Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 26. Israel Hands
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
198
ten minun oli käännettävä laiva tuuleen. Monen kot
tuksen jälkeen siinä onnistuinkin, ja me istuuduimm
vaieten toisen ateiiamme ääreen.
»Kapteeni», virkkoi hän viimein, huulillaan yh
tuo entinen kiusallinen hymynsä, »tuossa on tuo vanh
toverini O Brien; mitähän jos heilauttaisimme hänt
mereen. Minä en tavallisesti saivartelc enkä soima
itseäni hänen suunsa tukkimisesta; mutta minusta häi
ei ole laivamme kaunistuksenakaan — eikä kai teistä
kään.»
»Voimani eivät siihen riitä, eikä toisekseen tehtävl
minua miellytä. Jääköön senvuoksi minusta nähdei
tuohon», virkoin.
»Tämä on onneton laiva —tämä Hispaniola, Jim»
hän jatkoi silmää iskien. »Tällä on kuin jokin voim
viedä mieheltä henki, tällä Hispaniolalla — montakohai
poloista merimiestä onkaan jo surman omaksi joutunu
siitä kuin sinä ja minä astuimme laivaan Bristolissa
En ole vielä niin sikamaista onnea nähnyt, en totisesti
Tuossa on nyt tuo 0’Brien — hän on kuollut, va
mitä? No niin, minä en ole oppinut ja sinä olet poika
joka osaat lukea ja selitellä; sano nyt minulle suoraan
onko sinun mielestäsi kuollut mies aivan ikuisesti kuoi
lut vai palaako hän vielä elävien pariin?»
»Sinä surmaat ruumiin, Hands, mutta et sielua
se sinun pitäisi jo tietää», vastasin. »O’Brien on toi
sessa maailmassa ja katselee ehkä sieltä meitä.»
»Vai niin!» hän virkkoi. »Se on onnetonta —
vastustajan surmaaminen näyttää olevan vain turha
ajan hukkaa. Oli miten oli, ne henget eivät taid
sentään pienistä välittää, sen mukaan mitä minä olei
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
