Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
von neuvo tainkaltainen minulle ja muille: jos sinä,
kysyttyäsi itseltäsi: tulisinko minä autuaaksi, jos nyt tällä
hetkellä kuolisin? et taida sanoa ja tunnustaa muuta,
näh-dessäsi jokapäiväisen elämäs muodon, kuin ettäs olet
kadotettu, silloin kohta anna oman tunnon tuomio lanketa
päällesi, ja jää mielelläsi rankaistuksen alaiseksi, ilman
-riitele mätä tätä tunnon nuhdetta vastaan. Tainkaltainen
tunto ja omantunnon tuomio ei nyt taida muuta kuin
mat-kaansaattaa ja vaikuttaa sinussa murheen, pahan tilasi
y-litse. Tämä on nyt Jumalan kutsuminen. Anna tälle
kutsumiselle kunnia ja rupee jokapäiväisen elämän alla tätä
seuraamaan, ikävöimään ja rukoilemaan, sanoen: Herra,
ota kuitenki minua vielä parannuksen tielle ja anna
minun syntini anteeksi. Ja tätä kanssapubetta sinun pitää
pitkittämän toivon uskalluksella, armolupauksiin turvaten,
eikä panna määrää Jumalalle, siksi kuin päivä vaikenee
ja kointähti koittaa ja saat vahvan todistuksen sen päälle,
että syntisi ovat anteeksi annetut ja että sinulla on
osallisuus Kristuksen armossa ja ansiossa. Jolle ihmiselle
tämä armo annetaan, se on armon tilassa. Vaikkei
ihminen sitäkään ennen, Paavon opin jälkeen, tulisi
kadotukseen, jos hän kuolisi, koska hän armon etsimisen alla on
Herran haltuun asiansa antanut, niin ei hän‘kuitenkaan
saa rauhoittaa itsiänsä ikävöimisellänsä ja armoa
huuta-misellansa, ennenkuin saa tämän vakuutuksen, niinkuin
sanottu on.”............
”Armon tilaan joutunut eli vanhurskautettu sielu nyt
alkaa vaeltaa pyhityksen tietä jokapäiväisellä katumuksella
ja parannuksella, ja tällä tiellä oikein vaeltavainen aina
ja joka hetki huokaa: missä on Herra, minun
Armahtajani? ei epäillen armosta, vaan kuitenki aina ikävöiten
Herran läsnä-oloa ja tuntuvaa vakuutusta armotilastansa.
— Mutta väärälle tielle joutunut rupee lepäämään armon
tuntemistensa päällä, usein ennen vanhurskauttamistansa,
ja alkaa, kuin oma tunto nuhtelee häntä
huolettomuudesta, hakea rauhoitusta ulkonaisilla harjoituksilla,
rukouksilla, lukemisella eli muilla väliparannuksen neuvoilla, ei-
s
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
