Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IV osa — Paaluvarustus - 17. Tohtori jatkaa kertomusta: Jollan viimeinen matka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
B8
meni ylitsemme ja ilmanpaine siten oli suurena syyni
onnettomuuteemme.
Oli miten oli, venheen perä painui kolme jalka;
syvälle ja kapteeni ja minä jäimme seisomaan vasta
tusten veteen. Toiset kolme heittivät täydellisen kuper
keikan ja ilmestyivät sitten vedestä läpimärkinä ja suu
taan ja sieramiaan päristellen.
Toistaiseksi ei siis meille ollut pahempaa vahinko;
tapahtunut. Kaikki olivat hengissä ja me voimme vaa
ratta kahlata rannalle. Mutta kaikki varustuksemmi
olivat meren pohjassa ja, mikä pahempi, ainoastaat
kaksi pyssyä viidestä oli käyttökelpoisessa kunnossa
Omani minä olin siepannut polviltani ja vaistomaisest
nostanut pääni yläpuolelle. Kapteeni taas oli kantanu
pyssyänsä hihnassa olallaan, lukko ylöspäin, kuten ajat
televa mies ainakin. Muut kolme olivat menneet ven
heen kera pohjaan.
Että asemamme kävisi vielä tukalammaksi, me ny
kuulimme äänien jo lähenevän rannikkoa reunustavass;
metsässä. Siten uhkasi meitä vaara joutua puolittain
avuttomassa tilassamme eristetyiksi paaluvarustuksest;
ja sitäpaitsi me pelkäsimme, että Hunter ja Joyce, jo:
puolikymmentä miestä kävisi heidän kimppuunsa, eivä
ehkä ymmärtäisi pysyä lujina paikoillaan. Me tiesimme
että Hunter oli horjumaton, mutta Joycesta emme ollee
varmoja — hän oli hauska ja kohtelias mies palvelijaksi
mutta sotamiehen ammattiin hän ei varsin sopinut.
Näin miettien me kahlasimme rannalle niin no
peasti kuin kykenimme, jättäen jollan ja runsaasti puo
let ruoka- ja ampumavaroistamme meren pohjaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
