- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
101

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

levolle aikaisin ja heti nukkunut. Auringon
noustessa hän heräsi ja synkät ajatukset, joista hän
illalla oli päässyt unen helmoihin, heräsivät hänen
kanssansa ja alkoivat taas vaivata häntä
kysymyksillä, jotka lakkaamatta kieppuivat samassa piirissä.
Adam Pihlhjerta — kuinka se oli mahdollista —
pahantekijä — rangaistu, törkeä pahantekijä! Hän
heittelehti vuoteellaan, mutta viimein, kuin uni
yhä etemmäksi pakeni auringon säteitä ja ulkoa
kuuluvaa lintujen laulua, nousi hän ylös, pukeutui
ja meni alas rantaan. Tuuli uinaili vielä, mutta
merellä vieriskeli edellisten päiväin
kevätmyrs-kyjen jäljeltä pitkiä, heikkoja maininkeja, jotka
ikään kuin uteliaasti etsiskellen kiipesivät pitkin
hiekka- ja kivisärkkiä. Noin puolen virstan päässä
näkyi kaksi suurta parvea muuttolintuja,
villijoutsenia ja hanhia, jotka kumpaisetkin erikseen uivat
kuin suuret valkoiset untuvat teräskirkkaassa
vedessä; jotkut makasivat, nokka siiven alla, toiset
puhdistelivat höyhenpukuansa, vaan enin osa
uis-kenteli levottomasti edes takaisin, kutoen
tummia juovia meren kirkkaasen, välkkyvään pintaan.
Lähempänä rantaa uiskentelivat vilkkaammat allit
ja telkät, välistä nousten ylös vedestä, räpytelien
ja roiskuttaen suolaisia vesihelmiä yltfympäri.
Joutsenet, hanhet ja telkät olivat hiljaa kuin
sopimuksesta; vaikka ne ahkerasti liikkuivat, ei kuitenkaan
kuulunut mitään ääntä. Tobias laskeutui kulolle
ja nojasillaan katseli harvinaista näytelmää,
välkkyvää auringon valoa, leikkiviä laineita ja vilkasta
elämää, vaan ei mikään voinut hajoittaa hänen
synkkiä ajatuksiansa. Tämä suuresti armoitettu
sielu, kuinka häpeällisesti hän oli pettänyt heitä
kaikkia, hän, joka vaati syntien tunnustusta, miksi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0109.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free