Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—59 <$–
vuolAn! Koska sinulla on kaikkea makeaa,
mitä ihmisen sydän ikinä haluaa, niin tee
kunniasi, valtani ja rikkautesi tiettäviksi
kaikelle kansalle. Pukeudu purppuraan,
istu kultaiselle valtaistuimelle», kokoo
ympärillesi kaikki mailman kansat ja
vastaanota. heidän palvelemisensa! Usko
minua, tämä on hunajaa, taateleita ja
niar-uielaadeja makeampi!
— Menkää tiellenne, sanoi kuningas.
Mestarkökki, anna lioille kullekin
ptun-pernikkeli! Toivon että se heissä Lekisi
yhtä huonon vaikutuksen kaiu minussa.
En o)e maannut .^eitseuiään yöliön perii
lyst.en,
Mestarkökki jakeli nuo kolme
puuiper-liilckelia, viisaiden miesten täytyi lyödä
otsansa permantoon, kiittää ja syödä, ja
niin tarttuivat puuipqruikkelit heidän
kulk-kuunsa. Koko hovi nauroi, mutta
kuniu-gus meni t/yytymätönnii pois, eikä
löytänyt inistään sitä, joka oli makeata
makeampi. Ei hiiu voinut lnounä sadan
puolisonsa luo ja kuunnella heidän kinaansa;
ei luin pitänyt väliä hukuttaa kokonaista
kansan ontuvan aasin takia, ja mitä iloa
hauelle voisi lähteä siitä, että luin istuisi
purppuraan puettuna kummituksena koko
maailman ihmeteltäväksi’:1 Sitä paitsi oli
llänellii vielä monta koreäa’ konVehlikop-’
paa jällellä: mitii hänen piti niillä tehdä,
kuu koko hänen hovinsa oli kyllästynyt
nuikeisiiu, niinkuin hän itse?
Helteinen päivä alkoi jo muuttua
illaksi, aurinko rupesi jo laskemaan, sen piti
mennä inaill,eeu .juuri kollo ö. Kuningas
istui yksin ja miettiväisenä ilunoen
ihanassa puutarhassaan,; suihkulähteet,
lirisi-viit, mantelipuut kukkivat,, viikunapuun
varjo ifjulj yhä pitemmäksi
hiiikkukäytä-välhi. Oli niin ihanaa ja rauhallista, että
kuningas rupesi tutkimaan itsekseen,
josko ei täiuä ihana onnellinen illan rauha
olisi makeampi Laudrinia ja
Montpen-sjor’ta.
Silloin tuli köyhä kristitty nais-orja,
taluttaen kädestä pientä nelivuotista
poi-haausa. Äiti sekä Jappi näyttivät
väsyneiltä, he olivat käyneet pitkät matkat ja
olivat eksyncqt puutarhaan hakiessaan
yösijaa linnassa. Kuningas: oli hyväsy-
dämmineuj hiin ymmärsi vneltajain olevan
nälkäiset, ja hänelle juolahti jotain mieleen.
— Orja. sanoi hän palvelialleen, joka
seisoi jonkun matkan päässä odottaen
hänen käskyjään, — tuo tänne niin monta,
kuin voit kantaa, suurimmista
konvehti-kopista !
Orja meni ja palasi pian neljän suuren
kopan kanssa, jotka olivat täynnä
kaikenmoisia makeisia, j— Lado tähän
turvepeu-kille niiden sisältö! sanoi kuningas pui
velialleem, Itsekseen ajatteli liän: tällä
köyhällä vaimolla ja hiilien lapsellaan ni
ole ikipäivinääu ollut aavistustakaan näin
harvinaisista herkuista. Voin arvata,
kuitilta makealle ne heistä tulevat maistumaan.
Syökää uiiu paljon kuin haluatte!
sanoi kuningas vaimolle ja lapselle, jotka
olivat istuneet heinikkoon levähtämään.
Aiti taittoi palan sokerikakusta ja antoi
sen pojalle. Poika piti sitii kädessään,
vaan ei pistänyt sitä suuhunsa.
— Minä ymmärrän, sanoi kuningas.
Poikaa janottaa kuljettuaan auringon
paahteessa. Orja, tuo raitista veliä lähteestä!
Löytyy todella jotain makeata
makeampaa, jn se oti polttavan janon
sammuttaminen.
Poik;t sai ’vettä ja joi, mutta ei
kuitenkaan Syönyt mitään monista herkuista.
Kuningas huvittelihe tarjoten omalla’ yi
Itäisellä. kädellään mitä parhainta tiesrole
van, niin että pojalla vihdoin oli oikeita
Vuoria makeisista ympärillään. Mutta
söikö hän? Ei suinkaan. Kyllä hän
väliin ojensi kätensä ottamaan jotain, joka
oli viehättävän hyvää, juntta hän ei sitä
nähnyt, hänen silmänsä tulivat yhä
pienemmiksi; vihdoin vaipuivat ne kokonaan
yhteen ja pienokainen nukkui,
turveponk-kiin nojaten, niinkuin nukutaan hyvällä
omallatunnolla ja lapsen onnellisella rtln
laillisuudella vaivaloisen päivän jälkeen.
— Mitä, sanoi kuningas. Nukkuuko
hänV
- Kyllä, vastasi äiti.
— Ja hän 011 halveksinut kaikkia näitä
herkkuja ?
— Niin. herra. Löytyy jotain, joka on
inal>’0(it(i makeampi, ja se 011 lapsen un i.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
