Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
51
tävät kiviröykkiöstä lumen alta. Tuskin erottaa enää tummaa
kallio-seinää. Mihin ikinä katseensa kääntää, merelle tai vuonolle, kaikkialla
on sama lyijynraskas hämäryys. Olemme eroitetut muusta
maailmasta ia suljetut omaan itseemme. Tuuli puhaltaa ja lennättää lunta
edellään. Ylhäällä vuorten harjanteilla vinkuu se ja ulvoo
basalttiseinämien onkaloissa ja halkeamissa samaa ikuista säveltään, jota
se menneet vuosituhannet on laulanut ja jota se yhä laulaa tulevina
vuosituhansina. Lumi kaartelee pyörteissä kuten se ikuisesti aikojen
vaihteluissa on kaarrellut. Se täyttää halkeamat ja syvennykset,
mutta kiviä vuorten rinteillä ei se voi peittää, mustina kuten aina
törröttävät ne pimeässä yössä. Majan ulkopuolella juoksentelee
lämpimikseen kaksi olentoa talviyössä kuin kaksi haamua, ja niin saavat
he juosta päivä päivältä sillä polulla, jonka ovat sinne tallanneet,
kunnes kevät saapuu.
Maanantaina, joulukuun 2 p:nä.
Kettu tekee meille kepposiaan. Kaikki, mitä se irti saa, vie se
mukanaan. Kerran oii se jyrsinyt poikki hihnan, jolia talja oli
kiinnitetty oven eteen. Vähän yäliä kuulemme sen siellä nakertavan.
Silloin menemme ulos ja koputamme käytävän kattoon. Tänään on se
vienyt meiltä purjeen, jossa säilytimme suolaisenveden jäätä.
Häm-inästyksemme oli suuri, kun menimme jäätä noutamaan ja purje
o i poissa. Heti tiesimme kenen työtä se oli. Mutta purjeesta emme
tahtoneet millään ehdolla luopua, siitähän riippui ensi kevään matka
Huippuvuorille. Pimeässä haimme sitä kivilouhikosta, tasangolta ja
mereltä. Kaikkialta etsimme, mutta emme löytäneet. Lopetimme
toivottoman etsiskelyn ja Johansen meni noutamaan uutta jäätä.
Silloin löysikin hän purjeen rannalta. Iloitsimme suuresti. Ihmeeilistä
oli, että kettu oli jaksanut kantaa niin pitkälle purjeen, joka oli täynnä
jäitä. Tiellä oli purje auennut ja sil om oli se sen jättänyt. Mutta mitä
se tekee tällaisilla tavaroilla? Tarvitseeko se niitä talvipesäänsä?
Siltä näyttää. Tahtoisin löytää sen pesän saadakseni pois
lämpömittarini, purjelankakeräni, harppuuniköyden ja muut kallisarvoiset
esineet, jotka se iurjus on varastanut.
Joulu, ilonaika, lähestyy. Siellä kotona on kaikilla kiirettä ja
touhua, niin kiirettä, etteivät tiedä, miten aikaa kaikkeen riittäisi. Meillä
ei ole mitään tehtävää. Täällä on vain kysymys siitä, miten saada aika
kulumaan. Nuku, nuku! Liedellä porisee iloisesti pata. Istun aamiaista
odotellen, katselen leimuaviin liekkeihin ia ajatukseni rientävät kauas,
kauas. — Lampun ääressä istuu hän talvi-illoin ja ompelee. Hänen
vieressään seisoo pieni, sinisilmä ja kultakutri tyttö leikkien nukella.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
