Se ei ollut varsin mukavaa
semminkin kun pimeni niin, että me emme nähneet kuin pari
askelta eteemme. Meillä oli vielä hyvä taival teltalle; siis
eteenpäin taas! Me suuntasimme kulkumme yli jään etelään päin
pitkin tunturia. Pinta oli kutakuinkin tasaista, niin kuin se
usein on maata vasten, jossa jää on liikkumatta ja on jäätynyt
maahan ja tunturin seinään. Vaan rinne kävi sitte niin
jyrkäksi ja liukkaaksi, että töin tuskin pysyimme siinä. Jotta
meillä olisi oikein mukava, niin alkoi näkyä useita suuria railoja
allamme. Pimeässä näimme himmeästi häämöttävän mustain
syvyyksien, jotka olivat valmiit sulkemaan meidät syvään
syliinsä, jos vain astuisimme harhaan tahi jalka liukastaisi.
Tun-turiseinä yläpuolellamme oli niin jyrkkä, ettemme voineet sinne
nousta: meidän piti eteenpäin sitä tietä, jolla olimme ja
pää-simmekin onnellisesti muutamalle paikalle, jossa vuoren
niemeke pistihe jäähän. Vuoren seinän ja jään välillä oli tässä
enemmän kuin 20 metriä leveä ja, niin kuin näytti, pohjaton
rotko; toisella puolen jäässä näimme himmeästi pimeässä koko
joukon railoja. Miten suuria ne olivat, emme voineet erottaa,
vaan ne olivat tarpeeksi suuria estämään meitä yli pääsemästä.
Muuta ei ollut tehtävänä, kuin mennä yli vuoren
muutaman laakson läpi, joka oli heti rotkon länsipuolella, koettaa
päästä vuoren niemen taakse ja katsella eikö olisi mahdollista
päästä eteenpäin vähän alempana. Tuntui virkistävälle kun
taas sai kulkea kovaa maata ja joka askeleella tuta varmuutta.
Vaikka satoi taivaan täydeltä, jotta kastuimme ihan läpi, niin
lepäsimme pitkään muutamilla kivillä. Odotimme aamun
koittoa jatkaaksemme matkaamme jäällä.
Vihdoin nousi aurinko punaisena ja hehkuvana idässä ja
loi lämpöisen, ruusunpunaisen ruskotuksen taivaalle ja
maisemille. Allamme oli jää ja näytti olevan parempaa, kuin olimme
luulleetkaan. Me valitsimme muutaman tien, jota näytti
olevan helpoin kulkea, ja niin taas lähdimme. Vaikka me
menimme juoksujäätikön poikki läheltä sitä paikkaa, jossa se
syök-syy jyrkkänä mereen, niin ei jäässä täällä ollut kovinkaan paljo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
