Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
51
Jossa (1889) ovat Minna Canthin näytelmien tavoin ja kai hänen
esimerkkinsä rohkaisemina aivan kukkuroillaan kirpeää »siveellistä
vihastusta» varsinkin helsinkiläistä säätyläisluokkaa kohtaan.
Totuus ennen kaikkea, ja totuus juuri pimeimmältä puoleltaan kaikessa
karkeassa alastomuudessaan! •— siinä näiden rajujen naturalististen
tendenssinäytelmien pohjasävy. Aili, nuori ja hentoinen herrasneiti,
joka sovinnaisen äitinsä tarkoin varjelemana ei viattomuudessaan
siihen saakka ole tiennyt hituistakaan »maailman pahuudesta», oppii
näytelmän kuluessa Minna Canthin Hannan tavoin mutta vielä
räikeämmin tuntemaan, miten teeskenneltyä ja tekopyhää tuo vanha
siveellisyysoppi on ja miten siveellisesti kurjia törkimyksiä hänen
lähimmät miestuttunsa, oma hienosteleva sulhanen ja elähtänyt eno,
oikeassa karvassaan ovat. Ailin vastakohta on Helli Hiltunen,
täydellinen »uuden ajan» nainen, joka tuntee maailman eikä häikäile
ryhtyä ylioppilas Teuvo Karhin vapaaksi aviolliseksi yhdystoveriksi,
uuden ihannetilan esitaistelijaksi.
Työväen tyttären karvaita kokemuksia herrasväkensä
ahdasmielisten ja inhoittavien epäluulojen sekä erään hienona
ompelijattarena esiintyvän ilotytön petoksen vuoksi saa kärsiä päähenkilö
»Äärimmäisessä talossa», palvelijatar Selma Kaukonen, kunnes hänen
viattomuutensa lopuksi käy ilmi. — Tietysti näin alastomissa
ten-denssinäytelmissä taiteellinen puoli on jäänyt aivan sivuasiaksi;
tapaukset ja henkilöt on mielivaltaisesti sovitettu palvelemaan vain
tekijän paljastelutarkoituksia.’
1 Läheistä sukua näille Matti Kurikan tendenssinäytelrnille ovat
paljoa myöhemmältä ajalta Elvira Willmanin (rva Willman-Eloranta, synt. 1875,
ylioppilas 1894, vähän aikaa näyttelijätär, sittemmin sosialistinen
kynäilijä ja toimihenkilö) helsinkiläisnäytelmät Lyyli (1903) ja Kellarikerroksessa
(1908). Niistä kuitenkin Lyyli — köyhän, herkkäuskoisen, puolisivistyneen
työmiehentyttären viettelyhistoria, jossa viettelijänä esiintyy oikeastaan
pahaa tarkoittamaton mutta heikkoluontoinen nuori herrasmies —
taiteelliselta arvoltaan kohoaa paljon tavallisten, tämäntapaisten
tendenssinäytel-mäin yläpuolelle, ollen varmalla näkemyksellä piirretty, todenmukainen ja
liioittelematon helsinkiläiskuva. Sensijaan »Kellarikerroksessa» on täynnä
mitä räikeintä väritystä, helsinkiläistä laitakaupungin lokaa ja ryönää,
muodostaen, elävistä yksityiskohdistaan huolimatta, kummallisen
sekamelskan kurjuutta, juoppoutta, siveettömyyttä, tekopyhyyttä, viettelyä,
herrain yöretkiä y. m. s. Siinä on tekijätär voittanut itse Kurikankin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
