Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
16
välittäneet mistään maailmasta ollenkaan, ei
ainakaan sellaisesta maailmasta, jossa teetä juodaan, vaan
istuivat hiljaa pitäen toisiaan kädestä ja virkkamatta
sanaakaan.
„Nyt sinä et voi unohtaa," sanoi Dick vihdoin.
Hänen poskellaan oli jotain, joka poltti enemmän kuin
äskeinen ruuti.
„En minä olisi muutenkaan unohtanut," sanoi
Maisie, ja he katsoivat toisiinsa ja huomasivat,
etteivät he olleetkaan enää leikkitovereja, kuten ennen,
vaan jotain omituista, mystillistä, jota he eivät
voineet ymmärtää. Aurinko oli laskemaisillaan ja
yö-tuuli alkoi vinkua rannikolla.
„Me tulemme hirveän myöhään teetä juomaan,"
sanoi Maisie. „Mennään kotiin."
»Ammutaan ensin loput patruunat," sanoi Dick,
ja sitten hän auttoi Maisie’a alas rinnettä myöten
rannalle — jonka matkan Maisie varsin hyvin olisi
voinut yksinäänkin kulkea vaikkapa juoksemalla
täyttä vauhtia. Vallan juhlallisesti Maisie
kumminkin tarttui ojennettuun likaiseen käteen. Dick
kumartui kömpelösti eteenpäin. Maisie veti pois kätensä,
ja Dick punastui.
„Se on niin sievä," sanoi poika.
„Pyh!" sanoi Maisie naurahtaen tyydytetyllä
turhamielisyydellä. Hän seisoi aivan kiinni Dickissä
tämän ladatessa revolveria viimeisen kerran ja
ampuessa merelle, ja Dickin aivoissa oli jonkunmoinen
himmeä käsitys siitä, että hän nyt suojeli Maisie’a
kaiken maailman pahuudelta. Vesilätäkkö kaukana
mutarannalla muuttui veripunaiseksi auringon
viimeisessä ruskossa. Dickin katseet kiintyivät hetkeksi
tuohon valoon, ja kohottaessaan revolveriansa hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
