Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Teatteri
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1315
Taz—Teatteri
1318
elimellisesti yhteen. Kuoroa ei ollut, toimivat
henkilöt esiintyivät korokelavalla. po<Mi< »lilla,
joka usein oli katettu. V:sta 133 käytettiin
roomal. t :eissa esirippua faulæum), joka
näytännön aikana oli alhaalla ja joka sen
päätyttyä vedettiin ylös. Näyttelijöinä olivat
miehet naisosissakin; ainoastaan tanssijoina esiintyi
naisia. Ammattitaidon kehitykseen vaikutti
erikoistuminen eri osiin sekä pyrkimys
jäljittelevään realismiin. Keisarikauden lopulla ei
Rooman t. yleisö enää suosinut vakavia näytelmiä,
vaan ainoastaan tansseja, atellaani- ja
panto-miimiesityksiä. Rooman näyttämötaide oli n. 150
j. Kr. jo kokonaan rappeutunut.
Keskiajan näytelmätaide syntyy ja
kehittyy, antiikista riippumatta, niistä katoliseen
jumalanpalvelukseen liittyvistä draamallisista
toimituksista (ministerin sacra, siitä m y s t
e-rionäytelmät, ks. t.), joita suurten juhlien,
varsinkin joulun ja pääsiäisen, aikana esitettiin
vuorolaulun- t. -puhelun muodossa, ensi alussa
kirkon sisällä, sitten ulkopuolella kirkon
seinustalla ja viimein, näyttämötoiminnan kehityttyä
yhä monipuolisemmaksi ja maallisemmaksi,
vartavasten torille tai muulle avoimelle paikalle
rakennetulla lavalla. Mysterionäyttämö^oli
moni-urainen kulmikas rakennus, joka kuvasi useita
raamatullisia paikkoja ja jonka äärimmäisillä
laidoilla sijaitsivat taivas ja helvetti. Sen
kehystämällä, maaperäisellä etualalla mahtui
liikkumaan satoja tilapäisesti harjoitettuja
näyttelijöitä, jotka esittivät raamatun henkilöitä.
Jumalasta ja profeetoista aina paholaiseen asti.
Varsinaista merkitystä t:n kehityksessä ei
keskiajan suurilla mysterio- eikä pienemmillä
moraliteetti-, miraakkeli- ja farssi- (ks. n.)
näyttämöillä ole ollut.
Uuden ajan t. liittyy rakenteeltaan lähinnä
roomal. t :sta periytyviin muotoihin. Kehitys sai
alkunsa Italiassa renesanssikaudella. V. 1519 it.
Bramante rakensi antiikkisten komediain
esittämistä varten umpinaiseen rakennukseen
sijoitetun näyttämön, jossa etäisyyssuhteita
osoitettiin perspektiivisten vaikutuskeinojen avulla.
Alussa näyteltiin päivän valossa, mutta
myöhemmin. 1600-luvulla, tuli tavaksi hankkia
kynttilä-valaistus. T.- ja varsinkin näyttämölaitteiden
nopeaan kehitykseen vaikuttivat 16:nnella
vuo–is. suuresti oopperaesitykset, jotka
muodostuivat loistaviksi ja suurenmoisiksi lukuisine
henkilöineen. taidokkaine asetteluineen ja
valaistuk-sineen. Tärkein uudistus oli maalauksilla
varustettujen. helposti vaihdettavien k u 1 i s s i 1 a i
t-teiden. teatterikoneiston ja
esiripun käytäntöön ottaminen. —
Espanjan näyttämötaide, joka 16:nnen vuosis.
puolimaissa oli kiertelevien seurueiden käsissä ja
tyytyi esityksissään tilapäiseen vaatimattomaan
lavakorokkeeseen ja taustaverhoon. sai vähitellen eri
kaupungeissa (Madridissa 1579 ja 1582)
vakinaisia t:eja tyyssijoikseen ja oppi
kukoistuskaudellaan (Lope de Vegan aikana)
käyttämään hyväkseen näyttämöllisiä vaikutuskeinoja.
Mutta kun tämä maa joutui uskonnollisen
suvaitsemattomuuden pesäpaikaksi, aleni sen
t.-taide-kin eikä se 17:nnen vuosis. loputtua enää ole
merkinnyt suuriakaan Euroopan t:n
kehitykselle. — Englannissa oli t.-taide uuden
ajan alussa varhemmin kuin missään muualla
saavuttanut korkean kansallisen kukoistuksen.
Lukuisat t.-seurueet kiertelivät yltympäri maata
näytellen majatalojen ja ravintolain pihoilla.
Shakespearen aikana oli Lontoossa useita t.-raken
nuksia, kaikki avonaisia tai ainoastaan osaksi
katettuja. Näyttämönä oli rakennuksen
sisä-seinämästä ulkoneva avoin lava (podium), jossa
näyttelijät liikkuivat ja jonka taustana oli
väliverhon erottama syvennys ja sen takana
näyttelijäin huone aitioilleen ja yläkerroksineen.
Kulisseja ei ollut ja oudot tapahtumapaikat
osoitettiin taustaan asetetun nimitaulun avulla.
Vleisö seurasi kappaleiden esitystä joko seisoen
permannolla näyttämölavan ympärillä tai
aitiopaikoilta, jotka päällekkäisinä riveinä
ympäröivät permantoa. Vielä 1600-luvulla oli
aatelis-nuorukaisten tapana istua näyttämöllä. Yleisön
ja näyttelijäin vuorovaikutus oli näissä t:eissa
muutenkin sangen läheinen.’ Vasta 17:nnen
vuosis. alussa tulivat maalatut vaihdettavat
dekoratsionit muotiin. Puritaanien valtaan
päästyä aleni Englannin näyttämötaide, suuret
näytelmäkirjailijat vaipuivat unohduksiin melkein
kokonaiseksi vuosisadaksi, ja vasta 18 :nnen
vuosis. lopulla alkoi uusi kehityskausi. —
Ranskassa oli näyttämötaide uuden ajan alussa kauan
yksinomaan it. seurueiden käsissä ja sai paljon
vaikutusta heidän kansallisista
näyttämötottu-muksistaan ja -rakenteistaan. Mutta v:n 1590
tienoilla alkaa ransk. näyttämötaiteen nousukausi,
jota kestää kautta seur. vuosisadan. Ransk.
näyttämön rakenne saa tällä „klassillisella
aikakaudella" yksinkertaisen, "suoraviivaisen leiman,
mikä oli sopusoinnussa niin hyvin Molièren
selkeäpiirteisten huvinäytelmien kuin Corneille’n
ja Racine’n ankaran säännönmukaisten
trage-diojen kanssa, ne kun eivät kaivanneet lainkaan
näyttämönvaihdoksia ja sangen vähän
ulkokoris-teitakin. Katujen ja rakennuksien, ovien ja
ikkunoiden tarkka symmetrinen asettelu oli
tämän ajan ransk. näyttämölle ominaista,
esit-tipä se sitten jotakin avonaista paikkaa, toria,
temppelin edustaa tai salia. 17 :nnellä vuosis.
ulotti Italiasta saapuva oopperaharrastus
vaikutuksensa ransk. puhenäyttämöönkin, tuoden
mukanansa paljon ulkonaista loistoa ja komeutta.
Pienintäkään aavistusta historiallisesta
ajan-väristä ei ollut, vaan kreik. sankareita esitettiin
kankiperuukki päässä, polvihousut jalassa ja
juhlamiekka kupeella. Vasta Napoleon I:n
aikana esiintyivät ransk. näyttelijät togaan
puettuina roomal. osissa. V. 1687 liittyivät
Pariisissa Palais-Royalin ja Ilötel de Bourgogne’n
näyttelijäseurueet yhteen ja 1689 perustettiin
kuuluisa Théätre fran<;ais, joka, nauttien
runsasta valtion kannatusta (240.000 frangia
vuosittain), on kehittänyt ransk. näyttämötaidetta
ja luonut pysyviä traditsioneja. —
Saksassa oli uskonpuhdistuksen ajoista alkaen
esitetty vaatimattomia näytelmiä hoveissa,
ylhäisten saleissa ja kouluissa (ks. Kouluna
y-telmä). Eräissä kaupungeissa toimeenpanivat
käsityöläisammattikunnat näytäntöjä
ravintoloissa tai voimistelusaleissa (esim. Niirnbergissä
ITans Sachsin ..laskiaisnäytelmiä").
Kuljeskelevat „engl. näyttelijäseurueet" tutustuttivat
1590-luvuita alkaen saksalaisia engl.
näytelmätuottei-siin. näyttämöllisiin vaikutuskeinoihin ja
korkealle kehittyneeseen näyttelijäin ammattitai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
