- Project Runeberg -  Raamattu / Vanha Testamentti (1933) /
223

Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Joosua - 1 luku - 2 luku

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Joosua 15. 16. 17.

223

ta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan,
saakka — koko heettiläisten maa — ja
aina Suureen mereen asti,
auringonlaskuun päin, on oleva teidän aluettanne.

2 Moos. 23: 31. 4 Moos. 34:2 s.

5. Ei kukaan kestä sinun edessäsi
kaikkena elinaikanasi. Niinkuin minä olin
Mooseksen kanssa, niin minä olen
sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä
hylkää sinua. 5 Moos. 31: 7 s. Hebr. 13: 5.

6. Ole luja ja rohkea; sillä sinä jaat
tälle kansalle perinnöksi sen maan, jonka
minä heidän isillensä vannotulla valalla
olen luvannut antaa heille. 5Moos.3i:23.

Joos. 19: 51.

7. Ole vain luja ja aivan rohkea ja
noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka
minun palvelijani Mooses on sinulle antanut;
älä poikkea siitä oikealle äläkä
vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin.

5 Moos. 5: 32 s. 17: 11, 20. 28: 14. 29: 9. Joos. 23: 6.

Sanani. 4: 27. 1 Kun. 2: 3 s.

8. Älköön tämä lain kirja sinun
suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja
yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea,
mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä
onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.

5 Moos. 17: 19. Ps. 1: 2 s.

9. Olenhan minä sinua käskenyt: Ole
luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä
arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun
kanssasi, missä ikinä kuljetkin.»

10. Silloin Joosua käski kansan
päällys-miehiä sanoen:

11. »Kulkekaa halki leirin ja käskekää
kansaa sanoen: ’Valmistakaa itsellenne
evästä, sillä kolmen päivän kuluttua te
kuljette tämän Jordanin yli
mennäksen-ne ottamaan omaksenne sen maan, jonka
Herra, teidän Jumalanne, teidän
omaksenne antaa’». Joos. 3- 1 s.

12. Mutta ruubenilaisille, gaadilaisille
ja toiselle puolelle Manassen sukukuntaa
Joosua sanoi näin:

13. »Muistakaa sitä käskyä, jonka
Herran palvelija Mooses teille antoi sanoen:
’Herra, teidän Jumalanne, suo teidän
päästä rauhaan ja antaa teille tämän maan’.

4 Moos. 32: 20 s. 5 Moos. 3: 18 s.

14. Vaimonne, lapsenne ja karjanne
jääkööt siihen maahan, jonka Mooses antoi
teille tältä puolelta Jordanin. Mutta
teidän itsenne, kaikkien sotaurhojen, on
taisteluun valmiina lähdettävä veljienne
etunenässä ja autettava heitä,

15. kunnes Herra suo teidän veljienne
päästä rauhaan.niinkuin teidänkin, ja he-

kin ottavat omakseen sen maan, jonka
Herra, teidän Jumalanne, heille antaa.
Sitten saatte palata takaisin siihen maahan,
joka on teidän omanne, ja ottaa
omaksenne sen maan, jonka Herran palvelija
Mooses antoi teille tältä puolelta
Jordanin, auringonnousun puolelta.»

16. Niin he vastasivat Joosualle sanoen:
»Kaiken, minkä olet meidän käskenyt
tehdä, me teemme, ja mihin ikinä meidät
lähetät, sinne me menemme.

17. Niinkuin me olemme kaikessa
totelleet Moosesta, niin me tottelemme
sinuakin. Olkoon vain Herra, sintin
Jumalasi, sinun kanssasi, niinkuin hän oli
Mooseksen kanssa.

18. Jokainen, j oka niskoittelee sinun
käskyäsi vastaan eikä tottele sanojasi
kaikessa, mitä hänelle käsket, surmattakoon.
Ole vain luja ja rohkea.»

2 LUKU.

Vakoojia lähetetään Jerikoon. Raahab
suojelee heitä.

Niin Joosua, Nuunin poika, lähetti
salaa Sittimistä kaksi vakoojaa, sanoen:
»Menkää, katselkaa maata ja Jerikoa». Ja
he menivät ja tulivat Raahab nimisen
porton taloon ja laskeutuivat siellä levolle.

4 Moos. 25: 1. Hebr. 11: 31. Jaak. 2: 25.

2. Mutta Jerikon kuninkaalle kerrottiin
näin: »Katso, tänne on yöllä tullut miehiä
israelilaisten joukosta vakoilemaan
maata».

3. Silloin Jerikon kuningas lähetti
sanan Raahabille: »Tuo ulos ne miehet,
jotka ovat tulleet luoksesi, jotka ovat tulleet
sinun taloosi, sillä he ovat tulleet koko
maata vakoilemaan».

4. Mutta vaimo otti molemmat miehet,
piilotti heidät ja sanoi: »Miehet kyllä
tulivat minun luokseni, mutta en tiennyt,
mistä he olivat.

5. Ja kun kaupungin portti pimeän
tullen oli suljettava, niin miehet lähtivät ulos.
En tiedä, minne miehet menivät; ajakaa
nopeasti heitä takaa, niin te saavutatte
heidät.»

6. Mutta hän oli vienyt heidät katolle ja
kätkenyt heidät pellavanvarsien alle,
joita oli asetellut katolle.

# 7. Niin miehet ajoivat heitä takaa
Jordanin tietä kahlauspaikoille saakka, ja
kaupungin portti suljettiin, niin pian kuin
heidän takaa-ajajansa olivat menneet.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:48:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/raamattu/vt1933/0223.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free