- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
1369-1370

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Buurisota ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1370

Butte— Buurisota

1366

Jatkuvat onnettomuudet pakoittivat
Englannin hallituksen ryhtymään yhä suurempiin
ponnistuksiin: varsinkin tarvittiin sotanäyttämöllä
runsaammin ratsuväkeä, jos mieli vetää vertoja
nopealiikkeisille buureille. Ennen tammikuun
loppua 1900 oli englantilaisten joukkojen
lukumäärä karttunut 130,000 mieheksi: Bullerin sijaan
oli sodan ylijohtajaksi lähtetty lordi Roberts
(ks. t.) ja hänen esikuntansa päälliköksi lordi
Kitehener (ks. t.). Ladysmith oli sillä välin
kestänyt ankaria hyökkäyksiä. Buller, joka oli
jäänyt ylipäälliköksi Nataliin, aloitti nyt laajan
kierrosliikkeen länteen päin Tugela-jokea pitkin,
pakoittaakseen buurit väistymään Ladysmithin
luota. Tammik. 23 p. kenraali Warrenin osasto
ottikin valtaansa Spionkopin (länteen L:stä),
jota pidettiin vihollisen aseman avaimena, mutta
pakoitettiin seur. päivänä peräytymään
menetettyään 1,700 miestä. Hän siirtyi jälleen
Tugela-joen taakse.

Saatuaan joukkonsa järjestetyiksi lordi
Roberts aloitti helmik. 11 p. marssinsa
Kimber-leytii kohti. Hänellä oli johdossaan noin 23,000
miestä jalkaväkeä ja 11,000 ratsumiestä, sen
lisäksi 9S tykkiä. Helmik. 15 p. ratsuväki pääsi
kenraali Frenchin johtamana Kimberleyhin.
Samalla Roberts eteni Cronjea vastaan, joka.
peläten joutuvansa eristetyksi Bloemfonteinista,
luopui vahvasta asemastaan Magersfonteiuin
luona ja peräytyi nopeasti itäänpäin.
Paarde-bergin luona kenraali French pakoitti hänet
pysähtymään helmik. 17 p., ja seur. päivänä
hyökkäsi hänen kimppuunsa Roberts sulkien koko
osaston Modder-joen uomaan. Buurit rakensivat
varustuksia joen äyräisiin ja pitivät yhdeksän
päivää puoliaan vihollisen tykistötulta vastaan.
Mutta kun de Wetin y. m. auttamisyritykset
torjuttiin, antautui Cronje vihdoin helmik. 27 p.
4,300 miehen kera. Tämä tapahtuma vaikutti
buureihin hyvin masentavasti ja tuli sodan
käännekohdaksi. — Sillävälin oli Buller
koettanut Katalissa uudelleen päästä Tugela-joen
ylitse ja 28 p. helmik. saatiinkin Ladysmith
lopulta vapautetuksi, kestettyään 118-päiväisen
piirityksen.

Cronjen tappion jälkeen Robertsin joukot
kulkivat nopeasti Bloemfonteinia kohti ja marssivat
maalisk. 13 p. Oranjen vapaavaltion
pääkaupunkiin. Alussa Robertsin asema oli verrattain
vaarallinen, sillä yhteys oli uhattu ja ruokavarain
saanti työlästä. Buurit eivät kuitenkaan
ryhtyneet mihinkään voimakkaampaan yritykseen,
vaan rajoittivat toimintansa sissisotaan, jolla
varsinkin de Wet tuotti englantilaisille
tuntuvia vaurioita. Molemmat buuripresidentit olivat
jo ennen Bloemfonteinin joutumista
englantilaisten valtaan ehdottaneet rauhaa solmittavaksi
entisen tilan perustalle, mutta lordi Salisbury
hylkäsi tarjouksen.

Toukokuun tullessa Robertsin joukot lähtivät
liikkeelle Pretoriaa kohti. Kronstadtiin ne
saapuivat 12 p., kun Botha ensin oli kahdesti
kar-koitettu tieltä; sitten seurasi Transvaalin
eteläosassa sijaitsevan Johannesburgin valtaaminen
(31 p.), ja lopulta, kesäk. 5 p., pääsivät
englantilaiset myöskin Pretorian herroiksi. — Jo
tou-kok. 18 p. oli eräs osasto vapauttanut
Mafekin-gin, viimeisen niistä kolmesta kaupungista, joita
vastaan buurien ensi hyökkäys oli kohdistunut.

Saman kuun lopussa liitettiin Oranjen
vapaavaltio ,,Oranje-joen siirtokunnan" nimellä
Englannin alusmaihin.

Vihollisten lähestyessä Pretoriaa presidentti
Krüger oli siirtänyt hallituksen Delagoa-radan
varrelle, mutta Botha jäi 8,000 miehen kera
lujaan asemaan pääkaupungin lähistölle. Sieltä
hänet kuitenkin karkoitettiin, ja kesäk. 23 p.
lordi Roberts aloitti Pretoriasta lopullisen
sotaretken. Buurit työnnettiin yhä kauemmaksi
itään. Robertsin toimintaa helpotti suuresti
säännöllisen sodan taukoaminen Oranjessa, missä
sikäläinen ylipäällikkö Prinsloo heinäk. lopussa
antautui 4,000 miehen kera, sekä Bullerin tulo
Natalista. Sodan viimeiset säännölliset taistelut
tapahtuivat Bergendalin sekä Dalmanuthan(elok.
26-27 p.) ja Spitzkopin luona (kaakkoon
Lyden-burgista, syysk. S p.), joissa Botha joutui
tappiolle. Suurin osa buureista, noin 2,000 miestä,
vetäytyi silloin Portugalin alueelle luovuttaen
aseensa sikäläisille viranomaisille. Presidentti
Krüger oli jo varemmin jättänyt maansa
matkustaen Eurooppaan. Buurien järjestynyt
vastarinta oli nyt päättynyt ja Transvaal julistettiin
lokak. 25 p. Englannin alueeksi.

Lordi Roberts luopui marraskuussa
ylipäällikkyydestä jättäen anastettujen alueideu
lopullisen rauhoittamisen Kitchenerin toimeksi. Tämä
antoi lentävien osastojen risteillä halki
Transvaalin ja Oranjen. Kului kuitenkin vielä
puolentoista vuotta, ennenkuin viimeinen vastustus oli
murrettu. Tosin buurien aseellinen toiminta
tämän jälkeen supistui sissisotaan, mutta sitä he
kävivät epätoivoisella sitkeydellä ja tuottivat
kykenevien päällikköjen, de Wetin. de la Reyu
ja Bothan y. m. johdolla engl. joukoille paljon
haittaa. Varsinkin osoittautui ensimnainittu
tällä alalla erinomaisen taitavaksi, ja
tavattomalla nopeudellaan, uhkarohkeudellaan ja
ihmeteltävällä onnellaan hän teki sodan loppuosan
jännittäväksi. Uskalsipa hän helmik. 1901
tunkeutua 2,000 miehen kera Kap-maahankin, josta
hänet kuitenkin karkoitettiin 18 päivää
kestäneen ajojahdin jälkeen.

Kitchenerin toimintaa vaikeutti osaltaan
myöskin se, että aseista luopuneet buurit olivat
varsin valmiit auttamaan taistelevia maaumiehiään.
Tehdäkseen tästä lopun hän järjesti
Transvaaliin, Kap-maahan ja Oranjeen n. s.
keskitysleirejä, pakoittaen aseettoman väestön
asettumaan niihin, ja koetti maata hävittämällä
tuka-huttaa vastarinnan. Menettely ei kuitenkaan
osoittautunut tehoisaksi, ja leireissä ilmenevä
suuri kuolevaisuus saattoi ne ankarain
arvostelujen alaisiksi ulkovaltain sanomalehdistössä.
Yhtä vähän vaikutti myöskin eräs toinen
pakkokeino: elokuussa 1901 antamassaan julistuksessa
K. uhkasi elinkautisella maasta karkoituksella
niitä buuri-johtajia, jotka eivät antautuneet
ennen syysk. 15 p., ja määräsi, että taistelevat
buurit saisivat omaisuudellaan korvata
perhei-tensä elantokustannukset. Vastarinta yltyi vain
entistä katkerammaksi. Ratkaisevan
menestyksen saavutti Kitehener sitä vastoin
„hirsilin-noitusjärjestelmällään", joka kehittyi valmiiksi
v. 1901 lopulla. Jakamalla sotanäyttämön eri
alueisiin sen halki järjestetyillä
hirsilinnoitus-ja vartioketjuilla hän ehkäisi buurijoukkojen
liikkeitä ja helpotti suuresti niiden takaa-ajoa.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0741.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free