Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Job - 13 luku - 14 luku - 15 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Psalmit 19. 20. 21.
521
vartioitset kaikkia minun polkujani
ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?» —
Job 33:11.
28. »Hän hajoaa kuin lahopuu,
kuin koinsyömä vaate.» jes. 50:9.
14 LUKU.
Jobin puheen jatkoa: Lyhyt on ihmisen elämä,
ja kuolemaan loppuu kaikki; jos olisi jotakin
toivoa tuonelassa, niin jaksaisi kestää elämän
vaivat, mutta tuonela on täydellisen
toivottomuuden paikka, jossa ihminen on yksin oman
kipunsa ja surunsa kanssa.
»Thminen, vaimosta syntynyt,
A elää vähän aikaa ja on täynnä
levottomuutta,
2. kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu,
pakenee kuin varjo eikä pysy. job8:9.
Ps. 90: 9 s. 103: 15 s. 144: 4. Jes. 40: 6 s. Viis. 2: 5.
Hebr. 13:14.
3. Ja sellaista sinä pidät silmällä
ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta?
Ei yhden yhtäkään. Ps. i4:3.
5. Hänen päivänsä ovat määrätyt,
ja hänen kuukausiensa luku on sinun
tiedossasi;
sinä olet asettanut hänelle määrän,
jonka ylitse hän ei pääse.
6. Niin käännä katseesi pois hänestä,
että hän pääsisi rauhaan
ja että hän saisi iloita
niinkuin palkkalainen päivän
päätettyään. Ps. 39:14.
7. Onhan puullakin toivo:
vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se
uudelleen,
eikä siltä vesaa puutu.
8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa
ja sen kanto kuolee multaan,
9. niin se veden tuoksusta versoo
jälleen
ja tekee oksia niinkuin istukas.
10. Mutta mies kun kuolee, makaa hän
martaana;
kun ihminen on henkensä heittänyt,
missä hän on sitten?
11. Vesi juoksee pois järvestä,
ja joki tyhjenee ja kuivuu; jes. 19:5.
12. niin ihminen lepoon mentyänsä ei
enää nouse.
Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he
he-räjä
eivätkä havahdu unestansa.
13. Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan,
piilottaisit minut, kunnes vihasi on
asettunut,
panisit minulle aikamäärän
ja sitten muistaisit minua!
14. Kun mies kuolee, virkoaako hän
jälleen henkiin?
Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni
päivät,
kunnes pääsy vuoroni joutuisi.
15. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin
sinulle,
sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16. Silloin sinä laskisit minun
askeleeni,
et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17. rikokseni olisi sinetillä lukittuna
kukkaroon,
ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18. Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa,
ja kallio siirtyy sijaltansa,
19. vesi kuluttaa kivet,
ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan;
niin sinä hävität ihmisen toivon.
20. Sinä masennat hänet iäksi, ja hän
lähtee;
sinä muutat hänen muotonsa
ja lähetät hänet menemään.
21. Kohoavatko hänen lapsensa
kunniaan —
ei hän sitä tiedä,
vaipuvatko vähäisiksi —
ei hän heitä huomaa. Jes. 63:16.
22. Hän tuntee vain oman ruumiinsa
kivun,
vain oman sielunsa murheen.»
15 LUKU.
Elifaan toinen puhe: Job syytöksillään
Jumalaa vastaan tekee tyhjäksi jumalanpelon; ei
kukaan vaimosta syntynyt ole vanhurskas;
jumalatonta odottaa onneton kohtalo.
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja
sanoi:
2. »Vastaako viisas tuulta pieksämällä,
täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3. Puolustautuuko hän puheella, joka
ei auta,
ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4. Itse jumalanpelonkin sinä teet
tyhjäksi
ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5. Sillä sinun pahuutesi panee sanat
suuhusi,
ja sinä valitset viekasten kielen.
6. Oma suusi julistaa sinut syylliseksi,
enkä minä;
omat huulesi todistavat sinua vastaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
