Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Synnytyslaitos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
763
Synteesi—Synti
764
oppi) samalla suunnitellen s:lle uudessa
kieli-opin-järjestclmässään kahdenlaisen tehtitviin: s.
on (kulloinkin käsiteltävän tutkimusobjektinsa
mukaan jäsennetyn) kieliopin kolmas osa, joka
sekä muodon että merkityksen kannalta käsittelee
kielen sanayhtymät (ks. t.). Kiesin suunnitelma
on saanut noudattajiakin, mutta kaikki hänen
arvostelunsa hyväksyjät eivät ole voineet yhtyä
hänen järjestelmäänsä ja sen
peruskatsantokan-taan. Etupäässä Noreen (ks. t.) tahtoo
palauttaa s:n sen alkuperäisemmälle kannalle, nim.
sanayhtymäin muoto-ominaisuuksien
järjestelmälliseksi tutkimukseksi ja esitykseksi. Tässä
järjestelmässä, jonka perusaatteet Suomessa vv.
1906-15 toiminut valtion n. s. kielioppikomitea
(ks. komiteanmietintö n :o 6, 1915) omaksui, s.
siis on osana muoto-oppia. E. A. T.
Synteesi (kreik. synthesis), yhteen
asettaminen, yhdistäminen.
1. Log. s. 1. synteettinen metodi on
tutkimus- tai esitysmenetelmä, joka lähtee selvi
tettävällä tutkimusalalla vallitsevista yleisistä
laeista ja perusteista, asettelee niitä yhteen ja
johtaa siten johtopäätöksiään. Se on täten
pääasiassa yhtä kuin deduktiivinen 1.
progressiivinen 1. etenevä menetelmä. Vastakohta a n
a-1 y y s i, analyyttinen metodi. A. Gr.
2. Kem., jonkun kem. yhdistyksen
valmistaminen alkuaineistaan t. alkuosistaan. Kem. s:n
vastakohta on kem. analyysi. Tärkeä on erittäin
orgaaninen s., joka viimeaikoina on
kehittynyt hyvin pitkälle. Useimmat tärkeät
elimellisessä luonnossa esiintyvät kem. yhdistykset
(sokerit, väriaineet y. m.) on voitu s:n avulla
keinotekoisesti valmistaa. Luonnossa tapahtuu
orgaaninen s. etupäässä kasvikunnassa, jossa
lehtivihreän (ks. t.) välityksellä ja
auringonvalon myötävaikutuksella hiilidioksidista ja
vedestä syntyy tärkkelystä t. sokeria. Edv. Hj.
Synteettinen (ks. Synteesi), yhdistävä.
—-S. arvostelma on arvostelma, jonka
predikaatti ei sisälly subjektikäsitteeseen ja joka siis
liittää subjektiin uuden määräyksen. Sen
vastakohta on analyyttinen arvostelma, joka
omistaa subjektille määräyksen, mikä jo kuuluu
subjektikäsitteeseen, joten arvostelma vain
selvittää tämän käsitteen sisällystä. Analyyttisen
arvostelman pätevyys johtuu välittömästi
sub-jekti- ja predikaattikäsitteistä; s. arvostelma
tarvitsee sitävastoin aina jonkin toisen perusteen,
joka osoittaa sen päteväksi. — Synteettinen
m e t o d i ks. S y n t e e s i. A. Gr.
Synti (ruots. synd), Jumalaa vastaan tehty
rikos. Samassa määrässä kuin jossakin
uskonnossa teroitetaan jumaluuden vaatimuksia,
esiintyy myöskin synnintajuntaa. Niin esim. bab.
uskonnossa on varsin kehittynyt tietoisuus s:stä.
Vielä enemmän oli Israelin uskonto ankarine
käskyineen ja kieltoineen omansa synnyttämään
tällaista tietoisuutta. Alkupuolella V:aa T:ia on
huomion esineenä itse rikos pelkkänä tekona
huolimatta siitä, onko se lähtenyt pahasta
aikomuksesta. Kuitenkin jo laissa erotetaan tahalliset ja
vahingossa tehdyt rikkomukset. Profeetat
panevat pääpainon mielenlaadulle, josta syntinen teko
lähtee.
S:t saattoivat olla joko kultillista
(jumalanpalvelusta koskevaa) tai siveellistä laatua.
Kultti-s:ejä. esim. sabbattirikoksia ja pyhien esineiden
koskettamista, pidettiin alkuaikoina erityisen
raskaina, jotavastoin profeetat taas etupäässä
tuomitsevat siveellisiä rikkomuksia, kuten
ylpeyttä, vääryyttä, säälimättömyyttä j.n. e. Kun
myöhempi juutalaisuus farisealaisuuden
vaikutuksesta panee pääpainon kulttirikoksille,
asettavat Jeesus ja apostolit siveelliset velvollisuu
det ja rikkomukset ensi sijaan, esim. „Jos tuot
lahjasi alttarille, ja siellä muistat, että
veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi
siihen alttarin eteen ja käy ensin sopimassa
veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi"
(Mfttt. 553, 2,).
A 1 k u k r i s t i 1 1 i s y y d e 1 1 ä oli se
vakaumus, että seurakunta oli Jumalan armosta
pelastunut s:st.ä, jotavastoin pakanuus oli edelleen s :n
ja perkeleen vallan alaisena. Anteeksianto ja
pelastus saatiin kasteessa, joka oli uuden syn
tymisen peso. Voitiinko uudistettu lankeemus
saada anteeksi, oli jossakin määrin epävarmaa.
Esim. llepr. 64 se kielletään. Apostolien jälkei
sellä ajalla ruvettiin erottamaan h e i k k o u
dens:t. joista oli jatkuva anteeksianto, ja
kuoleman-s:t (huoruus, jumalanpilkka ja
murha), joiden anteeksisaamiseen vaadittiin
erityinen katuinusaika harjoituksineen. Tämän
uudistetun katumuksen tahtoivat montanismi
(ks. t.) ja Tertullianus kieltää, mutta
käytännölliset asianhaarat pakottivat kirkon sen
hyväksymään. S:n-tajunta tuli täten kohdistumaan
etupäässä kuoleman-s :eihin ja anteeksianto
saavutettiin kasteen ja katumussakramentin kautta.
Kristikunnan s:n-tajunta syventyi valtavasti
Augustinuksen vaikutuksesta. Augustinus
teroitti s:iä ihmistä vallitsevana pahana haluna,
joka aiheutuu Aatamin tekemästä s:stä.
Ainoastaan Aatami oli vapaa, ja senjälkeen kuin hän
vapaasti teki s:iä, joutuivat hänen jälkeläisensä
s:n vallan alaisiksi. S. jatkuu sukupolvesta
toiseen peri-s:nä luonnollisen sikiämisen välityk
sellä. S.n olemuksena on aistillinen himo ja
ylpeys. Ihminen on luonnostaan kokonaan s:n
orja; hänellä on ainoastaan vapaus pahaan. Koko
ihmiskunta on kadotettujen joukkio (massa
perdi-tionis), josta Jumala pelastaa ainoastaan harvat
valitut. Uskovaisiin nähden Augustinus
teroittaa jatkuvaa armon osallisuutta, mutta hyväksyy
myöskin yleiskatoliset katumusharjoitukset, almut
y. m. anteeksisaanniu ehtoina. Perisyntioppi kyllä
kirkossa hyväksyttiin, semminkin syystä, että se
tuki lastenkasteen traditsionia, mutta muuten
opetettiin edelleen tahdon vapautta ja
myötävaikutusta ihmisen kääntymiseen nähden.
Augustino-laisuuden vaikutus katolisessa kirkossa rajoittui
lopuksi yksityisiin ryhmiin.
Keskiaikana lisättiin kuoleman-s: ien
lukumäärä seitsemään (tai kahdeksaan).
Semmoisina pidettiin juopumusta, haureutta, ahneutta,
vihaa, tyytymättömyyttä, kerskausta, ylpeyttä
(ja raskasmielisyyttä). Muutamat skolastikot
kehittivät s :n-tajuntaa. Abélard teroitti pahaa
aikomusta varsinaisena s:nä ja Anselm kuvaili
s:iä Jumalan kunnian loukkaamisena ja siitä
johtuvana syyllisyytenä. Tämän johdosta Anselm
tuli esittämään ensimäisen
sovitusoppijärjestel-män. Mutta kirkollisessa käytännössä vallitsi
edelleen pintapuolinen käsitys s :stä.
Luther hyväksyi oman uskonnollisen
kokemuksensa perusteella Augustinuksen s.-opin ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
