Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - III osa — Seikkailuni saarella - 14. Ensimäinen ottelu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
111
ivan kuin vihainen karjahdus, sitten toinen ja sen
jälleen kauhea, pitkä tuskanhuuto. Tähystäjän kalliot
itä kertasivat, rämeikön lintulaumat pyrähtivät taivaan
ilmentäen jälleen lentoon, ja kotvan aikaa senkin
jäl-.cen, kun hiljaisuus jo oli valtakuntansa valloittanut ja
.iin takaisin laskeutuvien lintujen lepatus ja etäisten
vrskvjen kohina häiritsi illan uneliaisuutta, tuo
kuolin-niuto kaikui korvissani.
Tom oli sen kuullessaan hätkähtänyt kuin kannus*
ettu hevonen, mutta Silver ei silmääkään räpäyttänyt,
dän seisoi liikahtamatta, nojaten vähän sauvaansa ja
arkistaen toveriaan kuin hyökkäämään valmis käärme.
»John!» mies virkkoi kätensä ojentaen.
»Kädet alas!» huudahti Silver hypähtäen takaperin
htä ketterästi ja varmasti kuin tottunut voimistelija.
»Saman tekevä, John Silver», toinen virkkoi. »Se
m paha omatuntosi, joka sinut saa minua pelkäämään,
dutta,taivaan tähden, selitä minulle mikä tuo huuto oli.»
»Tuoko?» Silver vastasi myhäillen, mutta
entistään-un enemmän varuillaan ja silmät leveässä naamassaan
neninä kuin neulannupit mutta kiiluvina kuin hiottu
asi. »Tuoko? Taisi olla Alan.»
Silloin Tom parka julmistui kuin sankari.
»Alan!» hän huudahti. »Silloin rauha olkoon
hä-len sielulleen, sillä hän oli rehti merimies. Ja mitä
■muun tulee, John Silver, niin olet sinä kauvan ollut
overini, mutta et ole enää toverini tästä lähtien. Vaikka
<uollenkin koiran kuoleman, niin huolenhan
velvollisuuteni täyttäen. Sinä olet murhannut Alanin, vai
<uinka? Murhaa minutkin jos voit. Mutta minä
halveksin sinua.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
