Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 31. Aarretta etsimässä — Flintin osviitta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
virkistävä ja vaikutti meihin kohtisuorien
auringonsäteitten lämmittämällä erittäin elähyttävästi.
Seurue hajaantui kaarevaan ketjuun, huudellen ja
edestakaisin juosten. Ketjun keskipalkoilla ja hyvän
joukon toisia jälempänä etenimme me Silverin kanssa —
minä köytettynä ja hän huohottaen peräänantavaa
sorokkoa sauvallaan penkoen. Tuontuostakin minun
suorastaan täytyi häntä tukea estääkseni häntä
tupertumasta päistikkaa alas rinteeltä.
Olimme taivaltaneet puolen mailin verran ja
lähestyimme tasangon reunaa, kun kauimpana
vasemmalla kulkenut mies alkoi huutaa aivan kuin jostain
pahasti pelästyneenä. Hän päästi huudon toisensa
perästä ja toiset alkoivat juosta häntä kohti.
»Ei kai hän ole aarretta löytänyt», Morgan
virkkoi kiiruhtaessaan oikealta ohitsemme, »sillä eihän
siellä honkia ole.»
Kokonaan toista laatua hänen löytönsä olikin,
kuten me perille päästyämme näimme. Kookkaan
männyn juurella, vihreän köynnöskasvin ympäröimänä,
makasi maassa ihmisen luuranko ja vieressä muutamia
kankaan siekaleita. Luullakseni joka mies tunsi
kylmien väreiden karmivan selkäpiitään.
»Hän oli merimies», virkkoi George Merry, joka
muita rohkeampana oli lähestynyt löytöä ja tutki
kankaan jätteitä. »Ainakin on tämä hyvää siniverkaa.»
»Niinpä vain», Silver virkkoi, »sangen luultavaa
et kai luullut piispaa täältä löytäväsi. Mutta mikä
ihmeellinen asento tuolla luurangolla on? Se ei ole
luonnollinen.»
Uudelleen luurankoon katsahtaessa ei sen asentoa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
