Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomensukuiset kielet - Suomensuo ... - Suomen säveltaide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
485
Suomensuo—Suonien säveltaide
486
kirjallisuutta suomensukuisten kielten
keskinäisistä siiliteistä: J. Budenz, „Ueber die
verzwei-gung der ugrischen spraclien" (Beitr. zur Kunde
der indogerm. Sprachen IV, 1879) ; O. Donner,
,,Die gegenseitige verwandtsehaft der
finnisch-ugrischen spraclien" (1879).] E. N. S.
Suomensuo, rajapaikka Suomenselällä
Sotkamon ja Nurmeksen pitäjäin rajaseuduilla, joka
rajankäynnissä Täyssinän rauhanteon jälkeen,
Rajasuolla 25 p. maalisk. 1596, määrättiin
olemaan Ruotsin ja Venäjän valtakuntain
rajakohtana. K. G.
Suomen suoviljelysyhdistys ks. S u o v i
1-jelysyhdistykset.
Suomen suuriruhtinaanmaan valtiosäädyt,
ritaristo ja aateli, pappissääty, porvarissääty ja
talonpoikaissääty, jotka kokoutuneina
valtiopäiville edustivat Suomen kansaa (v:n 1869
valtiopäiväjärjestys § 1) (ks. Säätyeduskuuta).
Suomen valtiosäädyt kokoontuivat säännöllisesti
valtiopäiville v:n 1863 jälkeen.
Säätyeduskun-nan järjestysmuoto ja työjärjestys vahvistettiin
valtiopäiväjärjestyksellä 15 p. huhtik. 1869.
Valtiopäiväjärjestyksen mukaan valtiosäädyt
kokoontuivat ainakin joka viides vuosi
varsinaisille valtiopäiville. Jokaisen aatelisen
suvun päämiehellä oli oikeus edustaa sukuaan
valtiopäivillä. Jollei päämies tullut saapuville,
siirtyi tämä oikeus lähimmälle suvun miespuoliselle
jäsenelle. Jollei kukaan suvun jäsenistä tahtonut
käyttää hyväkseen tätä oikeutta, oli päämies
oikeutettu antamaan valtakirjan jonkun toisen
aatelisen suvun jäsenelle. — Pappissäädyn
edustajina olivat arkkipiispa ja piispat sekä
kunkin hiippakunnan puolesta vähintään seuraava
määrä vakinaisessa virassa tahi palveluksessa
olevain hiippakunnan pappien valitsemia
edus-niiehiä, nimittäin:
Turun hiippakunnan puolesta 10.
Porvoon „ „ 7.
Kuopion „ „ 5.
Savonlinnan „ „ 6.
Maan yliopiston opettajain ja vakinaisten
virkamiesten tuli valita yksi t. kaksi edustajaa.
Samoin tuli alkeisoppilaitosten kaikkien
vakinaisten opettajain valita valtiopäivämiehiä
pap-pissäätyyn, yksi tai kaksi kuukin
hiippakunnan puolesta. — Porvarissäätynä
oli-vat kaupunkien edusmiehet siten, että
jokaisen kaupungin puolesta valittiin yksi
valtiopäivä-niies, mutta jos väkiluku henkikirjan mukaan
nousi 6,000 henkeen, valittiin kaksi ja sitäpaitsi
yksi kultakin täydeltä 6,000 hengen luvulta.
Kaupunki, jossa oli vähemmän kuin 1.500 asukasta,
sai joko valita erityisen edusmiehen taikka sopia
yhteisestä valtiopäivämiehestä jonkun toisen
kaupungin kanssa, joka saattoi valtiopäiville
lähettää vain yhden edusmiehen. Porvarissäädyn
val-tiopäivämiehen vaalissa osallisina olivat 20 p.
maalisk. 1879 annetun asetuksen mukaan ne
kaupunkikunnan jäsenet, jotka olivat kaupungissa
verolle kirjoitetut ja lähinnä edellisen verollepanon
mukaan velvolliset maksamaan veroa kunnan
yhteiseksi tarpeeksi, joko rajattoman tai
rajoitetun ääniasteikon perustuksella. Vaalioikeutta eivät
kuitenkaan nauttineet naishenkilöt, naidut ja
naimattomat, aatelis- ja pappissäätyj n kuuluvat,
merimiehet, alhainen sotaväestö, yleisten ja
yksityisten laitosten ja yhdyskuntain vahtipalvelijat,
ne, jotka olivat toisen palveluksessa tai alitui
sessa työssä, päiväpalkkalaiset, tahi muut sen
kaltaiset, jotka elättivät itsensä satunnai
sella työnteolla, ne, jotka vain omaksi ela
tuksekseen jotakin elinkeinoa harjoittivat sekii
ne, joilla oli useamman kuin lähinnä edelli
sen vuoden kaupunki maksut suorittamatta.
— Talonpoikaissäädyn edusmiesten vaali
toimitettiin valitsijamiesten kautta. Talonpoikais
säädyn edusmiehen valitsijamiesten vaaliin oli
v:n 1869 valtiopäiväjärjestyksen mukaan
osallinen jokainen kunnassa asuva mies, jolla oli mant
taaliin pantua rälssi- tahi perintömaata, tai joka
vakaalla asukasoikeudella hallitsi kruununtilaa
tai arennilla piti kruununvirkataloa. kuninkaan
kartanoa tai kuninkaan latokartanoa ja ei kuulu
nut muuhun säätyyn tahi ei ollut maan palveluk
sessa. Talonpoikaissäätyyn valittiin yksi
edustaja kustakin tuomiokunnasta. Valitsijamiehet
olivat valitut jokaisesta tuomiokuntaan kuulu
vasta kunnasta tai kunnan osasta, ja vaali ta
pahtui tuomarin luona hänen siihen
määräämä-nään päivänä. — V:n 1906 valtiopäiväjär.jestyk
sen kautta sai nelikamarinen säätyeduskuuta
väistyä yksikamarisen eduskunnan (ks. t.) tieltä.
K. G. 1.
Suomen suuriruhtinas. Ruotsin kuninkaan
Juhana III:n 1581 itselleen ottama arvonimi
niiden voittojen muistoksi, joita sotapäälliköt Pon
tus De la Gardie, Kaarle Henrikinpoika Horn.
Herman Fleming ja Arvid Henrikinpoika Tavast
sen ja edellisen vuoden kuluessa olivat
saavuttaneet. Sen johdosta, että kuningas antoi Suomelle
suuriruhtinaskunnan nimen, ei sen oikeudellinen
asema Ruotsin valtakunnassa mitenkään muuttu
nut. Suomen tultua liitetyksi Venäjään, otti
keisari Aleksanteri I itselleen Suomen
suuriruhtinaan arvonimen, ks. Suomen herttua.
K. G. 1.
Suomen säveltaide. Suomalaisia pidetään
musikaalisena kansana. Sen todisteeksi vedo
taan siihen kuvailuun, mikä Kalevalassa
annetaan Väinämöisen soiton ja laulun tenhovoimasta,
kansansävelmäämme kauneuteen sekä uusimman
aikamme musiikkielämän äkilliseen ja
omaperäiseen nousuun.
Suom. kansansävelmistä vanhimmat
ovat Vienan Karjalan joiut ja itkuvirret
(ks. t.). Niiden sävelelliuen rakenne perustuu
yksinkertaisen resitatiivisen aiheen vapaasti
improvisoituun muunteluun. Runosävelmissä
on resitatiivinen melodiikka kehittynyt kiiti
teisiin muotoihin (ks. Runolaulu). 2- (tahi 3-)
säkeisen rytmi rakenteen puitteissa melodinen
sävelkulku enimmiten liikkuu kvartin tahi
kvintin ahtaissa kehyksissä, joiden tonaalisen aseman
mukaan sävelmät ryhmittyvät neljään perustyyp
piin. Näissä on sävelkulun pohjana joko
duuri-talli mollisävellajin perussävel (toonika) taikka
huippusävel (dominantti). Yleisimmin
tunnetuissa suomenpuolisissa runosävelmissä on poh
jana perussävel, useimmiten mollin, harvemmin
duurin. Niiden säelopukkeissa esiintyy tavaili
simmin esisäkeessä teräsävel (asteikon 2:nen
aste), jälkisäkeessä perussävel. Inkerinpuolisissa
sävelmissä esiintyy runsaasti eri tyyppejä ja
lopukkeita. Laulu.sävelmät (ks.
Kansan-1 a u 1 u) ovat suurimmalta osaltaan 4-säkeiset.
Tämä muoto on kertauksella ja muuntelulla kehit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
