Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 26. Israel Hands
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
203
kein lopulleen lahoneen laivan hylyn. Se oli ollut
suuri kolmimastoinen alus, mutta oli jo niin kauan
ollut alttiina vaihtelevien ilmojen vaikutukselle, että se
oli kokonaan peittynyt paksuun ruohoverhoon, ja sen
kannella kasvoi pensaita, jotka nyt olivat täydessä
kukassa. Näky oli masentava, mutta osoitti samalla, että
satama oli suojaisa.
»Kas vain», Hands virkkoi, »tämähän on suloinen
sopukka näin maihin laskea. Tasainen hietapohja, ei
värettäkään vedenpinnalla, puita ympärillä ja vanha
alus kukkien kuin paras puutarha!»
»Ja kun kerran olemme maihin ajaneet», kysäsin,
»niin miten saamme aluksen jälleen irti?»
»Kysymys sekin», hän vastasi, »viet vain köyden
maihin tuonne toiselle rannalle laskuveden aikaan, sidot
sen kiinni johonkin noista suurista männyistä, tuot
toisen pään takaisin ja sidot sen kiertovipuun ja odotat
nousuvettä. Kun sitten nousuvesi tulee, niin miehet
vipua kiertämään ja laiva luisuu vesille tuossa tuokiossa.
Mutta nyt, poikaseni, pidä varasi. Olemme perillä ja
vauhti on liian kova. Ylemmäksi vähän — kas niin
— suoraan — ylemmäksi — hiukan alemmaksi —
suoraan — suoraan!»
Näin hän jakeli käskyjään ja minä tottelin henkeä
pidättäen kunnes hän äkkiä huudahti: »nyt, käpyseni,
päin tuuleen!» Minä tein työtä käskettyä, Hispaniola
kääntyi nopeasti ja läheni matalaa metsäistä rantaa.
Viimeiset jännittävät käänteet estivät vähän
minua pitämästä Handsia yhtä tarkasti silmällä kuin
tähän asti olin tehnyt. Nytkin oli mieleni, odottaessani
laivan törmäävän rantaan, niin jännitettynä, että minä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
