Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Astrologi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
667
Asuinpaikkalöydöt—Asuinrakennus
668
paitsi lukuisia ja runsaslöytöisiä kivikauden
asuinpaikkoja kuitenkin myös joitakin
rautakauden asuinpaikkojakin asuntotontteineen,
etupäässä Ahvenanmaalta. Ruotsin rautakaudelta
on huomattava muinoinen Birka (ks. t.)
vahvasta ja laajasta kulttuurikerroksestaan.
J. A-io.
Asuinpaikkalöydöt ovat semmoisia
muinais-tieteellisiä löytöjä, jotka ovat jäännöksiä
mui-naisaikaisten asukkaiden asunnoista tai joista
muuten varmuudella voidaan päättää, että
paikka muinoin on asuinpaikkana ollut. Kun
asuinp.-löydöistä voi tehdä tärkeitä
johtopäätöksiä muinaisajan ihmisten elintavoista ja
erilaisten niissä tavattavien yksityisesineiden iästä
ja suhteesta toisiinsa, ovat ne erittäin tärkeät
mu i naistutkimukselle.
Asuinrakennus. Alkuperäisimpiä suojia,
joihin ihminen turvautuu tuulelta ja sateelta,
on — lukuunottamatta luolia tai
luonnonomai-sia maakuoppia — viistokatos eli n. s. t u u 1 e
n-suoja. Tästä syntyy kahdenlainen kota:
huippukattoineu, jossa alkuasteella
t u k i p u u t yläpäineen nojasivat toisiaan
vastaan, ja harjakattoinen, jossa on kaksi
kattovierrettä. Jälkimäistä sanotaan myös
majaksi. Huippukattoisesta kodasta syntyy
m aa kota 1. alkuperäinen talviasunto, siten,
että tukipuita vastaan, joitten lukumäärää
entisestään lisätään, asetellaan tiheään
kehä-puita, mitkä katetaan sammaleella,
heinillä sekä — ylinnä — mullalla tai turpeilla.
Lämpimyyden saamiseksi varustetaan maakota
aluksi matalalla kuopalla, joka sitten monilla
pohjoisilla kansoilla syventymistään syventyy,
kunnes muodostuu maanalainen eli
maa-asunto. — Harjakattoinen kota muuttuu
hirsirakennukseksi. Talviasuntoon
sovellutettuna salvos vaikuttaa, että maa-asunto
nousemistaan nousee, kunnes se muodostuu
maanpäälliseksi pirtiksi ja vihdoin tuvaksi.
Pirtin oven edustalle tehdään porstua:
ensiksi pisteporstua vinosti oviseinää
vasten asetelluista puista, sitten salvettu
porstua — aluksi eri salvoksena. Tämä toisin
paikoin (suomalaisilla kansoilla) muodostuu
todelliseksi etuhuoneeksi, toisin paikoin saa
viereensä aitan, joka myöhemmin muodostuu
toiseksi pirtiksi. Porstuan sisäpuolelle
muodostuu eteinen ja ulkopuolelle kuisti
(rappuset). Kehitys käy Suomessa edelleen
siten, että asunto kasvaa sekä leveydelleen että
pituudelleen (tulee lisäksi kamari,
leipoma- 1. pakaritupa, sali y. m.).
Kodassa ja majassa on avonainen t u 1 e n s i j a
liesikivineen (tott o)
tannerperman-nolla. Savu nousee katon keskellä (huipussa)
olevan aukon kautta ulos. Tämä aukko —
reppana 1. lakeinen — sijaitsee
savupirtissä eli -tuvassa milloin katossa milloin
seinässä. Liesikivistä muodostuu yhdeltä
puolen k i u v a s toiselta puolen takka. Lattia
eli silta syntyy varsinaisesti vasta
pirtin osana. Se lasketaan juoniaisten
varaan. Multapohja tulee yleisemmin
Suomessa vasta 1800-luvun alkupuolella
käytäntöön. Sen korvasivat ennen seinävieriin tehdyt
multapenkit. Akkunat, jotka syntyvät
reppänästä, ovat aluksi milloin seiniin milloin
kattoon tehtyjä pieniä aukkoja, jotka suljetaan
joko jäällä, rakolla, kalannahkalla tai
siirrettävällä luukulla (Suomessa). Kehittyneissä
akkunoissa on aukossa kehä ja
vuorilaudat sekä (ruuduissa) lasienpuitteet.
Seinähirsiä pitävät paikoillaan paitsi
salva-m e t myöskin karat, jotka lyödään viereisten
hirsien läpi kulkeviin reikiin tai uurteisiin.
Vlempi hirsi veistetään alapuoleltaan alemman
mukaiseksi sekä varustetaan v a r o 11 a eli
urulla, johon sammal tai tappurat pannaan.
Veistämistä varten vedetään hirsiin piiru
sei-r. ä v a r o 11 a. Hirsien liitokset ovat erilaisia:
hammasjatkos, sorkkajatkos,
kärn-menjatkos (ks. Liitos). Alkuperäisiin
hirsirakennuksiin on muutamilla
suomensukuisilla kansoilla päädyt tehty sivuseiniä
korkeammiksi, s. o. varustettu otsikoilla,
joille on laskettu katonalaset. Näille on
pantu r u o t e e t, joille tuohet tai koskuet
sekä vihdoin t u u 1 i p u u t painoksi. Näin
on syntynyt kaksivierteinen katto, joka
talviasuntoa rakennettaessa on peitetty maalla.
Tämän peitteeksi pannut laudat muodostavat
vähitellen itsenäisen vesikaton samalla
kuin alkuperäisempi maalla peitetty katto
muodostuu ensin kaksitaitteiseksi
sitten tasaiseksi välikatoksi eli laeksi.
Laen ja vesikaton väliin muodostuu ullakko eli
v i n n i. Kun vesikaton vierteeseen tehdään
akkuna, syntyy kattolakka. Riippuen siitä,
minkälaisista aineksista vesikatto tehdään,
sanotaan sitä turve-, k o s k u t-, m a 1 k o-,
lau-ta-, kouru-, olki- tai pärekatoksi.
Ainakin lautojen ja kourujen kannattimeksi
pannaan räystäskouru räystäskokille;
katon päätysyrjät verhotaan
tuulilaudoil-1 a. Rakennuksissa, joista otsikot on jätetty
pois, kannattavat kattoa kattosakset
(kantasakset), joita — samaan pariin
kuuluvia — neulapuu yhdistää. — Venäjän
karjalaisten ja syrjäänien rakennukset ovat n. s.
novgorodilaista tyyliä: talon toinen puoli
muodostaa ihmisten, toinen puoli kotieläinten
suojan. Edellisessä puolessa on porstua, yksi
tai useampia pirttejä, usein myös yksi tai
useampia aittoja. Pirtin permannon alla on
säilytyshuone karsina eli kolpits a. Eläinten
puolella on alhaalla tanhut, lätit ja navetta,
ylhäällä s a r a i. Karsinasta muodostuu usein
asuttava kerros.
Alemmilla maanviljelys- ja karjanhoitoasteilla
käytetään asuinpirttiä myös navettana
(talvella), saunana ja usein riihenäkin.
Aroseuduilla tehtiin jo ikivanhoina aikoina
asumuksen seinät seipäistä, joitten väliin
nidottiin oksia, mitkä sitten puolelta ja toiselta
silattiin savella. Tämä työtapa johti luonnonkuivan
tiilen valmistamiseen. Tiilen polttaminen
keksittiin seudulla, jossa ilman kosteuden takia
luonnonkuiva tiili ei kestänyt.
Vanhimpia ihmisten asumuksia ovat luolat
(ks. kuvataulua „Asumuksia II" ja
luola-asunnot) ja luonuonrniaiset maakuopat. Näitten
joukkoon kuuluvat myöskin keveät, siirrettävät
kodat, joita vielä tänäpäivänä tavataan
vakituisina asumuksina eri osissa maanpalloa
sellaisilla kansoilla, jotka eivät tunne viljelevää
taloutta, vaan elävät n. s. ryöstötaloutta. Kan-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
