Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IV osa — Paaluvarustus - 19. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ISI
likkömme kaikin kolmin nurkkaan asemastamme
keskustellakseen.
Selvää oli, että heidän oli perin vaikea keksiä
keinoja, kun ruokavaramme olivat niin vähissä, että nälkä
pakottaisi meidät antautumaan jo paljon ennen kuin
apua voitiin odottaa. Mutta parhain toivomme oli siinä,
niin päätettiin, että koettaisimme kaataa rosvoista niin
monta että loput joko antautuisivat tai pakenisivat
merelle Hispaniolalla. Yhdeksästätoista he olivat jo
vähenneet viideksitoista, joista vielä kaksi oli haavoitettua
ja ainakin yksi — tykin ääressä ammuttu mies —
pahasti haavoitettu, ellei jo ruumiina. Milloin vain
saisimme tilaisuuden ampumiseen, niin oli meidän
käytettävä sitä hyväksemme, samalla mitä tarkimmin varoen
omaa henkeämme. Sen lisäksi meillä oli kaksi väkevää
liittolaista — rommi ja ilmasto.
Mitä ensinmainittuun tuli, niin kuulimme heidän,
vaikka olimmekin noin puolen mailin päässä, räyhäävän
ja hoilaavan myöhään yöhön; ja ilmastoon nähden taas
tohtori vakuutti varmaksi että he, suolla kun majailivat
ja olivat ilman lääkkeitä, vajaassa viikossa hupenisivat
puoleen nykyisestä miesluvustaan.
»Jos he siis eivät ensin saa meitä kaikkia
ammutuiksi», hän lisäsi, »niin kiittävät he onneaan, jos
pääsevät takaisin kuunariin. Onhan se laiva kuin laiva ja
ainahan he luullakseni voivat jälleen turvautua
rosvoi-lemiseen.»
»Ensimäinen laiva, jonka minä tähän asti olen
menettänyt», virkkoi kapteeni Smollett.
Minä olin lopen väsynyt, kuten käsittänette, ja kun
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
