- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1499-1500

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maanviljelyssiirtolat ... - Maanvuokra

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1499

Maanvuokra

1500

semmin Suomen maatalousseurojen keskusliiton
palveluksessa, 23 p. syysk. 1911 asetettu
Maan-viljelyshallituksen alaiseksi, samoinkuin
maan-viljelysharjoittelulaitos kokonaisuudessaan), jolle
(toiminta parhaillaan järjestelyn alaisena)
kuuluu maanviljelysharjoittelun järjestäminen ja
valvominen, lähinnä antamalla neuvoja
maatalousoppilaitosten opettajille sekä harjoittelutalojen
isännille; h e d e 1 m ä v i 1 j e 1 y k s e n n e u v o j a
1. p o m o 1 o g i ja puutarhakonsulentti
(edellisen toimi toistaiseksi yhdistetty Lepaan
puutarhaopiston (ks. t.) hedelmäviljelyksen
opettajan, jälkimäinen sam. opiston yleisen
puutarhanhoidon opettajan virkaan, opiston ohjesäännöllä
12 p :ltä toukok. 1910), joiden tehtäviin m. m.
kuuluu esitelmien pito puutarhanneuvojia,
kansakoulunopettajia y. m. varten järjestetyillä
kursseilla. Näiden konsulenttien toimipiirinä,
kunkin alallaan, on koko maa, ja heidän
tehtävänään on alaansa kuuluvissa asioissa antaa
neuvoa ja ohjausta asianomaisille seuroille ja
yhdistyksille sekä myös yksityisille sekä esitelmillä
y. m. edistää edustamaansa maataloudenhaaraa.
Paitsi valtion palveluksessa olevia m:iä on
maanviljelys- ja talousseuroilla sekä muilla
maataloudellisilla järjestöillä palveluksessaan
toimihenkilöitä, joiden toiminta osaksi vastaa
edellämainittujen toimintaa, osaksi on jonkun verran
toisenlainen johtuen kunkin maataloudellisen
järjestön erikoisalasta (ks.
Maanviljelysseura. Talousseurat, Suomen s u
o-viljelysyhdistys, Karjanjalostus-yhdistys, M e i j e r i 1 i i t o t). 11 j. O-li.

Maanvuokra on maaomaisuuden
luovuttaminen toisen käytettäväksi maanviljelystä varten
tai muussa tarkoituksessa määrättyä, rahassa,
luonnontuotteissa tai työssä suoritettavaa
vastiketta vastaan. M.-järjestelmä tavataan jo
vanhastaan käytännössä. Roomalaisille oli tunnettu
erityinen perinnöllisen m:n laji, n. s.
empliy-teusis (ks. t.), ja germaanisissa maissa kirkot,
luostarit, yhdyskunnat ja yksityisetkin jo
varhain käyttivät laajoja maaomaisuuksiaan
antamalla niitä vuokralle. Kuitenkin vasta uudempi
aika, joka on tehnyt maaomaisuuden
liikkuvammaksi sekä saattanut laajoja maa-alueita
muutamien yksityisten käsiin, on myös avannut
laajempia aloja m.-järjestelmän käyttämiselle sekä
tehnyt sen erityisen tärkeäksi tekijäksi
maaseudun oloissa.

M.-järjestelmän yleinen leviäminen osoittaa,
että sillä on muutamissa tapauksissa etuja
maaomaisuuden muiden käyttömuotojen rinnalla. Se
tarjoaa sopivan muodon maaomaisuuden
käyttämiselle silloin, kun maanomistaja ei ole itse
siihen tilaisuudessa, mutta ei myöskään tahdo tai
voi sen omistusoikeutta toiselle luovuttaa.
Vuokramiehelle taas vuokramuoto tarjoaa
mahdollisuuden päästä ilman omistusoikeuden ostamiseen
tarvittavaa pääomaakin maaomaisuutta
hallitsemaan ja osalliseksi siitä johtuvista eduista,
samalla kuin hän saa tilaisuuden käyttää
omistamansa varat liikepääomana vuokraamansa maan
viljelemiseen. Vuokra järjestelmän epäkohdista
mainittakoon, että vuokramiehellä tavallisesti ei
ole sitä harrastusta vuokraamansa maan
viljelemiseen kuin maanomistajalla, koska hänen
aseinansa on epävarma eikä ehdottomasti takaa
työn tuloksia hänelle ja hänen omaisilleen. Sitä-

paitsi vuokramaa on vuokramiehelle vain
hetkellisen ansion lähde. Niin ollen hän koettaa
tavallisesti saada siitä mahdollisimman suuren
hetkellisen hyödyn eikä katso voivansa ryhtyä
sellaisiin suurempiin maanviljelystöihin, joihin
maanomistaja maan pysyväistä tuottoa silmällä
pitäen voi ryhtyä. Vuokramiehet eivät myöskään
tavallisesti ole samassa asemassa valtioon,
kuntaan ja julkiseen elämään kuin maanomistajat,
vaan heikommassa. Sitäpaitsi vuokranantajista
riippuvassa asemassa oleminen on jo sinänsä
epäkohta, varsinkin kun molempien asianosaisten
edut vuokrasuhteissa säännöllisesti ovat
toistensa vastaisia. Tällaisten epäkohtien takia
täytyy siellä, missä järjestelmä on enemmän
levinnyt, koettaa sen puutteita parantaa ja
vastakkaisia etuja sovittaa säätämällä sopivia,
vuokrasuhteita järjestäviä lakeja.
Olosuhteiden moninaisuuden takia on kuitenkin
erityisen vaikea saada tällaiset lait tyydyttäviksi
ja sellaisiksi, että molempien asianosaisten edut
tulevat niissä tasapuolisesti huomioon otetuiksi.
Yleensä onkin niissä maissa, joissa
vuokrajärjes-telmä on enimmän levinnyt, nykyään
havaittavissa pyrkimys saada vuokraviljelmien luku
vähenemään sekä omistusoikeudella hallittavien
keskikokoisten ja pienviljelmien luku
lisääntymään. Tässä kohden ovat kuvaavia Englannin
ja Irlannin olot, joissa maissa vuokraviljelmien
luku on ollut n. 92 % viljelmien koko luvusta
ja joissa valtio nykyään suurilla ponnistuksilla
ja uhrauksilla pyrkii edellämainittuun
päämäärään.

Ruotsalais-suomalaisessa oikeudessa on
vuokra-järjestelmä ollut jo vanhastaan tunnettu. Jo
vanhat maakuntalait sisältiviit siitä määräyksiä.
Niiden mukaan maanomistaja voi jättää tilansa
vuokramiehen käytettäväksi joko tilan tuotteista
vuotuisesti suoritettavaa osaa taikka määrättyä,
joko kerta kaikkiaan tai vuotuisesti
suoritettavaa vuokramaksua vastaan. Edellisessä
tapauksessa katsottiin asianosaisten olevan
yhtiösuh-teessa ja vain jälkimäisessä tapauksessa
katsottiin suhde varsinaiseksi vuokrasuhteeksi.
Vuokralle annettiin tavallisesti vain sivutiloja,
joiden vuokramiehet, lampuodit, tulivat olemaan
päätilan omistajan jonkinmoisen isäntävallan
alaisina. Mikäli päätila annettiin vuokralle,
katsottiin siten muodostuneen vuokrasuhteen olevan
erikoista laatua, ilman sellaista alistussuhdetta,
joka muissa vuokrasuhteissa ilmeni.

1734 v:n laissa oli maanvuokraa koskevia
määräyksiä pääasiallisesti Maakaaren 16 ja 17
luvuissa, sekä osaksi siellä täällä muuallakin.
Nämät määräykset olivat laaditut koskemaan
lampuotitilan ja siis kokonaistilan vuokraa.
Tilan-osan vuokra, sellaisena kuin se meillä nykyään
esiintyy, ei ollut silloin ollenkaan sallittu.
Torppa-käsite tavataan kyllä jo silloinkin, mutta
torppien perustaminen käsitti silloin uusien
tilojen perustamistavan eikä yksityisten tilanosien
vuokraa. Torppia perustettiin pääasiallisesti
yhteismaille sekä osaksi myös yksityisten talojen
tiluksillekin ja verotettiin ne itsenäisiksi tiloiksi,
niin pian kuin ne olivat saavuttaneet määrätyn
laajuuden ja hyvyyden. Sittemmin huomattiin
tilanosien vuokralle antaminen torppina ja vielä
pienempinäkin alueina keinoksi, jolla suuremmille
tiloille voitiin turvata pysyväinen maatyöväen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0806.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free