Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tulo- ja menoarvio ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1945
Tulo- ja menoarvio Tulosuostunta
1946
(liiiinön mukaisesti, itse valita kaksi uskottua
miestii. jotka sitten valitsevat kolmannen
puheenjohtajaksi. T. j. 1. toimitetaan myös kruunun
ja papiston virkataloilla. Kruunun virkataloilla
toimittaa sen katselmuslautakunta, jonka
muodostavat kruununvouti puheenjohtajana ja kaksi
jiisentä. mitkä kuvernööri kruununvoudin esityk
sest& valitsee paikkakunnalla asuvista
maanviljelykseen perehtyneistä henkilöistä. Papiston virka
taloilla suorittaa t.- j. l:n kihlakunnanoikeus,
ks. Katselmus. A. G-tz.
Tulo- ja menoarvio 1. budjetti (ks. B u
d-get), arviolasku, joka on tehty jonkun
yksityistalouden tui julkisen yhdyskunnan tiettynä
tulevaisena ajanjaksona saatavista tuloista ja
suoritettavista menoista. Etupäässä budjetilla
kuitenkin tarkoitetaan valtion ja kuntain t. ja m:ta.
Budjettien (talous- 1. rahasääntöjen) alkuperän
voi juontaa aina keisari Augustuksen ajoista
saakka. Keskiaikaisten säätykokouksien ajoista
lähtien julkaistiin usein erikoisbudjetteja, kun
oli perusteltava uusien tulojen välttämättömyyttä.
Uudenaikaisissa valtioissa budjetti on
välttämätön jo yleiskatsauksen ja järjestyksen
aikaansaamiseksi valtiotaloudessa.
Budjetti jakaantuu tulojen ja menojen arvioon,
mutta sen rakenne on muuten hyvin erilainen
eri valtioissa ja riippuvainen kussakin maassa
vallitsevasta hallintojärjestelmästä. Valtion
budjetin valmistaa lopullisesti valtiovarain ylin
johto alempien ja ylempien virastojen laatimien
taloussuunnitelmien pohjalla; se jakaantuu eri
näkökohtain mukaan lukuihin, osastoihin ja
kohtiin. Todellisen vleiskatsauks n
aikaansaamiseksi on suotava, että kaikki tulot ja menot
kootaan budjettiin. Näin ei kuitenkaan ole
eritoten aikaisemmin ollut laita, ja säätyvallan
aikuisista erikoisbudjeteista on paikoittain vielä
tähteitä olemassa. Useimmissa suurissa valtioissa
on kuitenkin aikojen kuluessa yhä enemmän
tullut toteutetuksi budjetin yhteys, s. o. kaikkien
eri hallintohaarain yhdistäminen yhteen
yhtenäiseen tulo- ja menoarvioon. Arviolaskun
täydellisyyteen nähden on myöskin erotettava toisistaan
brutto- ja nettobudjetti. Edellisessä
pannaan tulopuolelle kaikki valtion tulot,
menopuolelle kaikki menot, siis myöskin hallinto-,
kanto- ja liikekustannukset. Nettobudjetissa
sitävastoin esiintyvät ainoastaan tulo- ja menoerien
nettomäärät. Bruttobudjettia on pidettävä
parempana. koska se antaa täydellisemmän kuvan
väestön kantamista rasituksista ja samalla valaisee
tulojen ja niiden kantokustannusten välistä
suhdetta. Todellisuudessa ei brutto- eikä
nettobudjetin periaatetta ole missään valtiossa
täysin puhtaasti toteutettu. Tärkeä on budjetin
jako vakinaiseen ja ylimääräiseen,
mikä jako perustuu vakinaisten ja ylimääräisten
tulojen ja menojen eroon. Vakinaisia tuloja ja
menoja ovat ne, jotka säännöllisesti uudistuvat
joka varainhoitokautena. yleensä pysyvät
samanlaisina tai ainoastaan vähitellen lisääntyvät tai
vähenevät, ylimääräisiä kerran tai
epäsäännöllisesti sattuvat, suuruudeltaan vaihtelevat ja usein
aivan odottamatta esiintyvät. Budjetti on
voimassa määrätyn ajan, budjetti- 1.
varainhoito-kauden, joka tätä nykyä tavallisesti on
ainoastaan yksi vuosi, joissakin pienemmissä valtioissa
vielä kaksi, kolme tai neljä vuotta.
Itsevaltaisesti hallitussa maassa budjetin
määrää hallitus. Perustuslaillisessa valtiossa
kansaneduskunnalla on oikeus ottaa osaa budjetin mää
räämiscen. mikä tavallisesti tapahtuu
finanssi-lain muodossa; eduskunnalla ou sen lisäksi
kontrollioikeus. Tämä kansaneduskunnan oikeus
on erinomaisen tärkeä, koska eduskunta siten
pääsee vaikuttamaan valtion talouspolitiikkaan,
ja sen käyttäminen on usein vienyt laajakantoi
siin ristiriitoihin hallituksen kanssa. Suomen
valtion t. ja m:sta ks. Valtiontalous.
J. F.
Tulokatselmus ks. Tulo- ja 1 ii li t ö k a t
s e 1 m u s.
Tulokulma ks. II ei j astu mine n.
Tulolansaari, 9 km pitkä, 4 km leveä, asuttu
saari Laatokassa, Kiekkalansaaren itäpuolella,
Hiienselän eteläreunustalla, n. 10 km
Sortavalasta. Kansakoulu.
Tulomajoki, vesi rikas joki Kuollan niemi
maalla, laskee Nuortijärvestä Kuollanvuonon
pohjaan; T:n latvahaarat Nuortijoki, Jaurijoki ja
Luttojoki (ks. t.) lähtevät Suomesta Maanselän
seuduilta.
Tulosuostunta. yleinen tulovero, jonka
v:n 1863 valtiopäivät suostuivat säätämään osaksi
kansakoulutoimeu aiheuttamien menojen
peittämiseksi, osaksi muutamien yleishyödyllisten lai
tosten, kuten eräiden rautateiden, kanavien ja
majakkain rakentamiseksi sekä muutamien suur
ten suonkuivausten toimi enpanemiseksi otettavan
lainan korkojen ja kuoletusten suorittamiseksi.
Verosta olivat vapautettavat 500 mk:aa
pienemmät tulot. Sitä suuremmista tuloista aina
5,000 ntk:aan määrättiin vero */s % :ksi tulosta.
5,000-10.000 mk :n tuloista 1% :ksi ja 10,000 mk:aa
suuremmista tuloista 1 ’/a °/0 :ksi. Tätä veroa
säädettäessä oli tarkoituksena, että sitä
myöhemmin, kun se ensin näin alhaisena olisi päässyt
vakaantumaan, olisi vähitellen ruvettu
korottamaan, jotta olisi voitu lakkauttaa eräitä muita
vanhentuneita veroja. T: n
käytäntöönottami-nen epäonnistui kuitenkin alunpitäen.
Sensijaan että oli arvioitu saatavan tällä verolla
n. 1 milj. mk., saatiin siitä ensimäisinä vuosina
vain n. 600.000 mk. ja 1868 sen antamat tulot
laskivat */a milj. mk:aan. Vasta tämän veron
voimassaolon viimeisinä vuosina lähenteli saatu
tulo 900.000 mk:aa. Vero muodostui myöskin
käytännössä eri veronmaksajaryhmiä sangen
epätasaisesti rasittavaksi. Veron tuottamasta
tulosta saatiin n. 60 % kaupungeista ja vain
40 % maaseudulta, mikä suhde ei lainkaan
vastannut todellisia varallisuus- ja tulosuhteita. Sitä
paitsi tuli veron maksettavaksipano ja kannanta
suhteettoman kalliiksi. Tähän veron
epäonnistumiseen oli syynä, että olot varsinkin
maaseu-dula olivat liian kehittymättömät tuloveron
toteuttamiseen. Maaseutuväestö, johon useimmat
veronmaksajat kuuluivat, ei vielä ollut tottunut
tulojensa arvioimiseen rahassa. Näin ollen ei
voitu ryhtyä tätä veroa suunnitellulla tavalla
korottamaan ja kehittämään. V:n 1867
valtiopäiväin tekemän päätöksen mukaan ruvettiin
tätä veroa kantamaan 500-2,500 mk:n tuloista
ainoastaan siitä osasta tif.oa, mikä oli mainittua
alinta määrää korkeampi. Hallituksen v:n 1882
valtiopäiville antama ehdotus, että t. lähinnä
maaseudun verotuksen parantamiseksi vaihdettai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
