Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IV osa — Paaluvarustus - 18. Tohtori jatkaa kertomusta: Ensimäisen päivän taisteluiden loppu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Hi
mällisesti, hän oli parikymmentä vuotta meitä muita
vanhempi, ja juuri hänen, tuon hiljaisen, uskollisen
palvelijavanhuksen täytyi nyt kuolla.
Junkkari laskeutui polvilleen hänen viereensä ja
itkien kuin lapsi suuteli hänen kättään.
Onko loppuni tullut, tohtori?» hän kysyi.
»Tom, toverini», minä vastasin, »sinä pääset kotia .
»Kunpa vain olisin ensin saanut heitä pyssylläni
hvvästellä», hän virkkoi.
»Tom», junkkari sanoi, »kuule, annathan minulle
anteeksi?»
»Osoittaisinko sillä tavalla kunnioitustani teille,
lunkkari?» kuului vastaus. »Kuinka hyvänsä,
tapahtukoon tahtonne, amen!»
Hetkisen oli kaikki hiljaista ja sitten hän ehdotti,
että joku lukisi rukouksen. »Onhan tapa sellainen»,
lisäsi hän aivan kuin anteeksi pyytäen. Tuokion
ku-iuttua hän vaipui viimeiseen uneen.
Sillä välin oli kapteeni, jonka pullottavaa takkia
ja taskuja olin kummastellut, latonut esiin joukon
kaikenlaista tavaraa — Englannin lipun, raamatun, nipun
tukevaa nuoraa, kynän, mustetta, laivan päiväkirjan ja
suuren varaston tupakkaa. Hän oli löytänyt pitkän,
valmiiksi kaadetun ja oksitun männynrungon
paalu-aidan sisäpuolelta, ja Hunterin avulla hän oli sitten
pystyttänyt sen hirsimajan nurkkaan. Katolle kiiveten
hän oli sitten omin käsin kiinnittänyt kansallislippumme
tangon huippuun.
Tämä näytti tuntuvasti keventävän hänen mieltään.
Hän tuli takaisin majaan ja ryhtyi laskemaan
varastojamme, aivankuin ei olisi ollut mikään kysymyksessä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
