Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
114
Harrastettuaan jo varhain teatteriasioita ja myöhemmin lisättyään
kokemustaan useilla opintomatkoilla Europan suuriin
teatterikeskuksiin hän vv. 1895—96 toimi alijohtajana Helsingin Suomalaisessa
teatterissa, vv. 1899—1903 Maaseututeatterin johtajana ja sitten
vähän aikaa johti omaakin seuruettaan.
Epälukuisten arvostelujen ja pienempien kirjallisuutta ja
taidetta koskevien kirjoitelmain ohella on Leino harrastanut
perinpoh-jaisempaakin tieteilyä, aiemmin kirjallisuus-, myöhemmin
taidehistoriaa. I länen päätuotteensa näiltä aloilta ovat väitöskirja Prosper
Mérimée, elämäkerta ja teokset (1895) ja liovimaalaaja Aleksander
Lauréus ja hänen ympäristönsä (1908). Lisäksi on Leino rikastuttanut
kirjallisuuttamme useilla runo- ja proosakäännöksillä. Niistä on
huomattavin Ibsenin muhkean aatedraaman »Brand’in»
runosuomennos (1896). Kankeampi on »Balkanin keisarinnan», Montenegron
ruhtinaan sepittämän näytelmän runokäännös (1908). Suorasanaisesti
hän on paitsi muuta suomentanut ranskalaisten Mériméen,
Maupassantin ja Daudefn novelleja ja kertomuksia; lisäksi useita
painamattomia teatterikappaleita.
Kaunokirjailijana Leino on liikkunut laulurunouden, draaman
ja kertomuksen alalla, olematta millään erikoisen tuottelias. Hänen
ensimäiset julkaisunsa olivat novelli Emmalan Elli ja sikermä
Runo-kokeita v:lta 1886, molemmat alkavan realistisen suunnan leimaamia
tuotteita. Mainittu novelli on huomattava varsinkin realistisesta,
kansanomaisesta kielestään, jossa tekijän kotiseudun höystöisä
kansankieli, minkä Pakkala samaan aikaan novellissaan »Oulua
soutamassa» oli tuonut kirjallisuuteen, omituisine puheenparsineen ja
murre-sanoineen taiteellisesti seulomattomana upeilee. Sama hiomaton
kansankielen mehevyys ilmenee hänen vähän myöhemmässä
realistisessa kertomuskokoelmassaan Elämästä (1889) ja saattoi yhdessä
muiden nuorten kirjailijain samanaikuisen leveän ja kansanomaisen
kielenkäytön kera vanhemmat, sovinnaiseen länsisuomalaiseen
kirjakieleen ja tyylitaitoon kiintyneet »oikeakielisyyden» valvojat,
etupäässä A. Meurmanin ja kielenkääntäjä ja sanakirjantekijä Ferd.
Ahlmanin, U. Suomettaressa ja Finlandissa sotajalalle »nuoren
polven» ruokkoamatonta, »kloppimaista» ja »moukkamaista»
kielivilli-tystä vastaan. Syntyi uusi »kielitaistelu», joskin toista laatua kuin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
