Raamattu / Lk.18 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Lk.18

  1.  Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina
      rukoilla eikä väsyä.
  2.  Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt
      Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
  3.  Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen
      luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani
      vastaan'.
  4.  Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi
      mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
  5.  niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä
      autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi
      minun silmilleni'."
  6.  Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
  7.  Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka
      häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä
      apuansa?
  8.  Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden
      pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa
      maan päältä?"
  9.  Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä,
      luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän
      vertauksen:
 10.  "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus
      ja toinen publikaani.
 11.  Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän
      sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät,
      väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo
      publikaani.
 12.  Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista
      tuloistani.'
 13.  Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa
      silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala,
      ole minulle syntiselle armollinen'.
 14.  Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se
      toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta
      joka itsensä alentaa, se ylennetään."
 15.  Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi
      heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
 16.  Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten
      tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on
      Jumalan valtakunta.
 17.  Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan
      valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
 18.  Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä
      minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
 19.  Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole
      hyvä, paitsi Jumala yksin.
 20.  Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta',
      'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."
 21.  Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut
      nuoruudestani asti".
 22.  Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä
      puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin
      sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
 23.  Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän
      oli sangen rikas.
 24.  Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka
      vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan
      valtakuntaan!
 25.  Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä
      Jumalan valtakuntaan."
 26.  Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi
      pelastua?"
 27.  Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle
      mahdollista".
 28.  Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä
      meillä oli, ja seuranneet sinua".
 29.  Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole
      ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai
      vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
 30.  ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja
      tulevassa maailmassa iankaikkista elämää".
 31.  Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me
      menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä
      profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
 32.  Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja
      häväistään ja syljetään;
 33.  ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän
      nousee ylös."
 34.  Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä
      niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.
 35.  Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä
      kerjäten.
 36.  Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se
      oli.
 37.  He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän
      ohitse.
 38.  Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"
 39.  Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan;
      mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"
 40.  Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja
      hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:
 41.  "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra,
      että saisin näköni jälleen".
 42.  Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut
      pelastanut".
 43.  Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja
      sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.