Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 138 -
se kyllä hiukan rauhoitti ja tyynnytti häntä,
mutta eihän se tietysti voinut poistaa hänen
tärkeimpiä huoliaan.
Se oli myöskin hänellä selvillä, että
hänen kohtalonsa oli Annan käsissä. Jos Anna
häntä rakasti, oli hänen velvollisuutensa selvä.
Mutta miksi tuo ei tuottanut iloa hänelle,
vaan kalvavaa levottomuutta? Olihan Anna
sama kuin ennen, jonka vertaista ei ollut
toista. Eihän kukaan muu nainen ollut
herättänyt hänessä tuota vakavaa kunnioitusta,
tuota tyyntä, voimakasta lämpöä.
Tietysti se oli tuo ainainen, vanha
ristiriita, joka taas oli vallannut hänet, tuo
ristiriita, joka ei koskaan sallinut hänen
täydellisesti antautua mihinkään, vaan paloitteli
hänet pieniksi pirstaleiksi. Mutta Annahan
oli aina ennenkin voinut luoda sopusointua
ristiriitaan, miks’ei nytkin? Kun hän vain
saisi varmuutta, varmuutta 1
Hart käveli levottomana huoneessaan,
kun palvelija koputti ovelle ja ojensi hänelle
kirjeen. Se oli Annalta. Hart säpsähti
oudosti ja hetken verran välähti hänessä
toivomus, ettei tuo kauan odotettu tieto
olisi tullutkaan. Epätietoisuus oli ehkä
parempi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
