- Project Runeberg -  Aarresaari /
213

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 27. »Paljon rahaa»

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

2 I S

Olin nyt lähellä sitä paikkaa, missä olin Ben
Gunnin kohdannut ja minä rupesin kulkemaan
varovaisemmin, pälyen joka taholle. Hämärä oli syvennyt
pimeydeksi, ja kun astuin ulos molempien kummun
huippujen välisestä notkosta, huomasin taivasta vasten
värehtivän valon kajastuksen, ja arvelin saaren asukkaan
keittävän siellä illallistaan nuotion ääressä. En kuiten
kaan voinut olla kummastelematta moista
huolimattomuutta hänen puoleltaan. Jos näet minä näin hänen
nuotionsa kumon, niin eikö se näkynyt myöskin
Sil-verille, joka majaili rannalla suon reunassa?

Vähitellen yö yhä pimeni. Perin vaikeata oli pitää
kulkuni suunta edes suunnilleen oikeana, kaksihuippui
nen kumpu takanani ja Tähystäjä oikealla häämöittivät
vhä epäselvempinä pimeydessä, vain jokunen tähti tuikki
kehneänä taivaalla ja vähän väliä minä tupsahdin
pen-saihin tai tuperruin hiekkaisiin kuoppiin.

Äkkiä vähän vaikeni ympärilläni. Minä katsahdin
ylös. Kuun valju kajastus oli valaissut Tähystäjän
huipun ja pian näin jotain leveätä, hopeankarvaista
kohoavan puiden lomitse. Arvasin kuun nousseen.

Sen avulla suoritin nopeasti loput taipaleesta ja
vuoroin kävellen, vuoroin juosten kiiruhdin
kärsimättömänä hirsimajaa kohti. Päästyäni metsikköön, joka oli
varustuksen edustalla, minä en kuitenkaan ollut niin
ajattelematon, vaan hiljensin kulkuani ja liikuin
varovasti. Perin surullisesti olisivat seikkailuni loppuneet,
jos omat toverini olisivat erehdyksissä minut ampuneet.

Kuu nousi yhä korkeammalle, sen valo tulvi jo
valtoinaan metsän aukeamiin. Mutta suoraan edessäni
alkoi toisenlainen valonkajastus näkyä puiden lomitse.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0221.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free