Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-Kailtsarivoisen lahjatt on kir-"
konrakenttuskomitea Tatnpereella saaiiut
wastaanottaa tvaithalta tuntemattomatta
seurakunnan jäsetteltä, joka oit antanut
3000 markkaa itlttaritaulitn ostamista war-
teit tiitteeti kirkkoott. (T. S)" Kä-
tewyyttä. Työtnies Warkaudeii ruu-
killa A. Hytvitriiieit ott ylitiiikseett rutven-
tiut teeskenteleitiääii htiottehartnonioita, ta-
kaa ladattiiittiii yksi" ja kaksi-piippuisia hau-
lipyssyjä, sekit rewolweria, mitkä kaikki,
niin iititotoitsit kun laatunsakin puolesta
wetätttät mertoja parhaimmissa ulkomaitten
tehtaissa ivaltnistetiiille. Häitett kykyitsä
arwostellaankin lauseellit: "Muut tekewät
’seit kitit osaawat, iititttii Hytväriiteit tekee
mitä watit tahtook" (Tapio).
Sähkölennätiu-sanoma "Abo "
Posten’illc.’”
Sibiriakosf onnellisesti saapunut Toltols-
kiin. Laiiva "Oskar Dicksoii" on iitten
syyskuun 24 p. ollut talwitn’ajassa Gyda-
lahdessa Olt’itt ja Ieiiisej’it tttälillä. k)
"7) Teitojii tätnän retkinkuntian kohtalosta oit kau-
ait huolella kaimattu.
Suomiilitisestii Wirsikirjasta.
I.
Kitii Wirsikirjakoinitea oit saanitt ival-
uiiiksi "Uiiden Suoinalaifett Wirsikirjitn eh-
doituksensa" ja siitä oit jokiiiseeii seurakun-
taan liihtetty anottu ittiiärä iiähtäwäksi jit
tarkiistettatitaksi, pitää Aitrakiit tvelivollisuu-
teaansa aittita siitä lau’eeiisa. Mutta sitä
eniten katsoo se sopimaksi jit asianmukai-
seksi lyhyesti selittää, kuinka oletitttie saa-
tteet nykyisen wirsikirjamme.
Aiiitait helposti oit kitsitetty, ettei Suo-
iiiett seurakuitta titottitit jitädii pait Wirsi-
kirjaa sitte kiitit se oli ittastaanottiinitt Liit-
heritt opiti. Mutta wirsikirja, joka tiiyt-
titä witatiitttikseus-.i yleisessä jiititiilaiipal-
itteliiksessit, ei ole yhtä helposti walmistettu,
kutti se ott tarpeelliseksi tiiihty. Tosttt koki
tiiaitiio uskonpuhdistaja ittaiissittiiiiie, pispa
Agrikolit, sepittää iitirsiäkiti seurakitiinan
tarpeeksi. Mutta hättellii oli tämän sith-
teeit itiiit suuria tiiustuksia hiiittittta, että
meillä oit hänen toimestansa aitioasti kaksi
ivirttii, ja ttekiit perki totselliiisessa pu-
wussii, kiitit ne lähtintitt hänen kädestititsä.
Sttotiieii kittisii ei itsessään ollut runoutta
wajalla ja kielikiit oli siihen hywästi tai-
wittettii, tiiiitkititt Kaletoitla, .ikatiteletar y.
iit. riiiiot osottaiitat. Mutta stiottiea ei eti-
tien Agrikvliia eitsttikitäit käytetty kirjakie-
lenii, loppuriimi oit sititiitett iilkttperäiselle
runoudelle thait tuntematon jit köyhitkiii, ja
saitatkiti iiiitt.itt pitkiä sopimaan tvärsyttiit-
taati, niinkuin Hetntning sanoo wirsien teos-
tiiitsa "iv:tikka näitä kaikkia ratki tyyni sit-
" iia sairastit ei siiatit sttottteksi kitätä suonten
kielen ahtauden tähden, itiitt ktiiteitkitt tvirt-
tett toiiiii oit tallessa " Eniieiikiiiit edetit-
iiiäksi lähdeiiittie panemitte tähän riiitiatiis-
teit: 1) Agrikolan wirren 173 alkiiperiti-
sessä tiiiiodossitatt, 2) sitte korjattuna tiy-
kyisessä wirsikirjassamme ja 3) ktiteit ko-
nttien oit sen muodostanut:
Agrikolatt sepittätniiiiä:
v. 1. Tule Litoja, pyhit Henki,
Sinttn uskollises titiilistit,
Ne ritttiitt siititti aiftiioillas
Titytä, jotkas liiotitit olet.
v. 2. Ettiis olet lohduttaja,
Ja Herriiii liihjiiitt atttajit,
Pyhä tiili, liihde jii rakkaus,
Jit hengellinen iitoidellits.
v. 3. Seitseittiiiikertanen atiiios,
Iit Herratt oikea soritti,
Niitt sinä ntoiiiiits siitt-tilit,
Mielet jii kiirkitt ttioitelet.
v. 4. Ltiihollinen pois karkota,
Iii meille ratthii rakenna,
Että tiie siiitiit johditttiiis,
Kitikki titiiit itiin "wälttitisittt.
tt. 5. O- pyhit Hettki sytytit,
Piiistees ja sitiiiit riikkani,
Meidiitt syditiitiiit jit iiiielihiit,
Aina ja ilttiiitt lakkaamat.
v. 6. Ettit tiie Isitti tiiittisiiii,
Ia Pojaii sitiiiii vpistas,
2lhdeii totisen Iiitnalatt,
Uskoisittt siiitiieii hartaasti.
it. 7. Isitn, Pojitit jit pyhitti Heniien,
Kiitos olkohon litstttiitiiitt,
"Waati Poikii meille antakoon,
tiie. litiv.ttiit itiittot. Ilttteii.
Iiykyisessä Wirstkirjiissa:
tt. 1. T.itle Pyhit "s:teitki, Liiojit!
"—3.t kyltititiii syditiiteit sitoja,
Täytä ne rinnat armollas,
Kutit sinä loit sittitn woitiiallas.
v. 2. Sinä olet lohduttaja
Ia runsas lahjain antaja,
Sinä kowat riititat pehtitität,
Tulell’ ja woiteell’ heit’ läiniiiität.
o. 3. Sinä olet isän sortiti
Ja kolminaisuuden sointi,
Sinä walistat sokiat mielet,
Iit woitelet tyhiität kielet.
v. 4. Yntinärrys sinä iiteill’ lainaa,
Riikkaus sydäiiiiiti paina
Lthatt heikkous pois estä,
Kaikest’ pahuudesi’ meit’ päästä.
v. 5 Wiholliiteii karkot’ kauwas,
Sito meidän olla ittyös rauhass’
Attt’, ettii me itiin eliitstni,
Ett’ tiie ioaarat wälttäisiiii!
o. 6. Isää meidän titta anita,
Ja Pojan pääll’ titrtvaiitin’ panna,
Sittiissit myös kititiii riippuu,
Ioka heistit ulos liiktit.
v. 7. Isitii olkooit aina kiitos,
Pojaii kuititta satiiitss’ liitos’,
Kuiii Pyhätt Hengeti itieill’ antaa,
Ja taitvaast lahjoi meill’ kantaa.
.Koiititeatt ehdoituksessii.
1. Oi pyhä Hetiki, Herraintue,
Kitij kylmiin sydäiitihititiiie,
Ne tiiytä kitikki armollits
Jii tvahtitista sitti wotmallas.
2 Sä lohduttaja aittoa
Ia rtttisas lahjitiit antaja,
Sydäiitet kowat pehtiiitä,
Tulellas tiiiiä lititiiititä
3. Sä, Herraii sortui wakainen
Iit side kolminaisuuden
Wiilaiset mielet sokeat,
Wirwoitat kielet kankeat.
4. iiittiiitiirrys meille lahjoita
Ja ritkkiiits meihin muoditta;
Pois estä lihitii heikkous
Ia rititiiiiiti, sielun turmelus.
5. Wihollisetittiie karkoita,
Siio itieidittt olla rauhassa,
Meit’ auta hiirskaast elämääti
Ia kadotusta ittälttiitiiään.
6. Opeta Jsää tuntemaan
Ja Poikitan itiiia titrtvaaittiiait,
Sinussa kiiniti riipptiitiaitii,
Jok’ kiitit heist’ ttlvs aittiaait.
7. Nyt kiitos olkoon Isälle
Ja ainoalle Pojiille!
He pyhitti Henkeiis meille sito,
Iok’ armon runsaat lahjiit tito.
Näistä tässä rinnatusten asetetusta tvir-
restit ott ittitriitaitit tiykyittett tvirteiitiite Ag-
rikolaii tvirtti’t piiljo piireiiipi. Mitä taas
komitean tttirteett tulee titi se mielestämttie
hywin oitiiistiiitiit. .Wirsi, itiiethäit sen,
tekee pyhitstit Heitgestä Litojait. Mutta
.Liioja oit Jsii, tiiiitkiiiti etisiinäisestä Us-
kott kappaleesta tiedämme" Wirsi tekee
pyltitstii Hengestä suojatt, joka tulee kyl-
iitiiti (rakkautta puittttiwitii) sydättttititn.
Mutta eihitit sitoja titihiiikiiäii liiku. Su-
itiiit sitoja onkin ehdoitus jättäityt pois ja
sanoo warsin astan titttkitisesti että pyhit
Hettki titlee sydätuttieen, tityttitttiäitii sitä
artitollititsa ja armoitettuna iviihtvista-
maan ivoitnallaiisa. Toisesta tvärsystä
on satta "tvoide’" jiitetty pois. Se oit-
kitt oikeiti tehty, sillit työläs oit selittitii,
mikä tuo pyhitit Hettzjeit tvoide on. Woi-
teeksi eli öljyksi kutsutaan itse pyhä Hciiki
riiiiitiiititssa, iiiiitkitiit koska .tiristitksesta sa-
itotaati, ettii häii oit iitoidelttt pyhällä Heti-
gellä ja ilo öljyllit jit Johanties sitiioo (1
’ep. 2: 20, 27) kristityistä: "teillit ott titoi-
de häneltä, joka pyhit oit", se oit, pyhit
Kristits ott ittititttiit teille iitoiteett, pyhitit
Heiigen. .tioltiiittinessa tttiirsyssit sanotaan
pyhästä Hengestii, ettii hitit oit "koliitittaisiiu-
dett soliiii". Witikeit-.i on sanoa, miten hitti ott
kolminaisuuden soltut, niinkii, ettii hitit ott
kolminaisuuden lopptt, kitiit soltitiit tehdään
lititkitit pitähitti, iitiiiko niin, ettii hitti yh-
distitä Isitti jit Pojiiii keskenäiisii, ttiiitkiiiii
kaksi nauhankin solutella yhdistetitiiit, iitiitta
itiinkin oit kuittaus pyhiin Henaen tvi-
mesta kolminaisuudessa sopimaton, parempi
oii sanoa, että liitit ott kolminaisuuden side;
sillit liitti, joka kitit ulos Isästii jit 5pojasta,
itu myös yhdistysside heidiin iititlillänsit.
Ehdoitiikseit tititrsyyii ttii, paha kyllit, kor-
jaamata jäänyt se liiitse, jvkii tekee pyhitstit
Heiiiiestä §siin "sttriiteit". Totiii, raattia:
tussit pultittaan Iiittiitlitii sointiesta, tiiutta
ei sillit itiititiiirretä pyhitit Henkeä, titiiitii
Iittiialiiii kaikkiittiiltaisuns. Tosin taitiia
tittiiittikitt taitseen puolustaa sillit tiipiiit,
ettii sitiiotiiiiit pyhit Hetikt siksi sormeksi,
jolla Iiimalii kirjoittaa lakittsa ihtitiseii sy:
ditttttiieett satiioitt kitiii hitti ttittiiiaiit sor-
mellansa kirjoitti lakinsa kiwisiin tauluihin.
Mutta tämä selitys oit jotenki katikaa ha-
ettu. Ritotsalaisessa wirsikirja ehdoituksessa
onkitt koko tiimit lause tväitetty. Sittiiaati
situntaait tarwitsisi tämä tvärsy suonialai-
sessakin ehdottuksessii tulla korjatuksi. So-
piwatiipi on ritaiiiatun puheeti piirreit tiin-
k;ian sanoa: "wuodata titeihitt rakkaus"
(Rom. 5: 5), kttitt "rakkaus sydäittittiiti
paina", iv. 4. —— LIiwitn uskon opiu katissa
yhtäpitäwästi siiiiotaatt tvärs. 6:ssit, että
hän käy ulos Jsästä ja Pojastii. W.
7:sä sanotaan nykyisessa tttirressä, että
"Poikii aittiiit ineille pyhätt Hettgen jit
kantaa meille taiwaasta lahjoja", jossa
pait sitä, että siina kantaa oit hywin so-
pimaton, sillä ktiittkit häti niitä kaniat, oit
ihan ivääriti sauoa, että yksitt Poikit ati-
taa pyhätt Hetigeii. Ehdoitus oit warsin
asianmukaisesti sanonut: "He (tietysti Jsij
ja Poika) pyhätt Heitkeits meille suo, jok’
(tietysti pyhä Hetikij armon runsaat lah-
jat ttio", ja juuri sitä warten annetaankin
pyhä Hetiki, että Häii toisi meille runsaat
lahjat" Iiiitä, niiethäit, ei tuo Poikii tvä-
littöiiiästi, niitikiiitt wanha tvirst sanoo,
waati pyhätt Heiigeu kautta, itiiitkuiit eh-
doitus sittioo. (Jatk.)
Kirje Helsingistii.
(Jiitkoa edelliseeti ii:i-ooiij.
Ioitlukutttt 1 p:iiä oli Helsingfors Dag-
bladissa eräs ktrjotits, joka röyhkeydestääit
oli niivan kttiitittiilliiteii Siiiiä kerrottiiti,
mitä nutka sitoinettitiieliset otitat ttttittie wiio-
sikytittiteiiieit kuluessa saatteet aikaan, kuin-
ka he iitiiiiti intiassa owat matkaansaatta-
neet kauheata kiihkoa jit eripiiriiistiiitta
tiiiiassiittiiiie y. iit. Siitnassa juteltiin myös,
mitä tiito oikeat wiipitiimieliset, jommoisik-
si iiiaitiittu lehti tithtoo itseäiisä jit hetiki-
heitnoliiisiaiisa iiiiiiittää, ittttä suuria asioita
he owat "isätiiitaaiisit hyödyksi toimittaneet,
kuinka ilitiaii heitit Suoiiii waltiollisissii
suhteissa olisi iiiiv-.tti katitlalla kannalla,
kiittiki! iltttitii heitä Siiomen lait ja oikeu-
det eiwät eitsiiikiiäit olisi, niitä tie nyt otttitt,
kuitika he oiotit sitiiiteet toititeeit ivaltio-
päiivät ynnä tiioitta tiiuitta hytviiä seikkaa.
Sanallii saitoen, siinä koetettiin osoittaa,
ett’ei se työ, mikit suontenmielisten puolelta
on tehty, ole mitään siiheti werrattuna,
ttiitit herrat "wapitatitieliset eli liberaalit"
(!) oittiit toittiittaiieet.
Mutta tässit ei kylliksi"
Muutaiiiia päittttii sett jälkeett jtilaistiiit
erits 53 miehen allekirjoittama ohjelma,
jossa selitettiiti, iiiihitt sttittitaittt iiiaiititut
herritt lilteriiitlit eli oikeaniinin sanottu
Dagltladilitiset wast’edes iiikoiviit toititiit.
Tiillii ohjelmalla ei oikeastaan ollut mitään
tttarsiiiiiista sisitllystit eitsiiikititti, sillä joko
olitttat seit saitat ja lupaukset tyhjiii sitititii-
parstit tai oli siinä seuraattta kohtii thait
tvastakkiiiiiett edelliselle. Niiitpä kansallisii-
tettiitte iisiiistii laitstittiiit, että he aikoiviit
puollustaa jii edistää suomalaisten oikeutet-
tuja pyriittöjit, iititttii heti sett jälkeen ker-
rottiin, kuinka sttoiiteiiiitieliset iiieitetititt
liiiillisiiiiksiiii, joita he tvast’edeskiii aikoivat
loitsitus-iitit.
Iokaineii rehelliiteti siiotitalitiiieit tietää
kititeitkiit, iitissii sortoit tilitssit sttotiteitkieli
tähän saitkkit oit ollut ja mieliikin oit maits-
satttiite, kitittkit iitähittt etuja sitotititlitisellii
ivitestitllii on olliit stiouteiititaassii. Iokiii-
tieti tietää, ettii suonialainen ei edes ole
oikeudenkaan edessit saanut asiakirjojansa
otttalla kielellitiiii Iokaitien tietää, ettii
waltion kustantamia siioittalitisia oppikoulu-
ja ott tiiaassatuiiie vlliit itiiviiit ivithiiii,
ettii suonialaisen ott titytitityt luopitii out.ts-
ta äidiiikielestiinsit woidaksensa päiistä eteeit-
pittii opiit reillit, tttoidiiksettsa päitstit wir-
kiitiiieheksi vinassa sytitiyintnaassatisa. Suo-
ttieninieltset itiit.tt ottaneet poistaaksensa
tiiiitit epäkohtia. He ottt.tt pyytiineet eitetti-
iniiit korkeatupia kotiluja jii kitit ei pyyttnltt
oleiiiittaneet, kuti ei tit:iltio ole ottanut
heidiin itiiotttiiksiitns.t korittiiitsa, otvat he
itse ryhtyneet tonnittani-.ian itsellensä kou-
litjii. He ttittttt edistiiiteet siioittitliidöta kir-
jitllisttiittittttiiie. He eiivitt ole iitilloitikiian,
tiiiiikiiitt 3;;telsiiigsors Dagltliid, jos ei jtiiiri
sttoraaii satio, itiin kiiiieiikiii tarkoittaa,
iititltiitllistssii ja itltteiskuaitallisissa itsiitis:isa-
kitittt olleet ivitliiittitititiitttititiiit. Ei, tit.iaii
painivastoin viitat he iiiilliikiii iilttillii aiti-.i
olleet iiiideit joukossa, jotka ivoiitiainsa
miikaan otvat tahtoneet kitusiinsa parasta.
§ekit siis jitlkee sattoa, ett’eitititt siioitta:-
litiset ole tehneet mitään sett suhteen, kiitti
"§yelstiiiititt"s Diigltliid hetikiheititvlitisiiieeit,
jitkit jitlkee sauoa, cttit sitottieiititieliset oivat
.. - . 7". " 7
menneet liiallisiiuksiiit, se ott-"suoraan sati"
en — häwytön. ".
Seltoää viikin sentähden, että Uusi Sno-;"
metar ja Morgoitltladet owat wastusta-
neet tiioista tärkeitä lauseita. Suotnalat-
sunden isä, senatori J. W Snellniatt, on
selwästi lausunut heille, mitä moiset libe-;
raaliherrat oikeastaan owat ja mitä he
otttiit toimittaneet.
Täten ott kytiäkiistaa ollut koko wiime
joulukuun. Helsiiigfors Dagblad oit paitsi
tiiuitta ottanut puolustuksensa keppihewo-
seksi seit, e:t’ei se ole mitään puhunutkaan"-
sttoiitentiiieliststit" ja liberaaleista, waan ai-
ttoastaatt siiottieiitnieliststä ja liberaalisista
aatteistit. Sen lehden mielestä ei tässä
titaatliiiassa tarwitakkaan ihiiiisiä, kuti jo-
takin toimitetaan. Aatteet tie owat, jotka-
kaikki tekeivät. Aatteet otitat haitkkineet.
yksityisiä siioiititliiisia kotiluja, aatteet oiotit
lumon-:et estlle iviiltiopäiwät ja" "muiit hy-
tttitt astat, aut-teet owat kirjottaneet suottia-
laisiit kirjoja. Ihinisiä niihitt ei ole titr-
ivittu! Otipa hattskaa nähdä, eikö jona-
kittta kiittniitia päiwänä wielä enneii kuo-
letititansa ttiahda titlla itäketiiään, kitinka
aattettit kätvelee pitkin Helsiitgiii katujat"
Sen pittiiiteett se.
Wähi’iistä etittett, kuin tämä titainio jitttu
näki päiwän ntalott, pititvät ruotsinmieliset
satioitiitlehteiititie täällä kauheata tiieteliä
eräätt asian johdosta, joka oli tapahtunut
ylioppilasten keskuudessa. Pyydäit saada
senkin tässä kertoa, koska se asia tiitvallatisa
koskee koko Suoineii kattsait. Liitiltatvasti
oit Auritit lukijoiden joukossa niitä, jotka
eiwät sitä tvielit tiedä.
Oli, ttitetteii, Miirrask. 26 p. Ylioppi-
laskuitta wietti kytiiitieitettit tvitostpäitvää
siitä, kitit suottien katisiin lahjoittama yliop-
pilitshitoiie ivihittiiti Kitten luotinollista
päätti kitnta, että sinä iltana kaikista ett-
siiiiittäiseksi pidettäisiin puhe isäntnaalle.
Täiiiä päätettiiit pitää stioiiteksi. Sen jäl-
keen yiiitnärrettäwästi, itiinkiitn aina on
olliit tapittiit, laulettaisiin Rutieltergiti kir-
joittaitia "Maaiititte"—laiilu. Koska kitiita
oli päättitiiyt, että puhe isättittaalle pide-
ttiätt sitoitteksi, päätti jithlakoiiiitea, joka
oli sitaititt juhlan lopulliset toimet haltuunsa,
että Maatnme laulettaisiin suomalaisilla
sanotlla. Mutta tähän eiwät yhtyneet
ruotsikiihkoiset, waati päättiwät jäädä pois
koko juhlastit. Selwiinä seurauksena tästä
oli, että juhlakomitean täytyi päättää,
ett’ei laulettaisi Maatittite ettsitikäiiii, waan
että tititsiikki soittaisi sett. Tätnä oli kaikki,
kuteti asiiitthitarat ivitatiivat. Sopimaton-
tii olisi olliit siiotttitlitiseit pitheeti perästä
liiitlaa ruotsalainen laitlu. Mahdottomalta
tiitytti, että sitä tvoitaisiitt laulaa suotueksi,
kiin suuri osa laitlajista siinä tapauksessa
oli pitättättyt jäädä pois.
Mutta uitti eiwät katsoneet ritotsikith-
koiset asiata. Setiriiatvina päiwittit saarna-
sitvitt kitikki ritotsiiitttieliset sanontalehdet,
että juhlakomitea oli tnenetellyt aitvan hul-
liitikiirisesti jit törkeästi. Heidätt itiieles-
tiitisä oli päiwän seltvää, että, koska Ru-
iielterg oit kirjoittanut Maamttte ruotsiksi,
se myöskin oit luulettama hänen otttalla
kielellittisii. Helstngfors Dagbladitt jttttelta
puolestitttsii tvititti, että tiiiiaseitduilla, jos-
sain korivessa, missä ei kiikaiiti rttotsin
sittiitit yiittiiärrit, siellä olisi luwallista lau-
lait se suomeksi, ittittta että Helsingissii, st-
wistyneiden kaitsiiliiisteti joukossa, juhlassa,
missit kaikki ivarsin hywin yttttitärtätvät
ruotsia, siellä oit niivan iitahdotoitta, että
ttioitteti titrkeys woisi tulla kysytttykseenkään.
Eikii tässä kyllin. Maiitititt lehdet selitti-
iviit liikijoilleeit, tiiiteii kauheasti koko yli-
oppilaskunta tämän kiititta ott häivitissyt
itsetisii, ettii iitiiitittiite titiiriititatikiit ott hä-
peeittii tiittisiit ylioppilaita y. tii. y tit.,
jotii etuine tässä wiitsi iitittititakkiiiin.
"Iot’itiitett selivitjitrkiitett ihttiitteii yiittnär-
titit toki, ettii titoiset litriit viitat perättötniä.
Iokaiiiett tosisiioiiialaitieit tunnustanee sett,
että ttiiit pian kuin Sitoineit kiitisii ott
ottanut :)iiitteltergin :lliaatniite kittisittilitit-
litkseiisit, silloiit ei tiittiii laitiit enään ole
7)iiiiteltergtu ykiistititsit, iitaan koko suottien
katisiin. Ia kiiti se kerritit oit siittiiteit
kiitisait liiitlii, sillviit ei sitä etiiiitii tarutin-
iie laitlaii ruotsiksi, waikka dliiiitelterii sett
otikitt sillit tielellit kirjottantit, titiiittt oit
jokaisella siittittiiliitsellit oikeus laitlitit se
viitaila tielellitnsä. Sii—s oit suonten yliop-
pilaskutiitallakitt oikeus laitlita se suvitieksi,
jos se niin tahtoo, koskit sitoiiietikieii iiykyititn
jo vii seit eiteiitintstitit kieli, se kieli, jotit
iiseiiiitiiat seit jiiseiiistit iitielitiitiitiiti tahto-
ivat kuunnella.
Tosi oit, ettii Ruiielterg oit kirjottanut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
