Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Polveutumisoppi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
133
Polveut imisoppi
798
Kotieläinten ja ihmisen hyötykasvien kesken
voidaan erottaa useita rotuja, joilla kullakin
011 määrätyt erikoisominaisuutensa.
Viimemainitut ovat ilmeisesti syntyneet siten, että ihminen,
käyttäen hyväkseen luonnossa esiintyvää m u u
n-televaisuutta 1. jälkeläisten ominaisuutta
jossain määrin poiketa vanhemmistaan, on suvun
lisääjiksi valinnut ne eläin- tai kasviyksilöt,
joilla jokin toivottu ominaisuus kulloinkin on
esiintynyt vahvimpana. Jälkipolvelle alati
perinnöllisenä siirtyvä ominaisuus on tällä
tapaa jatkuvan valinnan kautta yhä vahvistunut
tullen lopulta määrääväksi rotuominaisuudeksi
(valinnan todellisesta luonteesta ks.
Perinnöllisyys). Tällaista ihmisen harjoittamaa valintaa,
joka tähtää enenevään tarkoituksenmukaisuuteen,
Darwin nimittää keinotekoiseksi
valinnaksi. Keinotekoisen valinnan kautta
aikaansaadut rotuominaisuudet voivat olla huomattavan
suuret. Esimerkkinä mainittakoon kesyn
kyyhkysen monet rodut, joille ominaista on mille
minkin ruumiinosan, nokan, kuvun, jalkojen,
pyrstön y. m. yleisten ruumiinsuhteiden tai
elämäntapojen erityinen kehitys; voipa selkärangan
nikamalukukin vaihdella. Kaikki tästä
huolimatta polveutuvat yhteisestä esimuodosta, villistä
kalliokyyhkvsestä. Ihmisen harjoittaman
keinotekoisen valinnan rinnalla esiintyy luonnossa
luonnollista valintaa. Perustana tälle
on muuntelevaisuuden ohella yksilöiden
liika-nainen lisääntyminen, joka ei vastaa
yleisiä ravinnonsaamis- ja muita
elämismahdolli-suuksia. Seurauksena on ankara
olemassaolon taistelu, jossa suurin osa yksilöitä
tuhoutuu pääsemättä jatkamaan sukuaan.
Tuhansista mätimunista, jotka naaraskala vuosittain
laskee, kehittyy vain jokunen harva
sukukypsyys-asteelle, ja ellei olemassaolon taistelua olisi,
täyttäisivät niinkin vähissä määrin lisäytyvät
eläimet kuin norsut, Darwinin laskelmien mukaan
joissakuissa vuosisadoissa laumoillaan koko
asuttavan maa-alan. Olemassaolon taistelu ei ole
taistelua ainoastaan kilpailevia kanssaeliöitä,
vaan yleensä kaikenlaatuisia epäsuotuisia
ulko-vaikutteita, muuttuneita ilmasto-oloja j. m. s.
vastaan. Tässä taistelussa on suurin piirtein
katsoen niillä yksilöillä etusija, jotka jossain
suhteessa ovat paremmin varustettuja kuin muut;
moiset yksilöt ennen muita pääsevät siirtämään
edulliset ominaisuutensa jälkipolville. Tällaisen
sopivimman säilymisen ja sitä polvi
polvelta seuraavan jatkuvan mukautumisen
kautta, edullisten ominaisuuksien lisääntyessä,
kehittyy jokainen laji ja samalla koko
luomakunta yhä suurempaa ja suurempaa täydellisyyttä
kohti. Näin darvinismi selittää luonnossa
vallitsevan tarkoituksenmukaisuuden. Kehityksen
kulkuun voi lisäksi vaikuttaa jonkun elimen
enen-tynyt tai vähentynyt käyttö, ja edelleen voi
uusia muotoja syntyä ennenolleiden välillä
tapahtuvan ristisiitoksen kautta. Monet eroavaisuudet,
jotka ilmenevät saman lajin eri sukupuolien
kesken, kuten uroslintujen komeampi hövhenpuku
tai väri. urosten taisteluaseet, sarvet,
torahampaat, kannukset y. m., saavat selityksensä
tapahtuneesta sukupuolivalinnasta; naaraan
omistamisesta kilpaillessaan saavat näet
paremmilla taisteluaseilla varustetut tai muuten
viehä-tyskykyisimmät urokset etuoikeuden suvun lisää-
miseen ja siis samankaltaisten urosjälkeläisten
synnyttämiseen.
Ylläesitetyn Darwinin valintateorian valossa
käy helposti ymmärrettäväksi luonnossa monessa
muodossa esiintyvä suojeleva väritys eli
se suhde, että eläimet ympäristössä, jossa
ohimenevästi tai pysyväisesti yhtenäinen
värivivah-dus on vallalla, ovat samanvärisiä, sekä m
i-micry-ilmiö, jossa jäljitteleminen ei rajoitu
vain yleisväritykseen. vaan myöskin muotoihin
ja kirjaukseen, (ks. Suojeleva
yhdennäköisyys).
Paitsi viimemainittuja valintaoppia tukevia
yksityisseikkoja voidaan yleisen p:n puolesta
esittää tavaton määrä todisteita, joiden luku
tutkimuksen edistyessä kasvamistaan kasvaa. Ivoska
kehitys on hidas prosessi, jonka kulkua ei voida
välittömillä havainnoilla todeta, ovat nämä
todisteet indisio- 1. todennäköisyystodisteiden
luonteisia. olematta silti vähemmän sitovia.
Seuraavassa esitettäköön biologisen tutkimuksen eri
aloilta muutamia niistä.
1. Systematiikan piiristä: P. väittää
lajien olevan muuttuvaisia. Jos lajikäsite
tietäisi jotain ehdottomasti pysyväistä, pitäisi olla
helppoa määritellä se ja kussakin
erikoistapauksessa ratkaista, onko kysymyksessä johonkin
ennen tunnettuun ja selitettyyn lajiin kuuluva vai
uutta edustava yksilö. Näin ei ole laita; lajin
rajoittaminen on useissa tapauksissa aivan
eh-donvallan asia (ks. Laji). Toiset tutkijat
pitävät ..lajina" sitä, minkä toiset käsittävät
„muun-nokseksi"; sanottu koskee varsinkin n. s.
..kriitillisiä lajeja" (meillä esim. kasvisuvut
Hiera-vium, Taraxacum, Rosa), joilla eroavaisuudet eri
muotojen kesken moninaisten väliasteiden kautta
tasautuvat. Useasti ovat vaihtelut eläinten ja
kasvien ulkonäössä ilmeisesti yhteydessä
ympäröivien olosuhteiden kanssa
(maantieteelliset rodut, paikallisrodut,
maantieteellinen polymorfismi). Moisten
yleisempää laatua olevien muunnosten ohella, joihin
m. m. myös valkoväri- 1. albinos-muunnokset
liittyvät, esiintyy yksilöllisempiä
(yksityismuunnok-set 1. aberratsionit). Muunnosten
systemaattista arvoa vähentää suuresti se seikka, että
niitä keinotekoisesti lämpö-, ravinto-, y. m.
ulko-oloja muuttamalla on voitu aikaansaada (esim.
kovakuoriaisista ja perhosista). LTusia ,,lajeja"
on myös huomattu itsestään, sisäisistä syistä
äkkiä syntyvän (saltatsionit 1. de Vriesin
mutatsionit); näiden ominaisuudet ovat
osoittautuneet pääasiassa perinnöllisiksi (m
u-t a t s i o n i- 1. perinnäismuuntelu).
Yllämainitut keinotekoisesti synnytettyjen
muunnosten ominaisuudet ovat joko pysyviä tai
tilapäisiä (s o m a t s i o n i m u u n t e 1 u.
fluktuat-sioni). ks. Muunnos, Perinnöllisyys.
Luokiteltaessa eläimiä ja kasveja sukulaisuuden
mukaan sukuihin, heimoihin, lahkoihin, luokkiin
j. n. e. on tultu huomaamaan, että
yksinkertainen rinnastaminen tai alistaminen ei ole
mahdollinen, vaan että on turvauduttava puumaiseen
järjestelyyn. Tällainen sukupuu on se
järjes-telymuoto, johon p. välittömästi johtaa.
2. Paleontologian alalta: Eläin- ja
kasvijätteiden vaillinaisen säilymiskyvyn vuoksi
on luonnollista, ettemme hajallisissa
maakerroksissa voi seurata organismien yhtenäistä kehitys-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
