Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Persoonallisuus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
441»
Persoonallisuus—Perspektiivi
450
kokemukset yhteydeksi soveltamatta niihin
mitään ihanteellisuuden vaatimusta. Eetillisenii
käsitteenä p. sitävastoin merkitsee sitä vaatimusta,
että yksityisten sielunliikkeiden ja tahtomusten
on oltava sopusoinnussa yksilön ihanteellisen
olemuksen kanssa. Tässä ihanteellisuuden
korkeimpana vaatimuksena on se, ettei yksilön ole
katsottava omaa ahdasta minäänsä elämän
yksinomaiseksi keskukseksi, vaan huomattava
kuulu-vaisuutensa persoonallisuuksien yhteiseen
valtakuntaan, jossa vallitsee se laki, ettei ketäär.
persoonallisuutta saa koskaan käsitellä pelkkänä
välikappaleena, vaan aina myöskin omana,
tarkoitusperänä (Kant). Tätä vaatimusta, että
persoonallisuutta ei saa käyttää pelkkänä keinona,
on sanottu persoonallisuuden
aatteeksi. Siveysopillisesti käsitettynä
persoonallisuus on jotakin muuta kuin sieluuilmiöiden
luonnollinen kulku, se on yksityisten kokemusten
suuntaamista henkisen olemuksen ja
kokonaisuuden kanssa sopusointuiseksi. Mikäli
persoonallisuudelle annetaan todellinen merkitys, täytyy
sellaisenkin ajattelijan, joka omaksuu
deterministisen käsityksen tahdon vapaudesta,
tunnustaa ihmisen itsensämääräämisen kyky, s. o. hänen
kykynsä suhtautua arvostelevasti ja johtavasti
yksityisiin ulkoapäin tuleviin vaikutelmiin ja
mielessä syntyviin liikkeisiin. Oman itsensä
määräävänä yksilö ei ole pakotettu antautumaan
tilapäisille mielijohteille, vaan voi niitä kaikkia
ohjata henkisen kokonaisuuden tarpeita silmällä
pitäen. Tällainen kaikkien yksilön kokemusten
sovittaminen yhtäpitäviksi hänen henkisen
olemuksensa kanssa ou, jos henkiseen olemukseen
luetaan myöskin yksilön tietoisuus hänen
kuulumisestaan persoonallisuuksien suureen
valtakuntaan ja siten yhteiskunnallinen
velvollisuudentunto otetaan varteen, yksilön korkein tehtävä,
ja tässä mielessä voi ahtaamman
persoonallisuus-käsitteen tarjoamaan vaaraan joutumatta yhtyä
Goethen usein lainattuun lauseeseen, että
persoonallisuus 011 ihmisen ..korkein onni"
(..West-öst-licher Diwan." Buch Suleika.) [Harald Hoffding,
..Persoonallisuusperiaate filosofiassa" (1911):
Zaeh. Castrén. ..Mitä on persoonallisuus?"
(Kan-sankalenteri 1913, sivv. 90-108).]—ks. Luonne.
M i n ä. Y k s i 1 ö 11 i s v y y s. Z. C.
Lakit., ks. Juridinen henkilö.
Teol. ks. Kolminaisuus.
Kirliop. Verbi on 1 :sessä. 2:sessa tai 3:nnessa
p:ssa sen mukaan, lausutaanko sillä jotakin itse
puhujasta (saan, saamme), puhutellusta (saat,
saatte) vai jostakin kolmannesta (saapi. saavat).
Pääte, joka ilmoittaa, missä p :ssa verbi on. on
persoonapääte (edellisissä esimerkeissä:
■n, -mme, -f, -tte, -pi, -vat). Ne verbiparadigmiin
kuuluvat muodot, joissa toimittava p. täten
ilmoitetaan. ovat persoonamuotoja 1.
tekijä-muotoja: niiden vastakohtana ovat verbistä
johtuneisiin nominaalivartaloihin (ks.
Nominaalinen) perustuvat sija- ja
omistusmuodot. A. K.
Persoonallisuus ks. Persoona.
Persoonamuoto ks. Persooni.
Persoonapronomini, persoon a-a s e m o. ks.
Pronomini.
Persoonapääte ks. Persoona.
Persoonaton verbi, sellainen verbi, jota käy
tetään vain yhdessä persoonassa ja luvussa,
yk-15. VII. Painettu 15.
sikön kolmannessa, esim. sataa, pyryttää, täytyy,
minua kammottaa. — P. muoto (im perso
naali), passiivi (ks. t.). A. K.
Perspektiivi (lat. perspi’cere = katsoa läpi),
laaja, syvä näköala, jommoisen esim. maisema,
katu, salien jono monine
etäisyyksineen, esineineen
tarjoavat; luonto ja
luonuonesineet
kuvattuina matkan ja aseman
aiheuttamilla muodon (ja
värin) muutoksilla, niin
että esitys vaikuttaa
silmälle samalla lailla kuin luonnonesineet itse.
Perspektiivisen kuvan saamme asettamalla
läpinäkyvän tason (kuvataso n) silmän ja
esineen välille sekä, samassa paikassa pysyen, piir
tämällä tasolle viivoja, jotka peittävät esineen
viivat. Kuvan yksityiset pisteet ovat silloin ne
pisteet, joissa silmästä lähtevät suorat viivat
(n ä k ö v i i v a t) esineen yksityispisteisiin leik
kaavat kuvatasoa, joka silloin tavallisesti ajatel
laan pystysuoraksi. P.-o p p i opettaa, miten voi
rakentaa perspektiivisiä kuvia, kun esineiden
Po l-UA K UVA
Kuva 2.
muoto, koko. asema sekä kuvatason ja silmän
asema (näkö- 1. s i 1 m ä p i s t e) on määrätty.
Silmiipisteen kohtisuora matka kuvatasolle on
distanssi ja tämän kohtisuoran kantapiste
on p ä ä p i s t e. P.-opin perussäännöt ovat: 1.
Kuvatason kanssa yhdensuuntaiset viivat
esitetään kuvassa yhdensuuntaisina. 2. Kuvatasoa leik
Kuva 3. Hallin kaari viivat esiintyvät ympyröinä, jos niiden
tasot ovat kuvatason kanssa yhdensuuntaiset.
Kuva 1.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
