Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
f
1249 Suurvaltain sota
joisesta etelään. Noyon’in ja Soissons’in väliltä
yleinen suunta muuttui lännestä itään. Verdunin
linnoitetun alueen ympäri rintama teki uuden
kaarroksen etelään. Verdunin ja Toniin
linnoitusten välillä oleva St Mihiel Maasin varrella
oli 25 p. syysk. joutunut saksalaisten haltuun.
Metzin eteläpuolelta Sveitsiin asti rintama kulki
lähellä valtakuntien rajaa, suurimmaksi osaksi
Ranskan, eteläisessä Elsassissa Saksan alueella.
Taisteluiden väliaikoja kumpikin puoli käytti
asemiensa vahvistamiseksi. Sota alkoi yhä enemmän
saada asema- ja juoksuhautasodan luonteen.
Ensimäiset sotakuukaudet
itäisellä rintamalla. Sillä välin kuin
saksalaiset lännessä tekivät päävoimillansa hyökkäyksensä,
oli puolustus Venäjää vastaan pääasiassa uskottu
Itävalta-Unkarille, jonka armeian ylipäällikkönä
oli arkkiherttua Friedrich, esikuntapäällikkönä
kenraali Conrad v. Hötzendorf. Itävalta-Unkarin
vieisesikunnan suunnitelma rakentui
olettamuk-%
seile, että Venäjän valtaavan suuren armeian
liikekannallepano sujuisi suhteellisen hitaasti ja tekisi
itävaltalaisille mahdolliseksi nopealla
hyökkäyksellä saavuttaa voittoja, ennenkuin venäläiset
olisivat ehtineet keskittää joukkonsa. Olettamus
osoittautui kuitenkin virheelliseksi. Venäläisten
ylipäällikkö, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitj,
oli melkein yhtä nopeasti valmis kuin
itävaltalaisetkin. Seurauksena oli, että jo elokuun
jälkimäisellä puolella pitkin Puolan-Galitsian
rintamaa syntyi taisteluita, joissa venäläisillä oli
huomattava ylivoima puolellaan.
Kaksi itävaltalaista armeiaa (Dankl ja
Auffen-berg) aloitti hyökkäyksen Puolaan Veiksel in ja
Bugin välillä. Kiivaissa taisteluissa niiden
onnistui työntää venäläiset taaksepäin. Elok. 25 p.
Dankl saavutti voiton Krasnikin luona. Syysk.
1 p. Auffenberg saavutti voiton
’/amosc-Komaro-win luona. Mutta voittojen hedelmät riistettiin
itävaltalaisilta suurten tappioiden johdosta, joita
he samoihin aikoihin kärsivät Itä-Galitsiassa.
Tänne itävaltalaiset alussa olivat keskittäneet
vain yhden armeian (v. Brudermann) Lembergin
itäpuolelle. Toinen armeia (v. Boehm-Ermolly)
ei vielä ollut täysin ehtinyt saapua paikalle, kun
jo ylivoimaiset ven. armeiat (kenraalit Ivanov ja
Ruzskij) tunkeutuivat vastustamattomasti
Lem-bergiä kohti. Viisipäiväisessä taistelussa 26-30 p.
elok. Dnesterin syrjäjokien Zlota Lipan ja Gnila
Lipan luona itävaltalaiset kärsivät raskaan
tappion ja olivat pakotetut, osaksi epäjärjestyksessä,
peräytymään länttä kohti. Syysk. 3 p. venäläiset
saivat haltuunsa Lembergin. Jo edellisenä
päivänä venäläiset myöskin olivat miehittäneet
Bu-kovinan pääkaupungin Czernowitzin. Nämä
tapaukset pakottivat Auffenbergin kääntämään
rintamansa etelää kohti sekä rientämään Lembergin
itäpuolella lyötyjen itävaltalaisarmeiojen avuksi.
Yhdessä Boehm-Ermolli’n ja Boroeviéin kanssa,
joka Brudermannin sijaan oli saanut
päällikkyyden, hän syyskuun alkupäivinä koetti Lembergin
pohjois- (Rava Ruska) ja eteläpuolella korjata
tappioiden seuraukset, mutta joutui itse
epäedulliseen asemaan sen johdosta, että Krasnikin ja
Zamosc-Komarowin luona taistelleet venäläiset
armeiat (kenraalit Evert ja Plehve) käyttivät
tilaisuutta uusiin hyökkäyksiin pohjoisesta ja
koillisesta. Myöskin Danklin asema alkoi horjua.
Syysk. 12 p:ään mennessä itävalta-unkarilaiset
Täyd. 40. Painettu »/ a 22.
rintaman kaikilta osilta uupuneessa tilassa
peräytyivät ensin San-joen, sitten Wisloka-joen ja
vihdoin Dunajec-joen taakse uudestaan
järjestyäk-seen. Venäläiset, jotka saivat useita kymmeniä
tuhansia vankeja sekä suuren sotasaaliin,
seurasivat jäljessä. Przemyslin linna San-joen varrella
joutui piirityksiin.
Edelläkerrottujen tapausten aikana tapahtui
myöskin itäisen rintaman pohjoisosassa tärkeitä
ratkaisuja. Idästäpäin suuri ven. armeia
(kenraali Rennenkampf) uhkasi Itä-Preussia.
Suhteellisesti heikkojen saks. voimien oli pakko
pysyä puolustuskannalla. Elok. 20 p. niiden oli
Gumbinnenin taistelun jälkeen pakko väistyä
länteenpäin ylivoiman tieltä. Vaaralliseksi kävi
saksalaisille asema sen kautta, että myöskin
ete-lästäpäin ven. armeia (kenraali Samsonov)
tunkeutui Itä-Preussiin. Mutta Saksan
puolustusvoimat Itä-Preussissa olivat tällä välin saaneet
uuden ylipäällikön, kenraali von Hindenburgin;
esikuntapäällikkönä oli kenraali von Ludendorff,
Taitavilla liikkeillä näiden onnistui saada
Samso-novin armeia, jonka pääjoukot olivat
tunkeutuneet Allensteiniin asti, strategisesti erittäin
vaikeaan asemaan. Elok. 27-30 p. saksalaiset
hyökkäyksillä ja saartoliikkeillä
Allensteinin-Ortelsburgin-Neidenburgin järvialueella melkein
kokonaan tuhosivat Samsonovin armeian
taistelussa, jolle saksalaiset Tannenbergin mukaan ovat
antaneet nimen. Yli kolme arineiakuntaa
tykis-I töineen antautui saksalaisille. Tannenbergin
voiton jälkeen Hindenburg keskitti voimansa
Ren-nenkampfia vastaan, joka oli laiminlyönyt
rientää Samsonovin avuksi. Syysk. 9-11 p.
Ren-nenkampf n. s. Masurian järvien taistelussa
kärsi suuren tappion. Hänen armeiansa vetäytyi
epäjärjestyksessä rajan yli takaisin. Aseman
ollessa Itä-Preussissa saksalaisille uhkaavimmillaan
oli ylin sodanjohto päättänyt siirtää läntiseltä
sotanäyttämöltä Kluckin* ja Bülowin armeioista
kaksi arineiakuntaa itään. Tämä toimenpide
hei-konsi saksalaisia Ranskassa ja myötävaikutti
osaltansa heidän vastoinkäymisiinsä Marnen
luona. Apujoukot eivät myöskään ennen
Tannen-bergia ehtineet perille. Mutta voitettuaan
venäläiset kahdessa taistelussa Itä-Preussissa ja
saa-1 tuaan uusia voimia käytettäväkseen oli
Hindenburg tarpeeksi vahva voidakseen ryhtyä
autta-; maan Itävalta-Unkaria, jonka armeiat
tappioi-densa jälkeen Galitsiassa olivat suuresti avun
tarpeessa.
Itävaltalaisten perääntyminen oli jättänyt
suurimman osan Galitsiaa venäläisten haltuun.
Kar-paattien vuorijonot muodostivat luonnollisen
suojamuurin Unkarille, mutta vain vaivaloisesti
unkarilaiset joukot jaksoivat pitää puoliansa
vuorisolissa. Uzsokin tärkeä sola joutui 26 p. syysk.
venäläisille. Päävoimansa kenraali Ruzskij, joka
oli saanut Galitsiassa toimivien armeiojen
ylipäällikkyyden, kuitenkin keskitti Dunajecin
taakse peräytyneiden vihollisten takaa-ajoon.
Syysk. lopulla asema tällä osalla rintamaa jälleen
muuttui. Hindenburg oli jättänyt osan
joukoistaan Itä-Preussiin. Varsin kiivaita taisteluita
venäläisten uudestaan järjestettyjä joukkoja
vastaan tällä taholla tapahtui yhä edelleen, m. m.
Augustowon luona 17 p. syysk. ja 2 ja 3 p. lokak.
sekä Lyckin luona 7 ja 13 p. lokak. Mutta
päävoimansa Hindenburg siirsi Sleesiaan ja Lounais-
#
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
