Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
se wanhaan hywään aikaan oli sinne kät-
kenyi. Nyt oli myöhään syksyllä ja syö-
täwää niukalta.
Kun korppi tulee, sanoo Tellon waari,
ei tarwitse ntuuta kuin katsella wähän ym-
pärilleen, huomatakseen toisett. Mutta sai-
pa nyt katsella; wanha wiisas korppi tuli
yksin ja jäi yksin Httolitttatta ntistääti
kiiti se wahwojen pikimustien siipiensä no-
jassa sakean sade-ilman läpi, ohjaten kul-
kunsa suoraan läntiä kohdett, päästätnättä
pienintäkään ääntä
Lentäessään wakaasti ja ajatellen, oli-
wat seit silmät tarkasti kiinnitetyt seutuuti
allansa. Näkö, joka täältä kuittautui kor-
pin silittiin, sttiittitti wanhaa liittitii.
Wuosi wuodelta wiheriäiset ja keltaset
pikktipalat tuolla alhaalla lisääntyimät ja
suureniivat; pala palaltit saatettiin eittistä
salomaata niityiksi ja pelloiksi, piettiätnök-
kiä syntyi joka paikkaan – ihtnistyötä ja
ihmisia" kaikkialla. Korppi muisteli nuo-
ruutensa aikaa -— siitä oli kaiketi niittita-
mia talwia kiiluttut – silloitipa tiiiillä seti-
duilla kelpasi korpit! elää perheineen: stin-
ria salomaita, katterwikkoja, jäniksenpoikia
ja pikkulintuja joitkottaiii, ranitoilla suuria
sorsan ittiinia, ja kaikkea hiiwää,ttiitä mitan
woi toiwoa. Nyt oli iäällä huone hito-
neen kyljessä, pelioja ja niiheriöitä ketttiiä
ja niin riiiiatt puitte, että matthati ktttiiiott
korpin täytyi lentää useampia peitiktilitiia
kurjatt siankorivan tähdeti.
Nuo ihmiset, nuo ihmiset!
tu ttinsi heidät.
Korppi oli kaswanut ihmisien kesken ja
hienoimpien näidett joukossa. Suuressa
herraskartanossa lähellä kaupunkia oli se
elänyt lapsuutensa ja nuoriititensa päiwiit.
Joka kertti kun se sittemmin lensi kartanon
päälliise, itotisi se korkeiille, ettei sitä inti-
neitaisi. Sillä kiiti se näki nais-olennon
alhaalla puutarhassa, luuli se hätttä iitto-
reksi neidiksi, waan todella se olikin hänen
tyiiäretisä liittiitvalkeine hiwuksiiteett ja les-
kimyssyineen.
Olikohan sillä ollttt hatiskait noiden yl-
häisten ihtnisteti parissii"? Kyllä waan
— miliä kittinalta asiaa kittsoo. Riiokaa
yliäkyllin ja paljoti oppimista; iuaiiii kiti-
kessii tapatiksessit se oli wankeutia; erisi
wuodet wasen siipi leikattuna jit sitteit
"kutittiit sanalla", kttiett wanhan herriiii
oli tapa sanoa.
Tämän kutittiasanati oli se pettänyt ja
tämä tapahitti erääitii kewäänä, kun ttiiori
muskati kiiltäwä naaraskorppi lensi pitti-
tarhait yli.
Joku aika seitjiilkeeii —— taisi olla’tiitttt-
tainia talwia — tuli se takaisiti herrasta-
loon. Waan tntttttaittat wieraat poikanu-
likat alkoiwat kiwittää häntä, wanha herra
ja titiori neiti eiwät olleet kotottit. Ne
owat kaiketi kaupungissa, arweli korppi ja
tuli jottktitt ajan päästä iakaisiti. Mutta
wastitanoiio oli aiwan samallainen.
Silloin tito wanha kiintioii korppi –
tällä wäliti oli se iiäet tullut wanhaksi –
tunsi itseitsä loukatuksi, jit lensi korkealta
talon ylitse. Häii ei tahtonut enää pitää
mittkäänliiista yhteyttä ihmisten katissa ja
wanha herra ja nuori neiti saiwat katsoit
häneen jälkeensä, niin kauwan kitin tiih-
toiwat — ja sett he tekimät, siitä oli hiin
aimatt warma.
Kaikki mitä se oli oppinut unohti se;
sekä nuo waikeat ranskalaiset saitat, joita
neiti opetti hänelle, ettii niio paljoa hel-
pomtnat mahti—sanai, jotkit hän itse oppi
renkitumassa. Aiiioastaan kaksi ihmis-
ääntä oli säilyityt hiitten ttinisiossaan,
unohdetun oppitisa alkit jit loppu pisteinä.
Kuti hän oli oikein hywällä tutilella, saitoi
häit toisinaatt: "Bottjoiir, madame (hy-
wää päimää neiti!)” waati kitti hän oli
suutuksissaan, kirkasi hän: "Perkele wie-
köön!””
lismasta sakeati iliitati läwitse kiiti hän
pikaisesti ja warmaasti; jopa tiäkyi aalio-
jen waahiama murros pitkin taittaa. Hän
näki suuren tnustait piitttait lewii’iwän al-
lansa. Se oli ttiiitiaii sammalsuo.
Talot oliwat kutittnuilla sen yttipärillii,
mutta weteläntäisellä alatigolla — semiir-
maankiti oli yli peniktiltniiti pitkii " ei
olliit ainoatakaan ihntisjiilkeii, ei itititiia
kuin pari iurmaspiirnttia syrjällä, nitistin
turpaita ja tiiiiieti wälissä kiiltäwiä wesi-
lätäkköjä.
"Hytitää päimää, neitil" hutisi wanha
korppi ja rupesi, awaralta kaaritellen leti-
teleiitääti yli sitoii. Sepii oli hänestä itiin
mielyiiäwätt muotoinen ettii hitti hiljaa jit
waromasti laskeui alas ja istui puunjuu-
rakolle keskellä juotit.
Wanha litt-
Siellä oli miten ennenkin, melkein au-
tiota ja hiljaa. Siellä täällä, missä waati
oli wähä kniwempi, kasivoi heikkowartisia
kitnertvaa ja yksityisiä saraheinäti tttyityjä
Willapäät olimat jo kitkkiiteei, ittiitta sen
wahwoilla korfilla riippui wielä jokunen
ttipsii mustana ja sateen rytitöttätnätiä;
iiitttttett siellä oli hiettoa, mustaa ja lei-
jaismaista maata, mikä oli tnärkä ja täyn-
nä-wesikuljuja; hartnaita pahasti kierty-
tieitä puunjuuria, toisiinsa takertuneina
näkyi solmuisen werkon tnnotoisina.
Wanha korppi ymttiärsi wallan hywin
mitä hän näki. Olihatt siinä kerratt kas-
ntanut puita, jopa eittien hänen aikaattsa.
Mutta ttietsä oli poissa; poissa oksat ja
lehdetkiti, paljaiit juuret ktitntnallisessa se;
kasotkussa, ne siinä wielä wiruiliwat peh-
meässä sammalessa ja suomedessii. Muuta
tniititosta ei woinut iitllakiiiiit, sellaisena
sai tämä pysyä ja ihmisten oli sett anta-
minen olla otnissit oloissansa.
Wanha liitin weti itsensä suoraksi. Tii-
lot oliwat kaitkatia, ttiiittit täällä keskellä
pohjatonta sitota oli niili hatiskaa ja ko-
dintapaista. Saihatt sentään jokukin kohia
olla ettiisillään. Häti silitti kiiltäwiä miii"-
tiit höyheitiäiisii ja satioi tiioitta kertaa:
"Hytitää päittiää, neitil"
Mutta lähittitiiäisesiä tulostit tuli pari
ttiiestä hewositie kärryine; kaks’ pientä
potkitti jitoksi perässä. Ne ajoiwat mitt-
kaista tietä ittätiisteii wälissä, itiiitta suo-
raati yli stiatt.
.tiylläpä tie pysiiäwäi ajatteli korppi,
tiiutta tie tuliwatkiii yhä lähettiiuiiksi. Wan-
ltit lititit käänteli lemuttomasti piiäiätisä;
olihan se kumitta ittitett kiinas tie uskalsi-
wai itilla. Wihdoin tie seisahtiwat ja niie-
hei titrtiuiwat kirweihitt, lapioihin. Korppi
näki ttiitteii käywän sutit-en puujuurakon
kitttppiiiiii, jota koetiimat irti.
.tiyllii tie siiheit piitu suuttumat, ajatteli
korppi. " Mutta tte eiwät stitttiiitieetkiiit,
hiikkasiwat wiiiti kirweilliinsä ja tie oliivitt-
kitt teriiwimpiä ttiitä korpin oli ttiihtiyt.
Ne kaimoititat jit kititpiisteliwai ja sainiat-
kin seti pakstitt tytueit käättiietyksi itiitt että
koko ryhmyinen jiitiriwerkko tiili suoraan
pystyyn.
Pikknpoiai olitpat suuttuneet kaiutti-
tnasia ojia wesilätiikköjeti wiiliin. "Näetkii
tuota stitirta warista iiiollai" sittioi yksi
niisiä.
He ottiwat kiwiä molempiin kiisiittsii ja
hiipimiit piiisitt tttätiisteti sitojassa. .skarppi
näki tie wallan hywin, ttiittiit hiin oli itäh-
iiyt pahempaakin.
Eipii tiiällä suollakaan saatiiit wanha
olla rauhassa. Hän näki etta wiiiihaiti
ptiiinjunrakkoitikiii, joilla oli ikäii enetti-
tttäii kiiiit wanhititiiialla korpilla, ja jotka
niin lujasti olimat suopohjassa kiinni, ettii
niittenkin oli nöyrtyininett ieriiwille kir-
weille.
Ja kiiti poiat oliwat ttiitt iältellii että
jo olisi sopinut paiskittu, leivitti hän rits-
kaat siipettsii jit lensi tiehetisii. Mutta il:
itiaati kohotessaatt ja sieltä katsellessaan
ahkeraaii iyöskenielewiä ttiiehiii ja itiitä
itthtttia poikia, jotka siinä katsella ammot-
teliwat, kiwi ktittttitassakiti kotirassit, silloin
lensi mieltä tiimiin liittiiwaithtiksen mieleen.
Haukan tapaisetta lensi häti poikaiit
kiittppiiiiii ja stittrillit siiwilläiisä piesten
heitä ympäri kortitta, hutisi hiin peloitta-
tvalla äänellä: "perkele miekööitl"
"Poini parkahtiwat ja paiskausiwat siinl-
lettsa. Kuii hetkisen knltitttia joku niistä
rohkeni katsoit titiipärillensä, oli titas maiti
ja hiljaa; katikitiia lensi yksiiiäitien nitistit
lititii liittteenpäin.
Mutta hiittiaati siihett iisti kiiti poiat
tuliwat täys’tiiiehiksi, jopa ktiolinpäitttiiätisä
asti, itskoiwitt he wahwasti että sitolla oli-
wat iiiihneet itse pirtiti hirweäti siitireti
litinutt ttiiiotoisetta, jolla oli tiiliset silittiii.
Mutta se ei ollutkaan inikiiäii iittiii kuin
wanha korppi, joka lensi lätiieeitpäin hiite-
titaatt siankormaa, ttiiitkä oli kiitketiyi
sinne
K’ail’enlaista.
— Auttamaiottia. Kaikkihan te hänen
ttiiittette. Se ott häti, joka yhä kertoo
saittita jtiiiiiatisa. Se ott itttttiati metsäs-
tysjiiitti. Oli hiin missä olikin, tekee hiin
parastansa saada ptiheita koirista, pyssyis-
tä ja ttteisiisiiittiisestii. Häneti oit tartuis
saada niistä kertoa. Eriiänä iltana hän
toki ei onnistunut. Oli puhe ttiiiistii asi;
oista ja turhaan koki hiin johtaa sitä tttie-
lctisii tniikaait. Hiiii tiotisi äkkiä, käwi ik-
kuttati luokse ja astuskeli lewottitttiana siinä
e’esJiakasin, ihatt kuin hartaasti kuunie-
leivana.
Mitä siellä? kysyi koko seurue.
Wait, ettekö mitään kiittlleet?
Kuulleet? —— Mitä sitte?
Pyssyn laukaus!
Etnme; ktiiilitteko te?
quri nyt kiiulin mielestätti laukauksen
Ehkäpä erhetyitte; ei kitkaan meistä kuul-
litt mitään
Ehkäpä erhetyinkin — ja hän käwi taas
isittttiaati. Kutnmitikiti kitiilitt niielestäiii
latikattksett. Ia kun laukauksesta nyt on
pithe, johtuu mieleeni pietti jttttu . . .
Wieraat initutttiwat altisteit nttiotoisiksi.
Mahdotonia ott päästä kuulemasta nyt al-
kamaa jtitttta.
Wiilinpitätttäitöutyytä. Sanomia
Turusta ott eräs suotnettkielinett
Turiissit ilttiiiiiiuwa lehti. Edelliseti wiio-
den loptissa ja seuraawan witodeti alussa
paitiatiawiit, kutett iiedätiiitte, sanontalehdet
tiitineroihinsa iilatis-ilttioitiiksei, luwaten
ktikitt woimainsa tiutkaan hyödyllistä luke-
titista, satnalla iltttoittitmalla lehden il;-
tnaanttittiiö-ajat ja hinttiin. Niin tekee
Sanomia Ttirustakiii; sen tilaus-ilmoitus
kuuluu:
"Prenumerati otisiitttiiälati
Saiiotuia Turusta 1882.
(32:dra ärgängen)
itigifwas fyra gänger iweckan
med 201 ntitntner under äre t.
j. ti. e.
Todellakitt ivälinpiiiitniitön stiotitalaisista
lukijoistaan !
" ; -
Kttrsfit.
Sttontett Pankki Tammik. 5 p.
Waihto-kurssi Disk kurssi.
M. p. M. .
Pietari 7 p ...... 264: —— 250: – 100:lta r.
Lotttoo 90 p ..... 25: 40 25: — putt:tii si.
Parisi 91) p. . !00: 20 — —,
Hampiiri 90 p. . 124: 25 —
Amfierdam ..... 207: 50 206; —; 100""
Ttikholttta 3 p" .139: 10 138: 40;
Ktttiltttttks’ia.
Siitä iehdystä csityksestä ott Keisarillineit Se-
ttaatti niihttyt ltiitoäkfi titääriitä että yleisistii wa-
roista ttilee, piiälle sett tapporahiin kiiitt ktttiiiiit
mahdollisesti owat tiiääriinneet, niaksettaivaksi kah;
dettsadait (200) ttiarkati palkinto jokaisesta täysikas-
ttttiisesta sudesta ja sitta (100) markkaa jokaisesta
sttdeti pentista, jakit tapetaan ajalla, ltietitt I p:siä
Marraskiiiiiit 1881 1 p:äiiii Heittäkuttia 1882, Weh;
ittaati, Myitiitniien, Ma-:Eitit, Piikkiöu ja H-.tlilott kih-
lakunnassa; josiit täteii saati yleisolle ilmoittaa.
Turun Maattkattslia 28 p. !viiirtitsltiitia 1881.
C. M. Cretitz.
5).. Schliiter.
(pithittoiiuikatttari ott koossa tänä wiiottita raas-
"! k ttitvassii jakit pyhittiin maanantai kl. 5 j.pp.,
jostii yleisölle tällä tieto annetaan. Rahatoiitiika-
inari, taittittikuttti 2 p. 1882.
Rahiiioitttikitttiiiriit puolesta:
F. Westerliiiii.
Johti Liitdströttt.
§Ipettts täkäläisissä stittittttitaikottltiissit altait fuit-
tttttitaiita tämän tatttttiiktiittt l ; p k:lo :3 j pp.
Uttdet oppilaiit saiiti.iiit iltttottitida kottluiiti otet-
iamiksi kotiliitt huottetttsessa N:o 2 Littitankadun
warrella. Turku, tammikuulla 1882.
Joh. Lundell.
Suomett kaupunkien Palowakun-
tusyhtiö irtainta omaisuutta
tvartett wakuuttaa allekirjoiiiaiiecn katitta:
kaikenlaisia hiiottekaluja, tawarawarastoja,
eläiiiiiä, koneita (ei kiinteiiä), työ" ja ajo-
kaluja j. n. e. Ferd. Frenckell.
Waknutust" Osakeyhtiö
:,Jåiilemit
-velsingissä
toitititiaa allekirjoittaneiden katitta anussa
Hettgen-waktitttnksia (elinajaksi ja inäärä;
titiksi wuosiksi), Jälkeettelo-koron wakttu-
tttksia, Elinkoroti makuutuksia elinajaksi ja
2" §arttstttswakitiittik!t.
birospekteja ja tarketupia selityksiä an-
atuitt
A. W. Jaltnssoit.
liirjakauppa kirkkotorin
warrella.
Otio Ltmdiiii.
Yhdyspankin konttori.
Niyytäwänä.
Rnti s jauhoja
säkeissä,alennellut-uhinkaan,
I. W. Bloittberg’illä.
Wenäjiin kirkkokatu N:o 2il.
sywiä ruisjauhoja kahdenkertaisissa ittii-
; toissii, hattialla hiittialla
W. Petterssonilla.
Warasto
Tampereen Paperttehtaan
palkituita teoksia:
"isosti-, Kirjotus-, .Koitsepii-, Kääre-, Pussi-
ja Wetiytys y. ni. paperilajia, tehtaan hin-
ttoilla ja ehdoilla.
Bietor Forfelius.
Ruokatawaraa
kaikenlaista ja huokeihin hintoihin
J. L. Törnralh’illa,
etit. Blotnbera in puoti
Aitninkaisteti ttillilla.
Halntaan ostaa.
Kauwja ostaa
ja korkeittittiati hittttaii ittaksiiii
J. L-. Töi-nroth.
Eiit. Blotnlierg’itt puoti
2lnninkaisten ttililla.
" ——
" . -— ..—..—. —————.—""
Ilmoituksia.
Kokotis.
Saantamichet mauttutehtailija A. R. Wihlman’iit
konkurssissa kokootttttwat konkurssinpesän paikassa
lauantaitta 7 p. Ttttimikittita 1882 k:lo 4j. pp.
päättiitttään pesitti rahaksi ntutittaittiscsta sekä muista
sitä kosketuista tärkeistä asioista; samassa muistu-
tetaan, että poissa-iiletitat saamat tyytyä läsnä-
olewiett päätäksiitt. Tiirkit, 19 Ioulukutiia 1881.
Kitrl Koiist. HellsitI-it. J. E. Nordfors.
Toiitiitusittieltet.
7:tjltt0-jltititjtit8.
II. 8. huomatili-)ati ilinoittilceeii ensisirulla.
Päiwäliista.
Pappien wastaanoitoajat.
K:lo 9—ll e.pp. pastorinkanslia, Wenäj. kirkkok. 1,
awoinna.
K:lo 8—10 e.pp. toisen ja kolmannen kappalaisen
wastaattoito-aika.
K:lo 10—12 e pp. etisittittiäifeti kiippalaisett toastaatt-
otto- aika
Kaupitngin lääkaeien wast-taitotko" ajat.
E. Bonsdorsf joka pyhi’ittöttiättä päiwänä k:lo
9!”;–11 e pp (sunnuntaisin k:lo 1’—l)
sekä itiaaiiaittai, keskiwiikko ja perjantai
k:lo 3,77; –4!.;; jpp
VGHahlk:lo!;!i"I"";11epp
H. Sireti k:lo ()"10 e;.pp
(sunnuntaisin ja
eput
K. R. Paqivitlin k:lo 9—!"";11 epp. sekä tiiaa-
tiant, tuorst. ja lailani. k:lo 3""; 5"!56
j.pp.
K. K. Kytiberg k:lo 7.;9—!."";11 e.pp. ja k:lo 4
—"’) jpp. (stiittiutitaisin ja juhlapäitvittä
k:lo!3;!!—!511e.ttit)
E. yndrenius k:lo k)"10e.pit. ja 4——5 j.pp.
G. vott Essen k:lo 9–ll e.pp. ja 4–5 j.pp.
(pyhäpäiwittä aitioasiaan epp.).
W. af Ursin k:lo 8—10 e.pp. ja 4–;") j.pp. kaik;
kitta arkipäiwinä.
O. Mnsteliti k:lo 10—12 e.pp. kaikkina arkipäi-
litma.
K:lo 12 p:llä käy lääkäri lääiiinsairashiiotieessa,
joitkatähden tie sairaat, jotka ilmoitetaan
sisäätt otettaitiiksi, silloitt woimat saada
asiansa piireitttttitt ajetuksi, kitin tiiuitta
aikoina. Ottneitoniitiiden tapauksia
wastaanotetaan kaikkina aitoitta wuoro-
kaudesta.
K:lo 11—12 p:llä saawat liiiinin sairashuoneesen
otettiijeti sairasteit otiiaiset käydä heitä
katsomassa.
ja —t—6 s-pp.
ja k:lo 4—5 j.pp.
jiihlapäiwiiiä 9–10
K: lo 10–12 e pp. S ää; s’tö p a tikiit konttori awoin-
na wastekirjain jäiiiitnistä warieti.
K:lo 11–12 e.pp. .kiantoja ja suorituksia toimitetaan
ttioiti io kapiin lin hallussa olewista
rahastoista tuontiokapitulin wirka;
huoneissa.
Tiiomiokirkkoou päästään mahtimestari M.
Ahlströtn’in katitta, (ssei-irtidin kaiu sekä
juhlasaliin mahtimestari J G Yinmife"
katittii, Jtäitteit Rantakatu 2.
Menktistajajtina
lähtee joka päiwii TLtiru-"tiii Tatnpeieelle, Hämeen-
litittiiaii ja btelsitikiitt k:lo 1) ja 3"; ittitt. j.
p P- jt!
tulee joka päiwä näistä paikoista k:lo 6 ja 30
tttitt. j. p. p.
Tantarajiina
lähtee joka maanantai, keskiunikko ja perjantai
anusta Tainpereelle, Hiiitteetiliunaatt ja Hel-
siittiin k:lo 2 ja 35 titin. j. p. p.
tulee näistä piiskoista joka siitittitittiti, keskiwiikko
ja perjantai k:lo 12 ja 10 ittiti. j. p. p. (Ajait-
itiäiiiät Tututi kellott titukaatts
Postikouttoori Tut-ttssa
wastaanottaa kirjeitä ja paketteja jöin äkkipäi-
iitä k:lo 0"! e" p. p. ja 4–—8 j. p. p. sitti-
Si—1 e p p ja 4—8 j. p p Sttitnnntai"
ja pyhäpäintiiiä k:lo 0—11 e. p p ja k:lo 7—
8 jpp Tt.iakitutetui iii assttreeratut kirjeet ja
paketit owat jätettäwät etittett k:lo !,§11 e. p.
v. ju kl. l; j.pp.
"Turiiti Kirjapainon "Osakeyhtiö 1882.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
