Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Minna Canth
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
toteen tuo huimaava silta ihmisestä, vieläpä itse
ihmis-ajatuksesta, elimellisen luonnon viimeiseen
alkusoluun, kävi korkein olento luonnon suuressa
taloudessa tarpeettomaksi. Luonto itse oli ainoa
tekijänsä, ainoa todellinen luoja, siittäjä ja
synnyttäjä, elon ja kuolon antaja taivaan
avaruudessa. Samalla se oli ainoa laki, ainoa todellinen
lainsäätäjä ja laintäyttäjä, palkitsija ja rankaisija
maailmassa. Se »toimi», se »teki», se »tahtoi»
kaiken, mikä ennen oli käsitetty korkeimman
perso-nallisen olennon tahdoksi ja toiminnaksi. Se oli
nyt ääretön, se oli nyt pyhä ja peljättävä, kiivas ja
vanhurskas. Se ei ollut hyvä, eikä paha, siksi että
sitä varten ei ollut mitään siveellistä mittapuuta,
se ei tehnyt oikein eikä väärin, siksi että se vain
toimi oman ikuisen lakinsa mukaisesti: sillä oli
toisin sanoen kaikki tarvittavat jumalalliset
ominaisuudet.
Ihminen, saman luonnon ylimpänä tunnettuna
edustajana, huomasi asemansa äkkiä varsin
edullisesti muuttuneeksi. Ennen taivaan orja, nyt maan
kuningas, ennen jumalansa langennut lapsipuoli,
nyt menneiden, äärettömien aikakausien säteilevä
tulos ja silta eteenpäin. Häneen kärjistyivät nyt
kaikki tiet, totuudet ja elämät, tosin toistaiseksi
ainoastaan sen pienen maapallon pinnalla, joka
oli hänet siittänyt ja synnyttänyt. Mutta hyvä
niinkin: olipa hän kaikissa tapauksissa saanut
oman alueensa, oman tähtensä, yksin-oikeutetuksi
kotisijakseen. Eikä hän ollut sen hoidosta, yhtä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
