Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-•-> 14(3 <&-
Pieni aatelis-mies,
(.latk. 18 numoramu
harmillista, etL’eu voi itse
men-nii, Tom", sanoi hän, ^joudn
myömAän niitä vanhalle
Nan’-ille. Hanki leipää, lihaa,
potaattia ja maitoa lapselle, ja
mitä mnnta tiedät! Ehkäpä
pullo viiniä äidille!"
„Diek, en luule olevan oikein, että
ryöstämme pikku herralta hiirien tavaransa",
kuiskasi pikku Tom.
Yeli nhkasi häntä sauvallaan ja Tom
tempasi kiiruusti nuo sievät kengät ja
riensi ulos.
»Antakaa anteeksi, hyvä herra", pyysi
Dick häpeissään, „uiutta jos teillä koko
yön olisi ollut ikäänkuin polttava tuli
vatsassanne, ette karttaisi mitään keinoa,
hankkiessanne itsellenne viillän leipää."
Uertie ei häntä oikein ymmärtänyt.
Pienokainen, joka oli väsynyt
leikitolles-siiiin vyön kanssa, rupesi uudestaan
itkemään ja Diek, joka nyt oli ystävällisellä
tuulella, kiikutti sitä käsivarrellaan.
„Kuinka vanha olet?" kysyi Bertie.
„ Täytän pian kahdeksan vuotta",
vastasi Dick.
„Oi", huokasi pikku aatelismies. Tuo
raaka poika, joka puhui niin rohkeasti,
näytti hänestä j • aika mieheltä.
„Ette suinkaan kerro kenellekään, että
annoitte meille kenkänne? Siitä voisi
tulla kaunis juttu!" sanoi Dick.
„Ei ole tavallista puhua omista
hyvistä teoistaan", sanoi Bertie huomattavalla
vastenmielisyydellä, tarkoitan, kun on
tehnyt velvollisuutensa."
_Muita miten selitätte asian
kotonanne? Tietysti he tahtovat tietää millin
kengät ovat joutuneet."
„ Minäpä en luokkaan kotiin", sanoi
Bertie ja äänessä, jolla hän lausui nämä
suuat, oli jotakin, joka saattoi kysyjiin
vaikenemaan eli niinkuin hän itse sanoi
pitämään suunsa.
„ Mi tähän tuo pieni, hieno herra
aikoneeltaan", ajatteli hän.
Bertie katseli tuskalla ja
kauhistuksella sairaan vaimon lyijyn-värisiä kasvoja.
Hiin ei milloinkaan ollut nähnyt
sairautta tahi kuolemaa, mutta hän ymmärsi
kumminkin vainion olevan kovin kipeän.
..Etkö ole huolissasi äitisi tälideu?"
kysyi hän tuolta köyhältä pojalta.
„01en kyllä", vastasi Dick surullisella
äänellä ja silmiinsä täyttyivät, kyynelillä.
„Isä on vankeudessa, ja se on vieläkin
pahempaa, herraseni!"
„Ei pahempaa kuin kuolema", sanoi
Bertie juhlallisesti. „Hän tulee takaisin!"
„No, äiti kyllä paranee, kun hän saa
kulauksen viiniä ja vähän soppaa",
sanoi Dick toivovasti. n Häntä ei muu niin
vaivaa kuin nälkä."
nOlenpa iloinen, että annoin kenkäni",
ajatteli Bertie.
Seurasi hetken hiljaisuus, .jolloin ei
kuultu muuta kuin palanen risujen
rätinää takassa ja lapsen itkua.
..Kuulkaas pieni herra", pyysi Dick
viimein, „ettekö tahtoisi pauna kattilaa
tulelle? En voi liikuttaa jalkaani, näettehiin ?
Kaatakaa siihen vähän vettä tuosta
astiasta, niin se rupee kiehumaan kunnes
Tom tuo ruokavaroja kotiin."
„Sen teen mielelläni", sanoi Bertie
iloisesti. Hän taittui molemmin käsin
kattilaan ja itsetti sen tulolle. Se oli hyvin
musta ja hän saikin siitä nokea
vaatteilleen. Dickin neuvosta haki hän sitten
vanhan lietsimen ja rupesi kaikin voimin
puhaltelemaan risuja .ja turpeita takassa,
mutta tämiin toki hän niin huonosti, että
Dick vihdoin suurella vaivalla kömpi
takan viereen lietsomaan valkeaa
syttymään.
„Tepä olette aika tomppeli", sanoi hiin
hyväntekijälleen.
„ Tomppeli, mitä se 011?" kysyi Bertie.
Dick ei katsonut soveliaaksi ryhtyä "Iii.—
liempiin selityksiin.
Puoli tuntia myöhemmin syöksyi Tom
ilosta hengästyneenä tupaan. Hänen
huolensa olivat kadonneet, kun hiili
kantaen ruoka-koppaa tuli kotiin.
„Hiin antoi minulle viisi shillinkiä!"
liunsi hiin riemuten, mutta olon varma, että ,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
