Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-\T:o 36 (12)
GUTENBERG
73
ratkaisun hetki on tullut, sitä on vaikea arvata.
Mutta luultavaa on että hra Droekila vie voiton, sillä
agitatsiooni on kääntynyt hänen puolelleen. Minun
mielipiteeni mukaan olisi ehdokkaista sovittava siten,
että yksimielisesti valitsisimme hra Droekilan.
Onhan hra Droekila mies, joka lausuu selvästi
ajatuksensa julki, eikä liiaksi vapise ahtaassakaan paikassa;
ja semmoista miestä me tarvitsemme juuri tänä
aikana. Jos pelkäämme, että hän lisää faktorien
lukumäärää liittohallituksessa, niin muistakaamme että
siellä on ennenkin löytynyt semmoisia virkailijoita,
eikä ne ole vielä kummia tehneet. Ennakkoluulot
eivät koskaan osoita todellisuutta, eikä niiden nojalla
sovi käydä syrjäyttämään henkilöä, joka on jo
osoittautunut siihen kykeneväksi.
Liittohallituksen varajäsenistä, tilintarkastajista
ja tilintarkastajien varajäsenistä oh kokouksen
osanottajat melkein yksimielisiä, ja heitä valitessa
päätettiin käyttää Helsingin osaston ehdokaslistaa.
Että Karjalassa saataisiin yksimielinen tulos
tulevassa vaalissa, päättivät kokoukseen osaaottaneet
lähettää tiedon kaikille Karjalan maakuntaan
kuuluville liiton osastoille tehdystä ehdokaslistasta.
Tähän tiedonantoon yhtyivät tietysti ne. jotka
äänestivät hra Droekilaa.
Samassa kokouksessa päätettiin myöskin yleisen
läänikokouksen pitämisestä. Päätös oli yksimielinen.
Kokousajan määrääminen ja lähempi harkitseminen
jätettiin sille toimikunnalle, joka valittiin alkavia
toimia varten. Toimikuntaan kuuluvat: hrat
Blomqvist, Tallberg, Torniainen, Timperi, Savander,
Tolvanen, Räisänen ia Torsten.
Ammattikirjallisuuden hankkimista koskeva
kysymys jätettiin ensi kokoukseen.
Minulle kerrottiin kuinka hyvin järjestettyä 011
yötyön teko Viipurin Sanomain kirjapainossa, jossa
ilmestyy joka päivä sanomalehti ja semmoinen hyvä
järjestelmä on saatu hankkimalla hyviä ja
ystävällisiä työnjohtajia, jotka voivat joskus yölläkin käydä
järjestystä valvomassa. Minä kun en ole vielä
nähnyt oikein hyvää ja järjestettyä yötyön tekoa, niin
päätin käydä katsomassa sitä uutta järjestystä.
’Eräänä iltana, kun palasin kotia Neitien niemeltä,
muistin ennen tekemäni päätöksen, jonka
toteuttamiseen nyt oli sopiva tilaisuus, kun tornikello osoitti
jo puoliyötä ja sentähden luulin tapaavani kaikki
toverini täydessä työntoubussa. Minä pistäysin
taloon sisälle.
Latomahuoneeseen tultuani seisoivat kaikki latojat
kastinsa ääressä tehden säännöllistä työtään. Kun
he huomasivat tuloni, katsoivat kaikki minuunpäin,
mikä ivallisesti hymyillen, mikä taas hyvin
vakavasti, näkyi joukossa nauraviakin naamoja, jos oli
pelästyneenkin näköisiä. Seisahduin oven lähellä
olevan toverini luo — hän hymyili ivallisesti —
kyselemään kuulumisia, mutta ennen kuin ehdimme
keskusteluamme jatkaa, kuului toisesta »kangista"
epäselviä ja epätasaisesti lausutuita sanoja ja raskaita
askelia.
Outko sinä . . . vikkelä latoja? Noh, jos
out . . . vikkelä ... — ääni keskeytyi ja kuului
raskas hengähdys.
— Jos out vikkelä . . . latoja niin ... se on
. . . hyvä sinulle.
Oli" hetken hiljaisuus, ainoastaan latojien
säännöllisestä kirjakkeiden noppimisesta, ja niiden
asettamisesta vinkkelihakaan, lähtenyt ääni kuului.
Kun on ensiluokan kaupunki ... - näin
alkoi taas nuo epätasaisesti ja epäselvästi lausutut
sanat ja raskas hengen veto häiritä hiljaisuutta.
Ensiluokan kaupungissa . . . pitää olla . . .
ensiluokan . . . latojat . . .
Minä astuin jonkun askeleen ääntä kohti ja
pelkäsin näkeväni jonkun epäsäännöllisen olennon
olevan uiinkuin »liikutetussa" tilassa. Näköni ja
pelon-alainen luuloni eivät pettäneetkään. Erään regaalin
luona seisoi mies, pidellen toisella kädellään kiinni
kastin reunasta, siten pysytelläkseen itseään
tasapainossa horjuvasta asennosta. Hän huomasi minut
ja katsahti minuun puolikuolleen näköisillä
silmillään. Minä tunsin hänet ja oivalsin nyt, että hän
se oli, joka noin epäselvästi puhui ja häiritsi latojien
säännöllistä tehtävää.
Raskain askelin ja tukien itseään, pitämällä kiinni
regaalista, siirtyi hän toisen latojan luokse.
— Tämänkö verran sinä oot . . . latona —- sai
häu vaivaloisesti sanotuksi.
Latoja ei vastanut kysymykseen, vaan jatkoi
säännöllistä työtään ja hymyili ivallisesti.
Vielä tämä omituinen järjestysmies siirtyi
kolmannenkin latojan luo ja teki "hänelle samallaisen
kysymyksen yhtä kankeilla sanoilla kuin
edellisellekin, mutta ei hän saanut vastausta. Latoja teki
työtään ikäänkuin ei olisi ollut näkevinään kysyjää,
ei kuulevinaan kysymystä. Hänen kasvoilleen
ilmestyi vihainen ja osaksi pelonalaineu katse, joka osoitti
tyytymättömyyttä kysyjään, ja hän olisi tahtonut
sysätä ulos moisen häiritsijän, jos vaan olisi uskaltanut,
mutta se pelonturine, jota häneen oli jo kauan
istutettu. ei sallinut hänen luonteelleen valtaa ilmaista
«isällistä tunnettaan. Hänen tahtonsa lujuutta
lamautti osaksi myöskin se tieto, että hän oh oppilas,
ja tämä häiriön tekijä oli hänen ohjaajansa, hän oli
hänen kasvattajansa siinä tehtävässä, jonka eteen
hän oli alttiiksi uhranut nuoruutensa ja koko
elämänsä. Osaksi lamautti häntä myöskin se tieto,
ettei häiritsijä ollut yksinomaan hänen kasvattajansa,
vaan hän oli kaikkien niiden työntekijäin ohjaaja,
hän oli heidän — faktorinsa.
Kun järjestysohjelmaan kuuluvat kysymykset oli
tehty, päästi hän kätensä irti kastin reunasta ja
siirtyi pari askelta ulommaksi latojasta, katsahti
ympärilleen, nähdäkseen oliko kaikki kuten oleman
piti. Sitte horjahti hän ja pää painui kumaraan
alaspäin.
Nyt näin minä hänen edessänsä, hänen omien
jalkojensa alle tallattuna ja rikkirevittvnä kaiken
sen moraalisen käsitteen niistä säännöllisyyden
vaatimuksista, joita se sama faktori oli asettanut niille
työntekijöille — taitureista oppilaihin saakka —
joiden edessä hän tänä yönä horjui. Näin myöskin,
miten se tuntemuksen pelko, jota hän on koettanut
istuttaa niihin työntekijöihin, hymyili ivallisesti tänä
yönä hänelle itselleen ja kaikkea sitä mahtia vastaan,
mitä hän on tahtonut heille osoittaa ollessaan
heidän johtajansa.
Ne oikeuskäsitteet, joita olen tuntenut
säännöllisyyden vaatimusten täyttämisen suhteen, eivät
sallineet läsnäoloani pitemmälle tässä epämiellyttävässä
näytelmässä, vaan minun täytyi poistua.
Nyt käsitän minä täydellisesti ettei sokea voi
sokeaa taluttaa, sillä he lankeevat samaan kuoppaan.
Mutta olkoon tämä opiksi samalla kun se on
kehoi-tus pyrkimään »kehnosta aiu’ oivempaan" ja kun
semmoisen pyrkimyksen perille olemme päässeet, on
meidän helppo olla siinä tehtävässä, mihin jokainen
sovellumme ja täyttää vaikkapa säännöllisyydenkin
vaatimuksia.
Rinne.
Tietoja Turusta.
Yhdistyksemme vietti t. k. 19 p:nä 9:ttä
vuosijuhlaansa Palokunnantalon juhlasalissa. Juhla
onnistui kaikin puolin hyviu; ohjelma oli rikas ja
monipuolinen, yleisöä oli sali melkein täynnä, ja
ohjelman kaikki numerot suoritettiin yleisöä täysin
tyydyttävällä tavalla, joka ilmeni rajuista
käsien-taputuksista jokaisen numeron jälkeen.
Pataljoonan soittokunnan soitettua ouverturin
lausui kirjaltaja \V. Grönroos lyhyessä nykyisiä oloja
koskettelevassa avauspuheessaan vieraat tervetulleiksi.
Juhlapuheita pitivät ruotsiksi sanoinalebdentoimittaja
J. Sund blom ja suomeksi maisteri ,J. H. Kala.
Edellinen huomautti kirjajtajain hiljaisuudessa
tapahtuvasta työstä, joka, vaikka se onkin rasittavaa, on
samalla kuitenkin miellyttävääkin siiuä suhteessa
että kirjaltajat tietävät olevansa osallisina
ihmiskunnan kehitystyössä. Hra Kala kertoi ranskalaisen
runoilijan Lamartinen kertomuksen unesta, jonka
Gutenberg näki vähän ennen kuin hän teki suuren
keksintönsä, kirjapainotaidon, tunnetuksi, ja jossa
kuvattiin se sieluntaistetu, jota Gutenberg tunsi
tietäessään että hänen keksintönsä toiselta puolen teki
ajatuksen ja neron parhaimmat tuotteet kaikkien
ihmisten omaisuudeksi, ja toiselta puolen myös voi
saattaa aikaan pahaakin maailmassa, kuu siten
huonon ja vahingollisenkin kirjallisuuden leveneminen
kävi mahdolliseksi. — Suomalaista lausuntoa esitti
maist. F. Nuupala ja ruotsalaista yliopp. L.
Lindström. Soololaulua esitti hra U. Wiberg, joka sai
osakseen .yleisön suuren mieltymyksen, varsinkin
laulettuaan suomalaisen kansanlaulun »Tuoli’ on mun
kultani", joka oli toistettava. Köörilaulua esittivät
»Arbetet? Vännerien" pursiklubin mieskööri ja
Kan-sallisseuran suuri sekakööri, joista varsinkin
viimeksi-maihittu hurmasi yleisön niin että suosionosotuksista
ei tullut loppua ennenkuin kööri oli toistamiseen
kokoontunut lavalle ja esittänyt uudestaan »Porilaisten
marssin".
Mutta suurimman innostuksen herättivät yleisössä
ohjelman loppupuolella olevat kuvaelmat »Maaherra’1
ja »Suometar". Edellisessä kuvattiin Runebergin
runosta tunnettu maaherra Wibelius
virkahuoneessaan; sisään astuu venäläinen kenraali ja nyt seuraa
tuo tunnettu dialoogi, jossa maaherra lakiin vedoten
voittaa kenraalin, joka ei voi sanaakaan vastata,
vaan »lujast’ ukon kättä puisti nyt ja kumarsi ja
läks’". Samassa putosi peräseinää peittävä verho,
josta paljastui Aleksanterinpatsaan sivukuvan
mukaan järjestetty »Lex" ryhmä. Toisessa kuvaelmassa
nähtiin »Suometar" seisomassa patsaalla, jonka
sivuja kaunistivat Aleksanterinpatsaan sivukuvat.
Ympärillä oli edustajia Suomen kansan kaikista
Kansankerroksista, säätyläisiä ja rahvasta, vanhoja ja
nuoria, joista kukin lausui värsyn ..Maamme" laulusta.
Kuvaelma päättyi siten, että sekä näyttämöllä olevat
että kööri ja koko yleisö salissa yhtyivät
soittokunnan säestäessä laulamaan kansallislauluamme. Tämä
kuvaelma saattoi yleisön ihan haltioihinsa; »hyvä"
ja »bravo" huudoista ei tahtonut loppua tulla.
..Maamme" laulusta laulettiin ensimäinen värsy
toistamiseen ja esirippn nousi kerta toisensa perästä,
Eräässä täkäläisessä lehdessä 011 muuan
korreh-tnurinlukija ottanut puhuakseen kirjaltajani uudesta
palkkaustariffista satamapalvelijain
palkankorotuspyynnön ohessa. Satamapalvelijain
palkankorotuspyynnön — joka ei, ikävii kyllä, saanut valtuuston
hyväksymistä — hän kvllä pitää sangen kohtuulli-
sena, mutta kirjaltajain vaatimukset hänen
mielestään menevät »lähes liiallisuuksiin", joten hän ei
luule niiden voivan tulla hyväksytyiksi.
Mikä hänet on innostanut sekaantumaan asiaan,
joka ei häntä vähimmässäkään määrässä koske, ei
liene vaikea arvata, mutta luulenpa hänen siinä
tehneen huonon kaupan, sillä myöskin työntekijäin
mielisuosio on ainakin tähän asti näyttäynyt hänelle
tuiki tarpeelliseksi asemansa säilyttämiseksi. On
nim. tapahtunut useamman kuiu yhden kerran, että
latojat ovat pelastaneet hänet lukemalla itse
korreh-tuurin, hänen ollessa »viftireissulla". Tällaisesta
auttamisesta voi nyt hyvin helposti tulla loppu.
Kimmo.
En voi olla mainitsematta eräästä täkäläisestä
»oppineesta" kirjaltajasta — jos häntä kirjaltajaksi
eniiän saattaa kutsua — vähäsen. Hän ei, näet,
pitkään aikaan ole enään ollut oikein todenteolla
,,piu-nimässä" kastin ääressä. Kohtalo kun on hänet
kohottanut pikkaisen ylemmäksi meitä muita »roistoja".
Hän on nimittäin paisunut – korrehtuurilukyaksi!
Jopa nyt nauratte ja tuumitte: että eihän tuo vielä
ole pomo eikä mikään muukaan »vaikuttava".
Siinäpä se juuri onkin, mutta sittekin on hän mies,
joka on meitä muita arvokkaampi ja omalla
tavallaan kohoaa »kuuluisuudellaan" meitä muita
korkeammalle. Miten se sitte on mahdollista? Mitä hän on
tehnyt, kysynette, saavuttaakseen sen kunnian, että
saa muistokseen pätkän Gutenbergissa,
äänenkannattajassamme. Vastaan suoraan: Hän on kyvyllään ja
opillaan keksinyt ihkasen unden laskutavan, jonka
mukaan sanomalehtilatojat laskevat sitte kun uusi
tariffimme voimaan astuu. Tarkempia yksityiskohtia
en voi kertoa siitä, sillä ne hän pitää omana
salaisuutenaan, mutta selitykseksi ainakin sanoo hän
sanomalehtilatojain tulevan saamaan sen mukaan
kokonaista kymmenen (sanoo 10) Suomen markkaa
sadalta riviltä! työstä sunnuntai-iltana? — Ohoh!
Kylläpä silloin kelpaa sanomalehtilatojain olla ja
elää, Lupaapa samainen henkilö itsekin jättää
sitten nykyisen toimensa sikseen ja ryhtyä uudelleen
vanhaan virkaansa, seisoa könöttämään leipäpuunsa
viereen ja pistellä niin, että kirjasimet tulta iskee —
suuren ansion toivossa. Ei toki silloin, kuiu muut,
vaan ainoastaan sunnuntai-iltasin, jolloin pistelee 300
riviä, josta keksimänsä laskutapansa mukaan
ansaitsee sitte yhdessä illassa 30 markkaa! Nätti summa,
eikö niin! Eikä sano tekevänsä sitte enään muina
päivinä lainkaan työtä, silläkin kun toimeen tulee.
Olette kai nyt ymmärtäneet hänen keksintönsä,
E11 ainakaan paremmin osaa sitä selittää. Vahinko
miestä kun ei ennen ole tuota oivaa laskutapaa
keksinyt. Siten laskien olisi ehkä päästy kaikista
tariffi-vaivoista. Esitetty vaan uusi laskutapa isäntien
hyväksyttäväksi. Kaikissa tapauksissa olisi näin
kyvykäs ja oppinut »herra kirjaltaja" ollut tarpeen
siellä Helsingissä tariffikomiteassa. Myöhäistä tuo
nyt jo ainakin on, jonka vuoksi vartokoon uutta
tilaisuutta, missä voi uudelleen kykynsä terävyyttä
näyttää.
Mitä on tällaisesta miehestä ajatteleminen? Voiko
häntä kutsua toveriksi? Tuskin hän sitä ansaitsee.
Eiköhän jokainen Teistä liene samaa mieltä?
Mutta »ennenkuin hutkitaan, miestä tutkitaan".
Siksipä lienee parasta tuumia, josko sanottu »herra ja
korrehtuurinlukija" lienee unohtanut tuou tärkeän
prosenttilaskun, miten lisäämällä peruspalkkaan
tariffin määräämät prosentit, saadaan syntymään
todellinen paikkamäärä. Ajatelkaas, hyvät toverit!
Vuosia on jo kulunut siitä toistakymmentä kun hän
istui koulunpenkillä ja pänttäsi prosenttilaskua
päähänsä. Sen jälkeen ei liene milloiukaan joutunut
laskemaan prosentti-laskua, ci edes paljonko korkoa
tuottaa 50 markkaa vuodessa 6 °/„ mukaan. Jos näin
hullusti on käynyt, niin »auta Pyhä Pietari",
nieni-sipa siinä toisenkin pää pyörälle eikä yksin hänen.
Vaan leikki sikseen. Kun hän heitti ba’an
nurkkaan, ja ryhtyi nykyiseen toimeensa, piti hän
luultavasti latojan palkkoja siksi alhaisina ja työtä
epäterveellisenä, että jätti leipäpuunsa ja moni
helpompaan toimeen. — Nyt kun huomaa, ettei häntä —
korrehtuurilukijaa — huomioon ole otettu tariffia
laadittaissa, paisuu hänen sisunsa vihasta ja
kateudesta ruveten asioita vääntelemään,
suurentelemaan ja monenkertaisesti lisäämään. Ehkä jonkin
paksupään niitäkin uskoinaan saa. Tätä käsitystä
varmentaa vielä se seikka, että ollen Liiton jäsen,
erosi siitä viime syyskuulla, syystä — kuten itse
mainitsi, — ettei sen (Liiton) jäsenyys häntä mitään
hyödytä.
En olisi tahtonut häneen kajota, mutta kun
henkilö, jota tähän asti on pitänyt toverinaan,
alkaa toveripiirissä ryhtyä tuollaisiin tekoihin,
tahdoin häntä huomauttaa laskutapansa »erehdyksistä",
toivolla, että vastaisuudessa jättää sellaiset
tekemättä. Vähempi kai olisi riittänyt, mutta, jotta
uusi laskutapansa vähänkin muille ja hänelle
itselleenkin selvisi, rohkenin näin pitkälle hänestä puhua.
Viime numerossa olleessa kokousreferaatissamme
mainittiin yhdistyksessämme olevan 5 sellaista
jäsentä, jotka eivät ole suostuneet maksamaan 1
markan taksoitusta vararahastoon. Itse asiassa ei näitä
kuitenkaan ole kuin kaksi (sanoo 2), joten pyydän
täten referaattia oikaista.
Naskali.
<3töröEen cFörßunàefs cßeservfonàf *
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
