Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kansallislanlnksi. Ja mtiöntää täytyi; että
sen säwelet tekewät waltaawan waikutuk-
ett.
Taas soiwat fanfaarit ja Yrjö Koskitteti
esiinttii puhujalawalle. Häit kiitti siitä
kunniasta, jonka esineeksi häit oli tehty ja
lausui sitte nuo sydätneett painettawat, jo-
kaista tosi kristitttiä ihastuttamat saitat:
"On usein wäitetty, että uskonto ja siweel-
lisiitis kttttluwat aitioasiaan tiksityiseläiitän
piiritit, että waltion ja iihteisknttnan ei
tarwitse niistä liikita pitää. Witati ihmis-
kuttnan historia todistaa, että tätnä ttiäite
ott petollisinta erehdtistä, ja mitä liisterin
näiti opettaa, sett wahwistaa iiittualla mail-
massa meidän päitvietnttte kokeitttts. Teille
(tilioppilaille), joille isäitittaatt tnleivaisttits,
kansanne ottni ja tiienesttis oit kalliitta
harrastuksetta, — teille, joideit hallussa tä-
tnä tulewaisittis aittakitt osittain tulee ole-
maatt, —–— teille ntitiä tahtoisitt tviiineisenä
opettajasanatia stidäiniin paiima tämän to-
tuuden. —— –— Se oti muistettawaa, että
kaikkiett yhteiskuttntallisten parannusteti poh-
jana on: uskoitte –— siipeellisytis.
Ei ttiikään kaitsit ole hukkunut
ulkonaisten epäkolitaitt täh-
den, sillä ne owat korjattawis-
sa; mutta uskonnollista, si
weellistä pohjaansa ei ttiikääit
koitsa saa heittää —— kuoleman
uhalla. Se on historian tuomiolause.
Se olkoon wiimeinen opettaja-saitani Suo-
itten oppiwalle nuorisolle"
Tosiaankin onttelliiten ott se kansa, jonka
soittajissa tällaiset mielipiteet wallitsewat,
i:niellinen se kansa, joka tällaisia johtaji-
ansa seuraa.
Rtit kaittiettiiit päiwän sankari Porin
marssin kaikitessa jttlilesaatossa ja raikkaat,
siidätttelliset, monenkertaiset eläkööii huttdot
kaikuimut.
Wielä piti ylioppilas A. H. Kallio jo
tunnetulla potttewuudella isätiitiaalle puheen,
josstt hän osoitti, että, jos Suomen kansau
jäsettet kaikki itoitdattawat tuota lausetta,
jota Yrjii Koskiiieii elättiässääit oli tioit-
dattaitttt ja joka lotise oli ylittnä juhlasalin
seinällä luettamana: "Kansaiutne htiipäksi",
silloin tito oittien armas aurinko, jonka eti-
siittäistä koittoa juhlasalin koristusmaa-
laus kuwaa, pian ott ttotisewa Suomen kait-
san keski taiipaalle, silloin se liyitiett hallit
ja ite pilwen hattarat, jotka kansamme tosi-
onnen wielä estätvät, piait oivat haihtuivat
tuon nouseman auringon helteestä. — Tä-
män puheen loputtua kaikuitvaii Maamtne"—
luultin säweleet, joihin yleisö innokkaasti
yhtyi.
Kuit illallisen jälkeen oli pttlie julistettit
wapaaksi, piti ntaisteri O. Stettrotli puheen
Koskisen perlieelle ja maist. Mela Rutie-
bergiti, Snellinanin ja Lönrotin tttttistoksi.
Suuri joukko sähkösanottiia luettiin Tu-
riista, Porista, Waasasta, Ottlusta, Wii-
purista ja ttseoista maalaiskunnista. Juh-
lassa oli wäkeä noin 400, innostus suuri
ja tiittiwäisytis tileitten. Pysywäisiä innis-
toja wat-tiinankin kaikki juhlaan osaa-"otta-
jat iveiwät mukanaan kotia. Titskittpa
tarwitsee titaittita, että ainoasti suonten
kieltä kätitettiin juhlassa.
Jos 23 p. t. k. näin oli nykyisyyden
ja toiworikkaati tulewaisuuden juhlaa wie-
tettti, siirsi seuraawa päiwä mielet ittetinei-
den aikojen tnnistoille. Täksi päiwäksi oli
tiäet "Yliopisto ttiääräntttit sttrujuhlatisa
wietott senaattori J. W. Snellttian witi
iiajati tiiuistoksi. Täiitä juhla wietettiiit
2lliopistou juhlasalissa, joka tilaisuutta war-
ten oli koristettit kosineilla ja kilioillä,
joissa oli ttitttitettti Sitelliitan’itt etetviittittät
sekä kirjalliset teokset että !valtiolliset toi-
ittet;katederitt takapuolla seinällä oli Snell-
iiiaitiit muistokuiva luonnollisessa suuruu-
dessa. Jtthlaaii oli kittsitttu ja kokoontuna:
kaikki, mitä Suomen pääkaupungissa on
ylhäistä, stiitrta ja — kaunista. (Siwit-
niemien ei woi tiiainitsetuittta jättää ruot-
siittielisteii ylioppilasten halweksiittaa kätitöstä
tässäkitt tilassa suuren Sitellmanitt ptihää
ittttistoa kolitaatt. Waikka Suomen iili-
opisto, jossa tiettäipästi suotiialaisititdeii
edustajat eiwät wielä ole enetninistössä,
oli tämän juhlatt toittteen panitut, nutikka
yliopiston nyk. rehtori kansliatteuwos W
Lagus, hänkiii kattsallisten rientojen ivas-
tustaja, oli julkaissut suurta wainajan ylis-
tämäit ktitsttittuskirjatt, niin ttäkimät kuiten-
kin uusmaalaiset tilioppilaat htiiväksi pitää
samatta päiwänä —— tanssiaiset. Tanssi-
aiset kyllä sitte, luultawasti rehtorin käs-
kiistä siirrettiin toiseksi päiwäksi, tttiitta juh-
laan ei saapunut swekoinaanisesta tilioppi-
lasleiristä kitin juuri joku, nekin ttseat jo-
kapäiipäisissä luku-nutuissaati.)
Julila alkoi orkesterin soittatnalla ja sitti-
reti sekaköörin laitlatttalla "Paulus" tiimi-
sellä oratariolla. Täinän jälkeen yliopp.
K Krohtt lausui sepittätttänsä suotuenkieli-
sen rttnoit, joka tityös painettuna jaettiin.
Sen jälistä piti prosessori Th. Rein J.
W. Snelltnait’ista ruotsinkielisen esiteliitäti,
jenkit wertaista ittilkkaitdessa ja opettawai-
siiiidessa ainoastaan harwoin saa kitttlla.
Erittäiti kitiihastutti kuulijoita kutuaits Sttell-
titatiin ja Runebergiit keskitiäisestä suhteesta
tilioppilas-aikana sekä Snelltitaititt olo Tuk-
liolittassa ttlkoittaatt matkalla ollessaatt ja
liittien suhteistansa Ruotsinmaan kirjailioi-
liitt ja tiedeiitiehiiit. Stiitrta osan ottoa
waikutti niitiikääti kertoitius siitä kolitelttsta,
jota wallaii pitäjät Suoiitessa hänelle osoit-
tiwat sekä ne eriitoiiiaiset waikettdet, joita
Sttellnianin lujan hengen oli woittaiiiitteit.
Esitelmän perästä lattlettiin wielä ora-
toriosta "Elias" ja jttlila oli lopptittut.
Ylioppilaita on kutsitttu Suomen toiwoi
si. Eikäpä ilittati stiiittä. Siillä lieistäpä
suurimmaksi osaksi lähtewät kansamme tie-
demiehet ja opettajat, waltio" ja wirkamie-
het. Joitaknita Aiiran lukijoita, jotk’eiwät
ole olleet tilaisuudessa tutustumaan tiliop-
pilasknnnan suhteisin, littivittauee seit täh-
den saada joitakuita tietoja Suomen tili-
oppilaskunnan kannasta päiwän polttawim-
massa kystiintiksessä, kieliasiassa.
Kiiii ylioppilaskunta w. 1867 häwitettiin
s. o. kiellettiiu seit oikeus kokoontumaan
tihdessä asioistaan keskustelemaan ja päät-
täinääit, niin oli suomenkieli silloisissa yli-
oppilaissa wielä niin lialweksittu, että, jos
joku oli rolijettnut tilioppilaskokouksessa käyt-
tää tätä kieltä, häntä pilkattiin ja nauret-
tiin. Että puolue-suhteet paljo olitpat
ittutitttiiteet, kun tilioppilaat 1880 uudes-
taan saiwat entiset oikettteitsa, tiesi jokiti-
iien; tiiutta tuskiti rohkeiiitittatkaan uskal-
siwat luttlla, että kansallistttieliset jo olisi-
wat eiteiniitistössä. Sitä suurempi oli sen
tähden hättititästiis, kiin ylioppilaskttttta
ensimäisessä kokouksessaan kewäällä 1880
päätti joskin tvaait 15:n ääneit enemmis-
töllä, lähettää A. E. Nordenskiöldille, joka
silloin jtittri oli palannut Pohioisjäämeren
titatkaltaiisa, puhtaan suoinalitisen adressin
eikä kaksikielistä, itiinktiiit toiselta puolen
oli ehdotettu. — Eusiniäiseu ivoittoitsa rie-
ittussa kokooiitniwat suomenmieliset tilioppi-
laat tyhjentäinään "sutesicu hautausinaljait"!
"".Raltillisiminat kuitenki pitiipät rieittua lii-
att aikaisena, arniellett tvoittoii ehkä wattit
satttttitaiseksi. Turha pelko. Suomentuie-"
liset owat yhä pysyneet eneiittnistössä sa
kasinamistaan kaswaneet. 1881 oli heillä
tawallisesti itoiit 40 ääneit enentiiiistö ja
tänä wuonna 60. Loistaioitt woitto, itiin-
"kä suotualaiset tähän asti oivat saatteet,
oli tuo yllä kerrottu päätös juhlan wiet-
täittisestä ål,lrjö Koskiseit kunniaksi, jossa
tuli ttoiu 9() iitinen etteiittnistti — Aino-
astaait kahdessa äänesttiksessä otvat ruot-
sinmieliset woittaneet ja silloiiikitt kujeiden
katitta. Mutta merkillistä kyllä ott, tuoleitt-
tttilla kerroilla paha sallintus saattanut hei-
dän ivoittansa tappioksi. Erääti kerran
esim. he saiioat puheenjohtajaksi ehdokkaatt-
sa, tiiutta joka sitte osoittikse olentonsa täii-
delliuen fennomaani.
:liitukuin yllä olewista numeroista itä-
kyti, ott sttoiiialaiitett puolue ylioppilaskuti-
itassa ttiauhdikka-.tssa warttuinisessa. Gikii
tarwittite kutita aiwan tiioitta wuotta sii-
hen, kitit ei enää ivoi pttliita tvariinaises a
ruotsalaisesta puolueesta eitsiitkään koko iili-
oppilaskunnassa. Täittäii kyllit ruotsikiih-
koiset itsekitt jo rupeewat huoittaeinaait ja
oit "Helsingfors” ja tttttitt itiiikingilehdet
tämän johdosta sisältäneet tiioitta "suolais-
ta epistolaa", ja oit ruwettu ruotsalaisuu-
den hapatusta ahkerasti sekoittamaan tule-
iviitt ylioppilaihin, lyseon ttitorttkaisiiii.
Mutta itätittääpä siltä kttiit ruotsalaisuuden
stiola olisi ttiakttttsa kadottatttit ja sen ha-
patus hapatttsipoiinattsa tttettettätttit. Niin"
ja "millä sitte suolataan, kun suola tulee
mauttomaksi?" oit on.
Senaatori Yrjö Koskisen puhe
ylioppilasjuhlassa 23 p. t. k. kokonaisuu-
dessaan kuuluu U. S:ren ttiukaati seuraa-
walla tawalla:
"Htiwät herrat, Suomen tilioppilaat!
Minun on lausuminen teille kiitokseni siitä
ystäwällisiitidestä, joiika olette tänä iltana
minulle osoittaiteet, kiitokseni myöskin itiis-
tä ystäwällisistä satioista, joilla puhuja oit
lausunut tniiiulle tilioppilaskniitiait jäähy-
wäiset. Kiitollisuuteni ei sett tvitoksi ole
ttiäheinpi, että minä historiallisen kritiikin
oikeudella tasoittelen puhujan ylistäwäiset
lauseet niiden todenperäiseeti ittittaait ja
ittäärään. Pareminiu kuitt kukaan ittuu
minä itse sen tiedäii, että opettaja-totitka-
tukseiii Suomen tiliopistossa oit ollitt itto-
nessa kohden waillin-titteu, ja tällä lietkellä,
kun siitä eronneena wielä kerran seisoit kes-
kuudessanne ja tältä piisäyspaiktilta elä-
titässätti katsoit taakse päin kuluneisin 19
ajastaikaait, tuittien itsessätti sywältä kuo-
litiwan lialutt riihtiiitiääu siihen uudestaan,
aloittamaan sitä ikäänkitiit alusta, woidak-
seni korjata, mitä en ole titniitärtäiitit tai
osannut tehdä. — —— Se oit kttiteitkiit tie-
tiisti turha ajatus; sillä jos ikä oit koke-
titusta lisättiitit, se arwattawasti ott ky’yn
wähentäniit. Minun tulee lohdtittaa itse-
ätti sillä ikttisella totuudella, että puuttu-
waisttits ott kaiketi iliitiistoititett ydin, ja
iitittun tulee iloita siitä, että talitoatii on
enemmin katsottu kuin woititaani. Tällä
eroit hetkellä kiitän tiliopiston nuorisoa sii-
tä tistäwyiidestä, jota minulle itiin titoitta
totiotto oit osoitettu, —— tistäiuiiydestä, joka
eläiitäni loppuun saakka oit ittittttlle ptisyivä
suloisetta ittuistona.
Mutta jos todellakiii ttiitttttt opettajatoi-
itieiti oit jotakiit hedel-tää kantanut, se epäi-
leinättä ott luettawa seit oppi-aineen ottsi-
oksi, joka oit olltit ittitttille uskottuita. Se
tiede, jota minä oleit edustanut, oit ihan
luonnollisesti saattanut sekä itiitttta että
kuulijoitani tutkiittaatt yhteiskunnan ehtoja
ja perusteita. Mutta se ott myöskin saitt-
ttiiittt iiieitä kuiitpaisiakitt litottaiitaatt heit-
keeit, joka eläiviiksi tekee, luottaittaait liis-
toriatt sttttriiii tarkoituksiin ja Iuittttlatt
johtoon. Tätitä ivarinnus litiiviiii woitosta
oit nuorelle miehelle littillakseiti aitta ter-
weellinen; sillä se pitää hänen innostus-
taitsa oikeissa rajoissa ja se estää häntä
riihttitiiästä ittiiiiriitt tpäikappaleisitt, jotka
eiwät milloinkaan tarkoitusperää pyhitä.
Jit titikiiiseeii titaailin-.tn-aikaatt, jolloiit littr-
jitt opit siipeellisytideit ja uskonnon alalla
monessa paikoin uhkaamat perikatoa kaikelle
nliteistuitta—järjestiikselle, joka ott historial-
liseii edistyksen pohjaita —— semmoiseen ai-
kaait ott toiwoaksetii meidän pienelle katt-
salleittitte olewa pelastukseksi, että seit siivis-
——–——
:—
:O——,——"——7–, "," —"
-Lultliiir-i.ni "
(Jatltoa).
7!.
!kiias leesi-"iiikkj.
K’oin liunliatiei ltului tämän eliteen
perästä, ilmau että l)aiiiel oli pääSSJit toi-
seittenea perille. IIän oleaneli vuorotellen
Iiierslöii"ieeä "ja Itaiiäera’iaaä; eijmeinaiuitus"
83. palleassa !aati pieniä ailioja, mutta l:ii-
läeeä lcauiiemmitt.
lllaäaoit ei ollut tiiötti’fitiiätiä. kliiSimniäi-
Seit mitättöinäu pritsilceeit jällteeti, hän "aati
ltolci tieättötella, lialta tuo tuntematon mali-
toi olla; jolta niin suurella ineneatiltaellä
eli raetuStattut liäntä ja "jonlca tiieliltatiS
poitti kiänett, leealta Se oli tehnyt lcailclci
liänen !ritplteetteä tplijilcai.
"laaleou ltäii oli liiliettäiizit eit-liattuna tolte-
inään ja tämä nyt lcullci ILierSli’ie"i88ä ja
äigt’iSSa talonpoilcaiii lapsia opettaett. llliit-
ta lasilierin lcäiii samoin ltuiit ruhtinaaton
"ja inuiclen petettiin isien: lie aittamaita
testitiematin sainiat tietää heitä hoaleetiata
asioista. lllacleeii tieni iniSSä liäiieit poi-
lcanea päitällii tjiäSliei-teli, tiiutta liäii ei
roinitt- areata, lcuinlca liäii liulutti jltojaiiea.
0)"lclen5tjerue aatraeti Sängjin omatta biet-
rup’iit ltartanoSSa ja ntainituii illan "jällceon
neiti !iililce ei ellut uärälitäniit ltocliataitaa.
I-ulclcari tähän saaltlia oli ltoettaiiut lsailclci
lteinonea !äliintälcään etita taittamatta; oi
lytz-nyt ainoataliaau jltijt-ä, jota liäit iiar-
tnaau oliSi taitantit epäillä; daniel leireili,
joi "ja pelasi arpanoppaa. !sialleen mietin"
iteli "ja tiemisteli.
01i suutelisi liattalcei lialtemiaelle, että
suuri liiiiiloltliare muutama piiliiä eititeit 1)a-
niel’jii tuloa oli linjannut )"ltcleti toruin Sei-
näetä "ja lcolconaiiöa ttilclciiiut liellariiu alae-
rnentärän. ’käiiiä ltellari, "jolta ulottui ltolco
ritlceiiitulceett alle, piclettiiii !li-liirani piilo-
paililcana. lillaäeoii tiirliaaii lcolci ]telttaili tois-
ta alasinteutäiiää. ILellariaSa tonin joen puo-
lella eli ilclcuiiaii attlclieja, tiiutta itäiität oli-
eat liailclci "arastetut palceuilla, rietiin asete-
tuilla rautalcanFilla ja paitse tätä, niiu tie
muiitaiS-ajati ralceiitiustauatt !piilinnit eliisat
niin ltapeat, ett’ei ltiilcann ellei malttunut
ttiiäen läiiitöe tiitilcemaaii; ja "jes ltiiiteitlcin
niin olisi iioinut tapttlttualcju, itiin niittot-
olieat eeäeStä itiin leorlioalla, että tajunal-
taiuen !titi-8 "jo aeittälicleiilcin olisi ollut lii-
ati naarallinen.
lilrääitä ehtoona, lcuii illalleen taeallieiiu-
(leit multaan SeiSoi talitina "jo eniien maitii-
tuti punailla" toine-esa päiieaä, niiu !ttllcetiit
ettlo pltt’älilciä loiöti )sineetit itellutin nultoin-
ta. lllaclaon säpeäliti; liäii luuli erehtyi-iiit-
Sä, mutta talo loisti )iltti lcjrlclcttautpaiia ja
liiltlcui sitte mettelle taitolle, enneniinin 80
lcatosi.
’l’z’zttyiiäiuen iiii-liitii; nälczii tatiltani liilc-
!carlit huulilla. ’l’iio rali)ii nitise oli hänelle
täriteä lielcsjntä; tilatii ltetlcoStil liän siuruman
tiesi palt-)laisen oletan raunioiSS-"t lcätlcett;i"iii"t
"ja tieni nipäalciit millit lcoliilallit lillutti oli lia-
liemjiieii.
’l’äetä ehtoosta alliaeii lllaclaeii sitsi siltä
tarlclcaauaieeiiimalcai, muttta eallceati siiloa
liän ei liititeitlcaaii oiiäii §naitat niiliilii. lian-
nioiSSa sallitat tyyness- saraalta. liitele-
ina ja lietteet/aienna uälcjiirät ottaiteoit aaun-
touaa täliäu surulliseen pailcltaan, "joiilca eeit
"limaiset asujamet, taritapällötlciii, tällä ailina
enotta "jo oljeat siittäneet.
ITutiSi päieää tiihosen ltililcari piti "alttia
alilalla, tiiutta SeitSemäniieii elitoaii ltäti uitit
rastaan piiasi lietonanea, sillä" tlitalclco niita
laarautaiuiii tuli lcouliiSta "ja oli plitsi lioilla-
saneet.
lärääiiä ehtootta ltätt tttli liotia tut-allista
iiipäliouiniin, lllaclsseii "jo titoitta tuittia oli
liäiitii sattanut eitiieiiictiiii hän tiili.
"’l’äitääit tulet mpäliiiiseeu", aati-ii liäu,
tlaalcon tupaaii astuessa.
""’I’uleii lcFllä ainaiaoeit SjlcSi että niittttlla
oit eiti-iilliiieii sanoma ttietaiiatia.”
"llIiltä 8attomit?"
ttIlt,apuliteella tuli ttiiäeit noittiin liirjuii
east-taiti jit ltäii liertoi iitintille, ettii ino iiar-
maait tuleninto saamaan lcielloit aitoittalcaeeiit-
itte, "josea tiie pipuimnte, ettii minä piiäöjaitt
sinulle apulaiöeltöi lultlcariu toititiöSa. ILii–
"iuri tteniioi meitä lianlclciniaaii iteelleiiimo
"sotaliitta patiiniiii,jolcn ajaisi asianintiie lierin
llein-ilc ltatitr,an’jlle, "jolta oit pannut päältän-
Sä elilioii tii-liaan asettaa IIet-ellijerg"iii ltilc-
lttiriit pojan"
’lli’iiitä aunoina antiroötj liiintiitiiötitti illail-
soisia.
""l’iii, poiltani!ii nautasi liän, "ltiijiilca me
toinnuitte liaiilclci:t itsellemme satiinisi? I’tii-
lceillcttitiituio tliimaltia, että IIäu irtirjeliai moi"
tii i"iliolli3i8tniiiino; alitili oit liitilclti mitä nio
uojinnie teliclii.””
""ltulcoillinitiitnio enSilcSi Jtiiiitilatt, ettii lläii
aittaisi nieiiläii iiiliollieilleuiine atitoelc8i””,
irastasi Jitttlclco.
"silti-iilit; äuinala tiutaiat heille atiteolcSi?”
illiin, lcoSlia emine itee talielo aitä telttlii"
"lietti sinä tarkoitat-?"
"laitlclce loi Siluiii)"lceeii raunioita lcoliclen ja
ja iinattiSi:
"lIäutä, jota titolta eSitte.””
lslttilaoii liasttliti. Uiiiiiät §aitat eeltä. pojan
aiti-ulliiieii itiini niitä lattSiieSSa, !ei liänet;
iilcltint-taitiinttta oilcoalle uralle. lIäii liata-eli
poilciitiiiöa teriitiäSt-"i j:t tut-liien. miitta tämä
ei ittiitt-iiiipt eikä huomautan. lIäii istui
päjtäiiii, alicet ajiäilä ja pitltitti teitte puliot-
tausa:
""’1"e, lasitti, olette tienisotiut niittua ralcaS-
tttittaait Sosiittou aolcii olette opettanut ini-
iiiia liittaiuiääii ja unhottumaan miuulle telt-
ti""ji"t !äätei-iilcaiii, ja teieeä itseaeä Sainateii
lenin lcocliaaaiitiiielciii hallitsi aunia rauhan
lietilci, jeta to lcoitto !uintiaan liet-iittiiii. ijri
oli eittien, tiiutta nit- liitii teitltiii liluli-
Soittie oiiat lilluneet liat-titalleni "ju te itse
olette ttillttt ttiiilittlch, tii-l; to iiilittatto poi-
lcaa isänsä paltun te’oii till-(leit jii painotitte
liäntii !talita liiiiititttiiiniieti liuiit tuo viiiiiel
I-"i-iia, joltei on ptillcnttu taittumaan julon "ja
onnetonta iitieStä."
"".slä soittiitixiieiti pultti, .aalclco””, saatasi
lllailnoii, "joulut aistillinen llilcutttd" ilmoittajie-
ae iii:ttitlaaöti "ju taineet-"isaa iiäiiedöii, "jolla
ltäii pulitti "liliiiän aittiulceoii tiilitina, eteläS-
iiii lliiltl"iii metsiisi, oit 8i"iitgelll"joi"g"jti mentut-
tii ptippi littiitlttttuiia; rjlclcnittt ei"ei"3tiii nuitti
riisti häneltä liailclii, lieiiitoii, tarnrat aeliä
lcitiiniau, sentinensi ettii liäii oli rohjennut
talittaa liiiiiellii tolittasi i"iiär)"i"ttä; tuo aulin
.so oli, "jolcii ratilcaji:i lupain laitiit paltuin to-
lceiii tältäoii, tullii iiteiiliiii tiisti-"iii puetit !coti-
aeii-litltniitiiie, joas-ii oi taloiipojutlcttaii taltto-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
