Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 111 -
Anna ojentihe suoraksi hymyillen
iloisesti, vaikka Eksköldin ääni tuntui hänestä
sanovan enemmän kuin sanat.
Rouva Huovinen katsoi moittivasti tuota
ryhmää. Joko nyt Eksköldkin rupesi Annaa
liiaksi huomaamaan? Ei, se oli sula
mahdottomuus.
Mutta siltä nyt todellakin näytti.
Eksköld näkyi aikovan täyttää professorilta
saaman toimensa perusteellisesti. Hän oli
iloinen ja laski leikkiä enemmän kuin
koskaan, mutta pysytteli koko ajan Annan
läheisyydessä, välittämättä rouva Huovisesta ja
Elsasta ollenkaan.
Ja tuskin koskaan oli Anna ollut hänelle
niin kiitollinen kuin nyt. Hänestä tuntui olo
niin helpolta, kun Eksköld piti koko seuraa
vireillä, peittäen hänen huolensa
leikkipuheillaan.
Vene kolahti kohta Haapasaaren
rantaan. Teekupit ja leivokset kannettiin maihin
ja Hart kiirehti Vilman ja Elsan kanssa
tekemään tulta kivien väliin, missä teevesi oli
keitettävä.
»Rouva Huovinen", kuului äkkiä
Eksköldin iloinen ääni, »tässä on erittäin mukava
kivi istuimeksi, jos suvaitsette."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
