Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valtiollisen uudistumisen aika - Valtiopäiväin kokoonkutsuminen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
120
Valtiopäiväin kokoonkutsuminen.
Valtiopäivän valmisteluista ei päästetty tietoja
julkisuuteen, mutta ne pitivät sitä enemmän yleisön mieliä
jännityksessä. Kun se luettelo, jonka hallitsija määräsi
laadittavaksi niistä asioista, joiden ratkaisu vaati säätyjen
myötävaikutusta, oli saatu valmiiksi, havaittiin, että näitä asioita
oli karttunut paljon ja että monet niistä vaativat kiireellisiä
toimenpiteitä. Valtion rahallinen tila huononi, ja sen
parantaminen edellytti eduskunnallisen elämän herättämistä.
Suomen ensimmäinen rautatie, Helsingin—Hämeenlinnan
rataosa, oli v. 1862 saatu valmiiksi. Se oli tullut maksamaan
paljon enemmän kuin oli laskettu ja kannatti huonosti.
Haartmanin jälkeen oli raha-asiain päälliköksi tullut
vapaaherra Fabian Langenskiöld. Häntä enemmän kuin
muita viranomaisiamme kiinnosti valtiopäiväin
kokoonkutsuminen. Kevättalvella 1861 hän oli Pietarissa ja pääsi
hallitsijan puheille esittäen hänelle kansamme
valtiopäivä-toiveet. Keisari ilmoitti »korkeampien valtioetujen» tekevän
mahdottomaksi niiden toteuttamisen.
Näillä »korkeammilla valtioeduilla» keisari Aleksanteri
ilmeisesti tarkoitti valtakuntansa silloista sisäistä tilaa,
erittäinkin Venäjän aateliston vaatimusta saada
keisarikunnassakin aikaan kansanedustus. Jos Suomessa olisi
eduskunnalli-nen elämä täydellisesti herätetty henkiin, olisi se ollut hyvänä
tukena samanlaisille vaatimuksille Venäjällä, mutta
semmoista tukea Aleksanteri ei tahtonut niille antaa. Mutta
jotta Suomen kansan valtiopäivätoiveet edes puolittain
saataisiin tyydytetyiksi, päätettiin kutsua koolle valiokunta,
johon Suomen valtiosäädyt valitsisivat 12 edustajaa kukin.
Mutta tätä koskevaa julistusta kansamme ei ottanutkaan
mielihyvin vastaan, koska se huomasi siinä vaaran
perustuslaillisille oikeuksillensa. Langenskiöld, joka keisarille oli
vakuuttanut, että maassamme kiitollisina otettaisiin vastaan tieto
valiokunnan kokoontumisesta, joutui ankaran yleisen
tuomion esineeksi. Se koski häneen kovasti, mutta hän tunnusti
rohkeasti hallitsijalle tekemänsä erehdyksen sekä huomautti
siitä perustuslaillisesta virheestä, mikä oli ollut
tapahtumaisil-laan siinä, että valtiopäivät aiottiin korvata kysymyksessä
olevalla valiokunnalla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
