Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 20. Purjehtiminen sisämaanjäällä. — Maata! Maata! — Ensi kerta juomavettä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LINNUN VISERRYSTÄ.
353
olla enemmän kuin 8 penikulmaa jälellä, *) vaan maata emme
vielä nähneet, ja lappalaisia alkoi epäilyttää. Ravnan muoto
alkoi olla yhä happamempi: »Minä vanha tunturilappalainen,
minä tyhmä härkä, minä uskon, ettemme koskaan tule sille
länsirannalle.« Siihen minä vain sanoin: »Se on totta, Ravna
tyhmä härkä.« Ja Ravna oli hyvillään tästä kahtanaisesta
lauseesta. Tällaiset huolestumiset olivat hyvin tavallisia Ravnalla.
Eräänä toisena päivänä puhkesi sitte Balto yhtäkkiä: »Oh,
eihän — — — — — — — kukaan voi tietää kuinka pitkä
matka on rannasta toiseen, kun täällä ennen ei ihmisiä ole
käynyt.« Tietysti oli vaikea saada hänelle selville, että
sitte-kin voi laskea matkan pituuden; vaan teräväjärkinen kun hän
oli, näkyi hän lopuksi saavan vähän hajua, miten se käy päinsä,
näytettyäni hänelle kerran kartalla. Muuten parhaiten näytti
lohduttavan häntä ja Ravnaa, kun tehtiin pilaa heidän
arkuudestaan.
Kun me 16 p:nä tapasimme jyrkkiä laskuja, näytti se
lohduttavan meitä kaikkia, ja kun meillä sitte illalla oli
ainoastaan — 17,80, niin oli meistä oikein leuto ilma; oli aivan kuin
olisimme tavanneet taas kesän. Merkinottojen mukaan oli
meillä nyt ainoastaan z penikulmaa sulalle maalle.
Syyskuun 17 p:nä oli päivälleen kaksi kuukautta siitä,
kun Jasonista lähdimme. Sattui niin, että juuri sinä aamuna
oli voinjakopäivä, joka oli iloisimpia tapahtumia sisämaan
elämässämme, ja kun teetä ja sokeria jaettiin vuoteelle, niin
mieliala oli hyvin vilkas. Tänä aamuna myöskin ensi kerta
pitkistä ajoista ei ollut kuuraa teltassa seinillä.
Einettä syödessämme hämmästytti meitä linnun liverrys.
Vaan pian se lakkasi kuulumasta, eikä oltu oikein varmoja
siitä, oliko oikein kuultu. Vaan ollessamme taipaleella,
kuulimme taas, 1 aikaan, linnun viserrystä ilmassa. Me
seisahduimme ja näimme pulmusen lentävän jälessämme. Se kiersi
useat kerrat meidät ja näytti haluavan laskeutua kelkoillemme,
vaan ei ollut oikein varma uskaltaisiko, ja laskeutui lumelle
ihan lähelle meitä, vaan pian lensi tiehensä, koko ajan iloisesti
viserrellen.
Miten mieluista olikaan meille tämän pienen pulmusen
*) Meillä todellisesti oli 20 penikulmaa.
23
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
