Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Triumviraatti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1819
Trofoneuroosi—Troian tarina keskiajalla
1820
kreik. tropaion), voitonmerkki; sotasaaliiksi
otetut liput y. m., koristeellinen aseryhmii.
Trofoneuroosi (kreik. trophë’ = ravitseminen,
ja neuroosi, ks. t.), hermoissa olevien
saira-loisten, orgaanisten tahi toiminnallisten
tapahtumain aiheuttama ravitsemus- tai kasvuhäiriö
jossakin kudoksessa, vrt. Neuroosi.
Troglodytes ks. Simpanssi.
Troglodyytit (kreik. troglodytes = luolassa
asuva), luola-asukkaat, niiden sivistymättömäin
kansain nimi. jotka muinaisa jalla asuivat
Punai-sen-meren rannikolla Etiopiassa.
Trogus, P o m p e i u s, roomal.
historioitsija, keltti syntyperältään, kirjoitti Augustuksen
aikana ensimäisen maailmanhistorian (llistoriæ
1’hilippicæ, 44 kirjaa), joka vähäksi osaksi on
säilynyt Just i nuksen mukailussa. K. .1. IL
Troia ks. Ilion.
Troian sota, kreik. perintätarinan mukaan
suurenmoinen kansallinen yritys, johon
sankari-ajan kreikkalaiset yhtyivät kostaaksensa
troia-laisille Menelaoksen puolison Helenen ryöstön.
Tämä tarina sai kreikkalaisten sankaritarustossa
erikoisen tärkeän sijan, se kun veti yhteyteensä
hyvin runsaan osan heidän suku- ja
paikallis-tarinoitaan. T. s:aa käsittelevän eepillisen
runouden verrattomina huippuina ovat Ilias (Iliadi)
ja Odysseia (ks. Homeros); näihin liittyi
suuri osa n. s. kyklisistä eepoksista. Sodan
esihistoriaa käsittelevässä ,.K y p r i a" eepoksessa
mainittiin sen varsinaiseksi syyksi maan
liikakansoitus; tämän vähentämiseksi Zeus ja Themis
katsoivat tuhoisan sodan tarpeelliseksi. Siksi
Eris (ks. t.) sai yllyttää 3 jumalatarta
kauneuskilpailuun, jonka seurauksena oli, että
kilpa-tuomarina ollut Paris (ks. t.) ryösti Helenen.
Kun oli saatu Kreikan kaikki — osaksi
vastahakoiset — sankarit yhtymään yhteiseen
kosto-retkeen ja kokoontumaan joukkoineen ja
laivoineen Auliiseen, lähdettiin sieltä matkalle. Mutta
Aasian puolella eksytäänkin Telephoksen (ks. t.)
valtakuntaan, ja palataan sieltä kotimaahan.
Toistamiseen kokoonnutaan Auliiseen, mutta sieltä ei
päästä merille, ennenkuin on uhrattu itse
ylipäällikön, kuningas Agamemnonin tytär Iphigeneia
(ks. t.). Vihdoin kreikkalaiset saapuvat Troian
edustalle ja vaadittuaan turhaan Heleneä takaisin
asettuvat leiriin rannikolle, tekevät ryöstöretkiä
sekä valloittavat useita kaupunkeja.
Suurimmat urotyöt suorittaa Akhilleus. Troialaiset
vain eivät ryhdy ratkaisevaan kenttätaisteluun.
Kun I 1 i a d in kertomus alkaa, on sotaa
kestänyt 9 vuotta, ja Troia on yhä valloittamatta.
Mitä Iliadin tapauksiin tulee ks. Homeros.
Kun se päättyy, on Troian tuki ja turva, jalo
Hektor, kaatunut. Aithiopis eepoksessa oli
kerrottuna, mitenkä Akhilleus voitti Troian
liittolaiset, Amazonit ja Menmonin (ks. n.), mutta
itse sai surmansa Pariksen nuolesta. Sodan
loppuvaiheita käsiteltiin Pikku Ilias ja Ilionin
hävitys nimisissä runoelmissa, joiden
kertomukset osaksi kävivät rinnakkain. Niissä
esitettyjä moninaisia tapahtumia mainittakoon Aiaan
traagillinen loppu; Paris saa surmansa
Philok-teteen keihäästä; Akhilleuksen poika Neoptolemos
astuu taistelussa etualalle; Diomedes ja Odysseus
ryöstävät Troiaa suojelevan palladionin (ks. t.) ;
kreikkalaisten pääsankarit piiloutuvat
suunnattomaan puuhevoseen, jonka petetyt troialaiset
Laokoonin varoituksista huolimatta vetävät kau
punkiinsa; vihdoin tulee Troian kauhea hävitys.
Odysseiassa on useita tarinan lisäpiirteitä;
samoin niitä kai oli Nostoi nimisessä kykli
sessä eepoksessa, jonka aiheena olivat kotiin
palaavien sankarien kovat kohtalot. — Kreikka
laiset pitivät T. s:aa historiallisena tapahtumana,
ensimäisenä kansallisena suurtyönään. Sen ajasta
oli eri mielipiteitä; yleisimmän kannatuksen sai
Eratostheneen ajanmääräys, jonka mukaan Troia
hävitettiin 1184 e. Kr. Meidän aikanamme useul
tutkijat ovat koettaneet saada selville, missä
määrin T. s. on luovan runollisen rnielikuvituk
sen tuote ja missä määrin siinä on historiallista
pohjaa. 19:nnen vuosis. keskipalkoilla, luonnon
symbolistisen tarunselityksen loistoaikana, useat
tutkijat väittivät koko T. s:n pelkäksi taruksi,
aurinkomyytiksi. Sittemmin on, varsinkin
senjälkeen kuin Schliemannin tutkimukset olivat
saattaneet llion-Troian jäännökset päivän valoon,
yhä enemmän alettu nähdä tarinoissa historia!
listen tapahtumien jälkikaikua. Niinpä on m. m
arveltu niissä pääasiallisesti kuvastuvan
taistr-luja, joita aiolilaisten siirtolaisten oli kestettävä
ennenkuin saivat jalansijaa Troaassa ja sen lähi
seuduilla ; myöskin on arveltu euroopanpuoleisten
tapahtumien, m. m. jonkun kaupungin
hävityksen, muiston seuranneen siirtolaisia Aasiaan.
Toiset taas (E. Meyer. U. v.
Wilamowitz-Moellcn-lorff) ovat hyvien perusteiden nojalla osoitta
neet, ettei ole niinkään epätodennäköistä, että
Kreikan puolelta todella on mykeeneläisajalla
tehty suuri, Mykenain mahtavan hallitsijan
johtama sotaretki Troiaa vastaan; onpa arveltu
sodan syyn oikeastaan olleen taloudellista,
lähinnä kauppapoliittista laatua (W. Leaf).
O. E. T.
Troian tarina keskiajalla. Troian
taru-sikermä saavutti keskiajalla suurta suosiota ja
on synnyttänyt erittäin runsaan ja
monihaaraisen, sekä runopukuisen että suorasanaisen
kirjallisuuden. Tämä ei kuitenkaan liity suorastaan
Homerokseen, vaan etupäässä eräisiin myöhäis
antiikkisiin latinalaisiin kompilatsioneihin, joita
keskiajalla paljon luettiin. Nämä ovat Dareksen
nimellä käyvä ,,Historia de excidio Troise"
(5-7:nneltä vuosis. j. Kr.), Diktys Kreettalaisen
nimellä käyvä ,,Ephemeris belli troiani" (4:nneltä
vuosis. j. Kr.) ja n. s. Pindarus Thebanuksen
„Epitome Iliados Homericæ" (1 :seltä vuosis.
e. Kr.). Että Troian valloitukseen liittyvät
tarinat. jo varhemmalla keskiajalla olivat
Länsi-Euroopassa hyvin tunnetut, osoittaa m. m. se
seikka, että frankkilaiset kronikankirjoittajat
(Fredegarus Scholasticus 7:nnellä vuosis. y. m.)
kertoivat frankkien muka polveutuneen
troialai-sista. Vanhimmat Troian tarinaa vasituisesti
käsittelevät kirjallisuudentuotteet ovat
latinankielisiä. Sellaisia sepittivät m. m. kaksi
ranskalaista, munkki Bernardus Floriaeensis (n. 1050,
,,De excidio Troiæ") ja Simon Capra aurea
(Chèvre d’Or, n. 1150), sekä engl. Josephus
Isca-nus (n. 1200, „De bello troiano") ja saks.
Alber-tus Stadensis (1249, ,,Troilus").
Mielenkiintoisempia kuin tässä mainitut teokset, jotka
läheisesti liittyvät antiikkisiin esikuviinsa, ovat ne
Troian tarinaa käsittelevät
kirjallisuudentuotteet, joissa antiikkinen sävy kauttaaltaan on
väistynyt keskiaikaisen käsityksen tieltä, joissa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
