- Project Runeberg -  Kirjawa Joukko /
25

(1874) [MARC] Author: Carl Brosbøll Translator: Johan Magnus Salenius
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

"Aiwan niin!" wirkkoi rouwa, joka huomasi keksineensä oikean keinon Yrjön wirka-intoa kiihoittaakseen. "Taidathan tuntea häntä, koska se on Jussi, joka öillä ampuu otukset metsistämme eikä kukaan häntä estä".

Yrjö ei nyt enää woinut malttaa mieltänsä. Hän keikahti ylös penkiltä, hänen silmänsä säihkyiwät ja hänen äänensä wapisi, kun hän lausui nämät sanat:

"Rouwa torukoot minua mies-raukkaa niin paljon kuin tahdotte, sillä rouwa saa käskeä ja minun täytyy siihen tyytyä, mutta älkää suinkaan sanoka, että niin wiheliäinen olento, kuin Jussi alamittainen, saawuttaisi sitä kunniaa, että hän pääsisi tähän kartanoon herraswäen kytäksi minun jälkeeni; sitä en woi kärsiä. — Kun olen syönyt tuon pienen leipäpalan, joka jäi eteeni, lähden paikalla takaisin metsään ja jos Jumala waan on kaswattanut siihen sen werran eläwää, että luoti siihen woi tarttua, niin tuon sen tähän kyökkiin. Se on tapahtuwa tahi annan oman henkeni".

"Niin, niin, Yrjörukka!" wastasi rouwa hymyillen; "saas nähdä, että koetat mitä parasta waan woit; kyllä se sitte onnistuu. Jos tuot minulle oiwallisen, suuren saaliin wiimeistänsä huomispäiwän lounaaksi, niin teen Martinaaton sinulle sangen iloiseksi. Jos et tuo, niin täytyy meidän lähettää sana tuonne myllyn taakse alamittaiselle.

Kun Yrjö waelsi takaisin metsään, osoittiwat hänen leweän otsansa sywät rypyt ja yhteenpuristetut huulet sitä häpeää, jota hän oli kärsinyt. Hän talutti nuoralla karjanhoitajan lintukoiraa, sillä hänen omansa alkoi tulla sokeaksi. Alhaalla ryytimaan takana pani hän pyssyynsä wahwan latingin ja astui sitte wainioitten yli, kysyen jokaiselta työmieheltä, jota hän tapasi, oliko hän sinä päiwänä näh-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 12:50:45 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/kirjjoukko/0033.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free