- Project Runeberg -  Aarresaari /
117

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - III osa — Seikkailuni saarella - 15. Saaren asukas

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

117

luisilta tuossa mustassa naamassa. Kaikki kerjäläiset,
’ joita olin nähnyt tai mielessäni kuvitellut, hän voitti
I repaleisuudessa. Pukuna hänellä oli purje- ja
öljykan-I kaan riekaleita ja koko tätä ryysykasaa piti koossa mitä
erilaisimmat ja mitä omituisimmat kiinnittimet,
metalli-; napit, puutikut ja tervaiset seisinkisolmukkeet. Vyöllä
| hänellä oli vanha messinkisolkinen nahkavyö, ainoa
kokonainen kapine koko vaatetuksessa.

»Kolme vuotta 1» huudahdin. »Kärsitkö haaksi
| rikon?»

»En, toveri», hän vastasi — »maihin jättivät.»

Minä olin kuullut maihin jättämisestä puhuttavan,
ja tiesin että se oli kauhea rangaistus, jota merirosvot
hyvinkin usein käyttivät. Rangaistava jätettiin jollekin
autiolle saarelle ja hänelle annettiin vain vähän
ampumatarpeita avukseen.

»Kolme vuotta sitten minut jätettiin maihin», hän
jatkoi, »ja siitä lähtien olen elänyt vuohista, marjoista
ja simpukoista. Olipa mies missä tahansa, sanon minä,
niin aina hän toimeen tulee. Mutta, toveri hyvä,
kristityn ruokaa minä kipeästi kaipaan. Eihän sinulla satu
olemaan juuston nokaretta taskuissasi? Vai ei! Minkä
sille! Monena pitkänä yönä olen uneksinut juustosta
— paistetusta enimmäkseen — ja kun sitten olen
herännyt, niin kuola on vain suupielistä juossut.»

»Jos minä vain pääsen takaisin laivaan», minä
virkoin, »niin saat juustoa vatsamäärältä »

Hän oli koko ajan tunnustellut takkini liepeitä,
silitellyt käsiäni, tarkastellut kenkiäni ja yleensä
puheensa lomassa osoittanut lapsellista iloa ihmistoverin
läsnäolosta. Mutta viimeiset sanani kuultuaan hän säp-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0125.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free