Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kotimaisia uutuuksia. Tiituksen |
ja Wuoren kirjoista jo mainittiin.
Risaksi tulee: Osmo lisalon »Vorna»,
Heikki Impolan »Tarina rantakaupungista»,
Juho Hoikkasen
uutuus (nimi vielä määräämätön),
Helga Silénin ensikertais-yritys
»Norma», Eino Reinon uudethelkävirret,
A. Ingmanin nuorisokertomus
»Ratvasaaren kuninkaan hovilinna»,
Holger Drachmanin hieno
kertomus »Soittajan tarina», Ferryn
jännittävä »Metsäsissi», Eleonora
Porterin hauska tyttöjen kirja
»Pollyanna», y. m., joista vielä ei
ole kaikista varmaa päätöstä. Uskonnollisesta
kirjallisuudesta mainittakoon
pastori Rentolan huomattava
sarja »Jumalan kunniaksi»,
joita tulee ilmestymään viisi
nidettä, sekä Klavenessin »Uudet
saarnat». Kun lisäksi tulevat 50
pennin kirjat sekä »Kotoa ja kaukaa
» lehden joulunumero, voidaan
tyynellä mielellä käydä joulumarkkinoille.
Matkamiehen muistelmia.
Pitkä on aika odottavan.
Matkamieheltä jäävät usein elävätkin
asiakkaat paikalle päästyä
näkemättä. Voittamattomien sattumain
ollessa esteenä sen luonnollisena
sietääkin, vaan vähäisten
syiden aiheuttamana sellainen kohtaus
käypi kiusottavaksi. Varsinkin
jos paikkakunnalta puuttuu
kievari, jonka varassa matkustajan
mahdollisuudet ovat, on odottavan
asema auttamaton, koska
kyyditsijästä ei voi erota ennen
majataloa. Tällä lailla se sitten
kävi minulle kesän kauniina iltana
eteläisen Hämeen kolkassa Ropella,
jossa kirkonkylä on matkustajalle
mahdoton yöpyä. Ei siis auttanut
aamua odottaa, vaan väkistenkin
piti poistua paikalta ennen asiakkaan
kotiin tuloa, mikä iltavapauttaan
viettävän polkupyöräilijän
palaamisesta kysymyksen ollessa,
on arvaamaton asia. Eikä kesällä
jälkiäkään tunne, vaikka kuinka
huhuilisi ja kun mies lähtiessään
on ottanut pari paperossi-askia
taskuunsa, eivät illan itikatkaan
kiirettä pane, vaan sallivat rauhassa
savu-uhrin suitsuttamista,
Tupakka-tuurissa ei naapuruksia
väsymyskään vaivaa, joten jutut
jatkuvat herkästi keveiden savukiemuroiden
kohoillessa puhetta
päästäviltä huulilta iltalämmön
leyhyessä. Henkevyydeksi heristynyt
illan tunnelma ei piittaa
yön silmän »sokaistumisestakaan»,
vaan vääjäämättä antaa ajan
juosta nautinnon nieluun. – Sellainen
on suomalaisen tupakkatunnelma,
jolle kesäyön lempeys
luopi unelmallisen ihanuuden.
Eipä ihme, että kyytimieskin
puhkesi puheisiin kotiseutunsa
puolesta, sivuuttaessamme yhden
toisensa perään harmaita, torkkuvia
taloja viljapeltojensa keskellä.
»Täällä on kansa vielä niin
vaatimatonta, ettei se yhtään rakennuksillaan
koreile, vaan mieluummin
asuu entisissään ja säästää,
joten jokainen talo onkin
rahallisissa varoissa.» Tännepä oli
helsinkiläinenkin »maahengen apostoli»
kesäkontunsa laittanut, halutessaan
»perin juurin suomalaiseen»
seutuun. Kokemastani myönnänkin,
että suomalaisia siellä vaan
ollaan – sekä soisin sellaisina pysyttävälikin.
Olkoon tämä tervehdyksenä asiamiehellemmekin,
koska kulkijan
aika ei antanut odottaa!
Kosteikko kesäkuivassa.
Paisteisen keskipäivän aikana
kesävihreä luonto tuntuu toisinaan
omituisen värittömältä. Korkealta
loistava kirkas ja varjoton valo
tasoittaa suhteet, jättämättä silmälle
vaihtuvia vertauskohtia, joiden
avulla eroavaisuudet huomaisi,
Tämmöisen tasasuhtaisen vaikutuksen
saapi etenkin aukeilla viljelysseuduilla
aurinkoisina päivinä.
Se saattaa tuntua yksitoikkoisen
vaivuttavalta, unettavalta, uuvuttavalta
joskus. Mutta tällainen
painajais-tunnelma poistuu pian
päästyä mäkisille, metsäisille maille,
jossa varjot virkistävät tunnetta
ja pimennot viihtävät mieltä.
Jos vielä käypi kulku vesien varsia,
antaa smertävän kalvon heijastein
näköaloille viehkeän väritehon,
jolloin kesäinen luonto
ilmenee taasen täydessä hurmassaan.
Tällaisin tuntemuksin ja huomioin
johti matkani pientä maantietä
pitkin mäkiselle, metsäiselle
jokivarrelle. Rinteitä sekä laakson
syvänteitä vaihdellen kaarteli
veikeä ajotie varjoisten metsikköjen
ja välkkyvän veden vaiheilla.
Ihastuttavalla lumollaan tämä
näky elähytti kuivan kesäpäivän
kulkijaa. Vilkkaamman elämän
ja toiminnan tienoolle tiesi tulleensa,
jota puolestaan osoittivat
myös hyvin huolletut viljelykset
ja rastitut metsämaat. Pääsinkin
pian maan meinehikkaalle, vanhimmalle
paperitehtaalle Tervakoskella,
jonka ikä lasketaan sataluvuilla
ja joka arvokas teollisuuslaitos
laittaa paperin m. m. Suomen
pankin seteleihin. Merkittävä
paikka teollisuutensapuolesta tällä
alalla, muistettava myöskin kirjaasiamiehensä
vuoksi. Vilkkaampaa,
viehättävämpää nuortamiestä
ei usein tapaa maalaismyymälän
tiskin takana, jollaisena osuuskaupan
apulainen Väinö Talvio
Tervakoskella ostovieraansa vastaanottaa.
Innokkaalle asiamiehelle
asemansa ja ammattinsa antaakin
parhaan menestymismahdollisuuden,
joka ei jää myöskään
käyttämättä, vaan tuleepa hyvin
sekä osavasti käytetyksi. – Sukkelatpa
siinä tuumat tulivatkin,
toimi-ohjelman laajennusta vaan,
kun kerran pontta pojassa on.
Viipymättä ja virkein mielin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
