Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Turkki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2031
Turkki
2038
tiin viimemainittu vankeudessa. Bairakdar
valloitti silloin Konstantinopolin ja asetti Mustafan
nuoremman yeljen Malimudin valtaistuimelle;
tämä kukisti jälleen puhjenneen kapinan ja
mestautti Mustafan; kapinassa kuitenkin
suurvisii-riksi korotettu Mustafa Bairakdar sai
surmansa.
Mahmud II:n (1808-39) täytyi Bukarestin
rauhassa 1812 luovuttaa Venäjälle Bessarabia. —
Mutta ensisijassa tämä hallitsija käänsi
huomionsa sisäisen järjestyksen uudistamiseen. V.
1822 voitettiin ja surmattiin Janinan kapinoiva
pasa Ali; liian mahtavaksi päässyt janitsaarien
sotaväki, joka vastusti ajanmukaisia
parannuksia, hävitettiin ja armeija järjestettiin uudelle
kannalle. Kuitenkaan ei Mahmud saanut
Serbian eikä Kreikan kapinaa kukistetuksi;
edellinen maa sekä Tonavan ruhtinaskunnat pääsivät
1826 Venäjän avulla itsenäisempään asemaan,
ja sittenkuin Venäjän, Englannin sekä Ranskan
yhtyneet laivastot olivat hävittäneet T:n
laivaston Navarinon edustalla 1827, täytyi Malimudin
Adrianopolin rauhassa 1829 m. m. luovuttaa
Venäjälle Tonavan suut sekä tunnustaa Kreikan
täydellinen itsenäisyys. — Sittemmin Mahmud
joutui riitaan Egyptin mahtavan pasan, Mehemed
Alin kanssa. Tämän ottopoika Ibrahim pasa
soti menestyksellä Syyriassa, mutta Venäjän,
Englannin ja Ranskan pakotuksesta Mehemed
Alin täytyi tehdä Kjutahian rauha 1833, missä
sulttaani tunnusti hänet Egyptin perinnölliseksi
maaherraksi sekä antoi hänelle Syyrian ja
Kreetan hallituksen elinajaksi. Venäjän hyväksi
sulttaani sam. v. lupasi sulkea sen vihollisilta
Dar-danellit. — V. 1839 Mahmud aloitti uuden sodan
Mehemed Alia vastaan, mutta kuoli kohta
sen-jälkeen, ja T:n armeia joutui täydellisesti
tappiolle. T:n tila oli sentähden Malimudin pojan
Abdulmedsidin (1839-61) noustessa
valtaistuimelle vaarallinen, mutta Englanti, Venäjä,
Ttävalta ja Preussi pakottivat yhdessä Mehemed
Alin luopumaan Syyriasta sekä tyytymään
Egyptiin. Samalla suurvaltain vaikutuksesta
ryhdyttiin T:ssa uudistuspuuhiin. Sulttaanin
julkaisema asetus (lluttiserif gulliane) sääsi m. m., että
kaikkien T:n alamaisten kansallisuuteen tai
uskontoon katsomatta tuli nauttia turvallisuutta
omaisuutensa, kunniansa ja henkensä puolesta.
V. 1841 T. lupasi pitää Dardanellit ja Bosporin
rauhan aikana suljettuina vierailta sotalaivoilta.
— Kun T. 1850 Ranskan vaikutuksesta antoi
roomalais-katolilaisille etuja Palestiinassa, vaati
Venäjän keisari Nikolai I tästä ärtyneenä
krei-kanuskoisille T:n valtakunnassa oikeuksia,
joiden perusteella Venäjä olisi saanut
suojelusher-ruuden T:n alamaisten yli. Kun keisarin
vaatimuksiin tuli kielto, syttyi Itämainen sota
(1853-56, ks. t.), jossa Ranska, Englanti ja Sardinia
tehokkaasti avustivat T:ia. Palkaksi
avunannostaan länsivallat taas vaativat sisäisiä
parannuksia (joiden toimeenpanossa T :ssa aina
vitkasteltiin), ja uudessa sulttaanin asetuksessa (liatti
Ilumajun) v :lta 1856 vahvistettiinkin kaikkien
T:n alamaisten yhteiskunnallinen
yhdenvertaisuus, esim. kaikkien oikeus päästä virkoihin,
saada kouluopetusta j. n. e., sekä säädettiin
ehdoton uskonnollinen suvaitsevaisuus. Mutta kun
siinä myös vaadittiin T:n kristityiltä
alamaisilta sotapalvelusta, tulivat he tyytymättömiksi,
ja kun muhamettilaiset myös vastustivat sitä,
lykättiin sen toimienpano toistaiseksi. — Parii
sin rauhassa 1856 T. sai Venäjältä Tonavan suut,
ja sen alueen koskemattomuus vakuutettiin,
mutta kun Dardanelleja koskeva sopimus
uudistettiin ja Tonavan ruhtinaskunnille annettiin
itsenäinen asema, väheni kuitenkin T:n valta ja
merkitys. Suurvallat ottivat itselleen ylimmän
ratkaisuvallan T:n vasallivaltioihin nähden. V.
1859 Moldova ja Valakia yhtyivät toisiinsa
valitsemalla yhteisen ruhtinaan (ks. R omaani a,
historia), ja Serbia tuli panslavistisen
kiihotuksen keskukseksi. Ainoastaan yksityisiä
uudistuksia tuli T:ssa toimeen (varsinkin
kulkuneuvoja parannettiin), ja raha-asiat joutuivat yhä
suurempaan sekasortoon. Englannilta täytyi yhä
ottaa lainoja, ja 1861 laskettiin liikkeeseen 1,250
milj. piasteria paperirahaa pakkokurssilla.
Raskaat verot rasittivat maakuntien väestöä,
ylemmät virkamiehet vain rikastuivat. Yhä
huonontunut taloudellinen tila johti vihdoin 1875
osittaiseen valtionvararikkoon. — Sulttaani A b d
u-lasis (1861-76) menetti pian itsepäisyydelläiin
ja oikullisuudellaan nauttimansa kansansuosion.
Muhamettilaisten uskonkiihko aikaansai lisäksi
häiriöitä, monessa paikoin, esim. Libanonissa,
murhattiin kristityitä. Sen johdosta ransk.
armeija lähetettiin Libanoniin, joka muodostettiin
erikoiseksi kristityn maaherran hallintoalueeksi
(1861). Myös Euroopan puolella syttyi kapinoita,
kuten Kreetassa 1866 ja 1868. Kreikka avusti
niitä, mutta suurvallat pakottivat Kreikan
taipumaan T:n vaatimuksiin. V. 1867 täytyi T:n
sen sijaan Itävalta-Unkarin tahdosta poistaa
viimeiset joukkonsa Serbiasta. Egyptin
varakuningas (kediivin arvonimellä v:sta 1867) pyrki
1S69 melkein itsenäiseksi; T:n uhkauksesta
hänen täytyi taipua, mutta 1873 hän kuitenkin
sai useimmat vaatimuksensa hyväksytyiksi.
Sisällisiä levottomuuksia ja
sota Venäjää vastaan 1 8 7 7-7 8. Venäjä
pyrki yhä saamaan takaisin Itämaisessa sodassa
menettämänsä valta-aseman Itämailla; seu
lähettiläs Ignatjev lietsoi T:n sisällistä levottomuutta,
varsinkin slaavilaisten tyytymättömyyttä. V. 1871
Venäjä sai kumotuksi sen kohdan Pariisin
rauhansopimuksessa v:lta 1856, jossa sitä kiellettiin
pitämästä sotalaivoja Mustallamerellä. V. 1875
puhkesi Hertsegovinassa kapina, mutta Saksan ja
Itävalta-Unkarin liitossa Venäjä vaati sulttaania
tekemään välirauhan kapinallisten kanssa.
Muhamettilaiset syyttivät sulttaania liiallisesta
myön-tyväisyydestä, syntyi salaliitto, jonka
pääjohtajana oli Midhat pasa (ks. t.), Abdulasis syöstiin
valtaistuimelta (toukok. 1876) ja murhattiin kohta
senjälkeen ja sulttaaniksi korotettiin
Abdulmedsidin poika M u r a d V. — Bulgaariassa
syttynyt kapina kukistettiin kohta, ja kun
serbialaiset aloittivat sodan T:ia vastaan, niin
heidätkin voitettiin, mutta Venäjän uhkauksesta T.
myöntyi aselepoon. Tällävälin Murad V oli
tullut mielipuoleksi, ja valtaistuimelle nousi hänen
veljensä Abdulhamid II (1876-1909); hän
teki Serbian kanssa 1877 lopullisen rauhan, jossa
rajat jäivät entiselleen. Suurvisiiriksi korotetun
Midhat pasan toimesta uusi sulttaani julkaisi
1876 perustuslain, jossa kaikille T:n alamaisille
jälleen vakuutettiin täydellinen oikeudellinen
tasa-arvo; Midhat pasa kuitenkin pian tämän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
