Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 20. Purjehtiminen sisämaanjäällä. — Maata! Maata! — Ensi kerta juomavettä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
366
PURJEHTIMINEN SISÄMAANJÄÄLLÄ.
littämättömälle nautinnolle saada kyllältään. Jätän sanomatta,
montako litraa joimme, vaan monta niitä juotiin. Me tunsimme
kuinka vatsa pullistui.
Sitten jatkoimme matkaamme raskaampina kuin ennen.
Emme olleet pitkältä kulkeneet, kun kuulimme jonkun
huutavan, ja näimme pikku Ravnan juosta piristävän minkä sääret
sieti. Me odotimme häntä peläten jotakin pahaa. Pian hän
tavotti meidät, ja tulin hyvin hyvilleni kun kuulin, että hän
oli tullut vain noutamaan spriilampun sydämmiä, jotka minulla
tavallisesti oli taskussa niitä kuivina pitääkseni. *■ ’
Olin hyvin utelias tietämään, oliko Ravna nähnyt vettä,
sillä hän oli pahin vedenjuoja meistä kaikista, kun vain saisi,
ja minua pelotti että hän joisi turmiokseen asti. Lopulta en
voinut olla häneltä kysäsemättä, oliko hän nähnyt sitä. Oli,
olipa hyvinkin, vaan ei ollut aikaa juomaan; nyt hän korvaa
vahingon ja hän lähti tassuttelemaan takaisin. — Oi pyhä
Jerusalemin suutari, kun hän mahtoi juoda!
Me jatkoimme matkaamme ja tulimme jäälle, joka oli
röykkelikköä, sellaista, ettemme koskaan olleet nähneet. Mitä
Jensenin kertomuksesta olin lukenut, niin se ei ollut mitään
tämän suhteen. Aivan mahdotonta ei sitä ollut kulkea, vaan
jääselkiä, toinen toistaan terävämpiä, oli kaikkiin suuntiin ja
niiden välissä syviä rotkoja, joiden pohjalla oli hienolla,
upottavalla jäällä peittynyttä vettä.
Oli alkanut jo hämärtää, kun vihdoin käännyimme
takaisin. Me aivan väsyimme porkatessamme tietä lumessa ja
iloisia olimme, kun viimein saimme telttamme näkyviin.
Tullessamme äskeiselle vesilampareelle, piti meidän taas ottaa pitkä
ryyppy; me paneusimme pitkällemme ja annoimme veden
pitkissä kulauksissa virrata kurkkuumme. Otsaa paleli; vaan ei
auttanut; ihan taivaalliselta tuntui, kun sai kerran juoda oikein
janonsa sammuksiin.
Kun tulimme teltalle ja astuimme pieneen huoneeseen,
jossa toverimme istuivat keittiön ympärillä, tuoksahti
herne-vellin haju vastaamme. Balto oli hyvin ylpeä täytettyään niin
täsmällisesti määräykseni; hänellä oli kaikki lämpimänä ja
valmiina.
Miten toisten oli ollut meidän poissa ollessamme, kuvaa
Balto seuraavalla tavalla:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
