Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1719
Yhdysvallat
1726
United states" (1905); A. B. Hart, „Actual
governments as applied undcr american
condi-tions" (1908); F. J. Haskin, „The american
government" (1912); E. von Hesse-Wartegg,
»Nordamerika" (1885) ; H. E. von Holst,
„Ver-fassung u. Demokratie der Ver. Staaten"
(1878-91); C. Jannet & W. Kämpfe, »Die Ver.
Staaten Nordamerikas in der Gegenwart" (1893) ;
A. M. Low, „The american people, a study in
national psycliology" (1910-12) ; W. L. Marvin,
,,The american merchant marine" (1902), sama,
„The american federale state" (1902) ; H.
Miinster-berg, „Die Amerikaner" (1911); F. Oetken, „Die
Landwirtschaft in den Ver. Staaten" (1893);
A. Oppel, „Wirtschaftsgeograpliie der "Ver.
Staaten" (1907) ; J. H. Patton, „Natural resonrces
of the United states" (1894); H. V. Poor,
„Manual of the railroads of the United states"
(vuosittain) ; F. Ratzel, ,,Politische Geographie
der Ver. Staaten von Amerika" (1893); R. P.
Rothwell, „The mineral industry, its statistics
etc." (vuosittain vuodesta 1892) ; N. S. Shaler,
„The United states of America" (1894) ; E. E.
Sparks, ,,The United states of America" (1905) ;
»Statistical Abstract of the United States"
(vuosittain) ; W. E. Svedelius & J. F. Nyström,
»Nordamerikas förenta stater" (1891) ; R. S. Tarr,
»Economic geology of the United states" (1893),
sama & F. M. Me Murry, »North America"
(1900); »The American Statesman’s Yearbook"
(vuosittain); D. F. Wilcox, „Great cities in
America, their problems and governments" (1910) ;
G. W. Williams, »History of the negro race in
America" (1886); W. W. Willoughby, »The
american constitutional system" (1904), sama,
»American state series" (1905-08); Woodrow Wilson,
»Constitutional government in the United states"
(1908), sama, „Congressional government" (1900).]
E. Mm.
Historia. Pohjoismaalaisten Grönlannista
nykyisten Y:n alueelle tekemistä retkistä ks.
A m e r i i k k a, palsta 322. V. 1497 saapui
Englannin palveluksessa oleva it. G. Cabot
Pohjois-Ameriikan itärannikolle, missä sen jälkeen
kävi muitakin löytöretkeilijöitä. V. 1584 engl.
Sir Walter Raleigh ryhtyi sinne perustamaan
siirtolaa, jolle hän neitseellisen Elisabet
kuningattaren kunniaksi antoi nimen Virginia.
Mutta huonon johdon ja intiaanien vastarinnan
tähden tämä yritys raukesi alkuunsa.
Pysyväinen engl. siirtoasutus sai alkunsa Jaakko I:n
hallitessa, jolloin Lontoon komppania perusti
(1607) Jamestovvnin lähelle sitä paikkaa, missä
James-river laskee Chesapeake-lahteen; siitä ja
muista myöhemmin perustetuista uutisasutuksista
kehittyi Virginian siirtokunta, missä
tupakan-viljelys pian tuli pääelinkeinoksi.
Pohjoisemmaksi, n. s. Uuteen Englantiin, asettui 1620
nykyisen Massachusettsin alueelle joukko
uskonvainoja paenneita puritaaneja
(»pilgrimi-isät"). Englannissa edelleen jatkuva
uskonnollinen sorto sai yhä uusia puritaaniparvia
siirtymään Uuteen Englantiin, missä he raivasivat
viljelysmaita ja perustivat uusia siirtoloita sekä
pohjoiseen päin, nyk. Mainen ja New
Hampshiren alueille, että etelään päin,
Rhode Islandin ja Connecticutin
alueille. Nämä puritaanit tulivat tunnetuiksi
ankarasta uskonnollisuudestansa ja kansanvaltai-
sesta ja tasavaltaisesta hallituksen hoidosta.
Uuden Englannin länsi- ja lounaispuolelle
perustivat hollantilaiset 1620-luvulla Uudet
Alankomaat nimisen siirtokunnan, joka 1667
luovutettiin Englannille Bredan rauhassa. Tämän
’uutis-asutuksen pääpaikalle Uudelle Amsterdamille
annettiin pian nimeksi New York sen
johdosta, että kuningas Kaarle II oli lahjoittanut
tämän siirtokunnan veljelleen Yorkin herttualle
Jaakolle. Uusien Alankomaiden eteläosa,
Hudson-ja Delaware-jokien välinen alue, sai nimen New
Jersey. Ruotsalaiset perustivat 1638 nykyisen
Delawaren alueelle Uusi Ruotsi (ks. t.)
nimisen siirtokunnan, joka 1655 joutui
hollantilaisten valtaan ja 1667 Englannille. Sen
länsipuolelle, Chesapeake-lahden rannalle, syntyi
Maryland, jonne asettui varsinkin katolilaisia
maanpakolaisia. V. 1681 William Penn perusti
Pennsylvanian kveekkarisiirtokunnan, jonka
pääpaikaksi tuli Philadelphia. Näihin aikoihin
syntyivät myöskin, Virginian eteläpuolelle,
Pohjois- ja Etelä-Carolina ja 18:nnella
vuosis. Georgia. Viimemainitun vuosis.
keskipalkoilla näitä siirtokuntia oli kaikkiansa 13,
ja niin erilaiset kuin olot niissä monessa
suhteessa olivatkin, oli niiden hallitus pääasiassa
järjestetty samojen periaatteiden mukaan.
Jokaisessa siirtokunnassa oli kansan valitsema
eduskunta, kansan tai hallituksen asettama neuvosto
ja maaherra, joka useimmissa tapauksissa sai
toimensa hallitukselta. N. s.
omistajasiirtokun-nissa (proprietary colonies) ne oikeudet, jotka
muuten kuuluivat kruunulle, olivat sillä
yksityisellä henkilöllä (proprietary = omistaja), joka
siirtokuntaa perustaessaan oli saanut sen
lääni-tykseksi. Tällaisia siirtokuntia olivat vielä
vapaussodan alkaessa Pennsylvania ja Maryland.
Verisissä taisteluissa tungettiin intiaanit 1600-luvulla
yhä tuonnemmaksi länteen päin, mutta emämaan
puolelta uhkasivat siirtokuntien kehitystä uudet
vaarat. Englanti koetti pitää siirtokuntia
täydellisessä riippuvaisuudessa. Se tunnusti kyllä
siirtokunnille oikeuden järjestää paikalliset
asiansa, mutta pidätti parlamentille rajattoman
lainsäätämisvallan kaikissa siirtokunnissa, ja
usein kumottiin kuninkaan vetolla paikallisten
viranomaisten hyväksymiä lakiehdotuksia. Talou^
dellisella alalla emämaa koetti saada itselleen
mahdollisimman paljon hyötyä siirtomaista, mutta
välitti hyvin vähän niiden oman talouden
edistämisestä. Siirtomaiden ulkomainen kauppa
pidätettiin kokonaan Englannille, siirtokuntien
keskinäistä kauppaa vaikeutettiin, ja Englannin
teollisuuden hyväksi ehkäistiin niiden oman
teollisuuden kehittyminen. Tällainen menettely oli omansa
vähitellen heikontamaan niitä siteitä, jotka
liittivät ameriikkalaiset siirtokunnat emämaahan.
Vielä 1700-luvun keskivaiheilla nämä siteet
kuitenkin olivat varsin lujat, ja niitä olivat lisäksi
vahvistaneet ne ulkonaiset vaarat, jotka
1600-luvun loppupuolilta uhkasivat Englannin
ameriik-kalaisia alusmaita varsinkin Ranskan puolelta.
Viimemainittu valtio oli 1600-luvun alussa
ottanut haltuunsa pohjoisempana olevan Canadan, ja
1600-luvun loppupuolella Mississippi-joen suun
ympärillä olevan Louisianan. Anastamalla lisäksi
sen alueen, joka yhdisti Canadan ja Louisianan
Ranska saattoi täydellisesti ehkäistä engl.
uutis-asutuksen leviämisen länteenpäin. Englannin ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
