Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Canada puhuu Suomeen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Canada puhuu Suomeen
Syksy on ehkä Kanadan kauneinta
vuodenaikaa. Luonto muistuttaa ih-
meellisellä tavalla Suomen luontoa
neitseellisine, valkorunkoisine koivui-
neen ja monilukuisine järvineen. Syk-
syn lähestyessä alkaa kesän vihreys
muuttua. Kuin jonkun näkymättô-
män taiteilijan ‘siveltimestä ilmes-
tyvat värit, joille silmä ei taida
vertaa loytaa.
Seisot kukkulalla, jossakin Kana-
dan villin, koskemattoman metsän
sydämessä — ympärilläsi ylimaallinen
hiljaisuus. Henkeäsi melkein salpaa,
kun katsot alas laaksoon, josta jarven
tyyni pinta vastaa katseeseesi kuin
suuri salaperäinen silmä, jonka edessa
tunnet olevasi pieni, pieni. Vasta-
päätä olevalta kukkulan rinteeltä
pursuaa vari tuhansin eri vivahtein,
niin etta silmiäsi huikaisee. Nuo varit
— vihreät, punaiset, keltaiset, siniset,
ruskeat — niiden lukua ei osaa sanoa
eikä niita voi mikään paletti vangita
— kuinka kauan ne viipyvat ? Vain
hetkisen. Kohta tulee tuuli tuonelas-
ta ja kateellisena, aivankuin ei saat-
taisi tata kaikkea kauneutta sietää,
kylmilia huulillaan koskettaa lehteä,
joka kellastuneena ja kuolleena pu-
toaa maahan. — Puiden latvoissa
itkee syys ja katuu, että hävitti
luojan ihanan taideteoksen.
Miettiessäsi tata kaiken katoavai-
suutta, alkaa illan usva laskeutua
jarven pintaan. Aurinko painuu ve-
ripunaisena taivaanrannan taakse.
IIma muuttuu vuleäksi, tahdet syt-
tyvat, ja samassa jo huomaatkin kat-
sovasi kuun arvoituksellisia kasvoja.
Vastustamattoman voiman vetä-
mana kuljet alas järven rantaan,
jossa valkosyrjäinen veneesi odottaa.
Kuin unessa tartut airoihin ja hiljaa
liut tummalle selalle. Nyt vasta
huomaat miten jylhät nuo ympärillä-
si olevat kukkulat todella ovat. Nii-
den rinteitä peittävät värit eivät
jätä sinua rauhaan, vaan seuraavat
Taiteihija Tom Thomson’ in maalaus. Lehti—
havupuu metsad.
mukanasi, sukeltavat järveen, jossa
ne leikkivät kuunvalossa, veden peh-
measti liikkuvassa syvyydessa. Mieli-
kuvituksesi pettamana luulet kuule-
vasi niiden nauravan.
Hitaasti, ohjaamattasi ajautuu ve-
neesi iltamaininkien kuljettamana
rantaa kohti. Siellä on pimeä metsa —
outo, tuntematon maailma, josta
heikon ihmisen on parasta pysyä pois-
sa. Yht’akkid rinnassasi jysähtää.
Edessäsi on naky, joka tuo kylmät
väreet selkääsi. Korkealla kukkkulan
laella seisoo mahtavasarvinen uros-
hirvi. Sen majesteetillinen olemus
pürtyy mustana silhuettina kuunva-
laisemaa iltataivasta vasten. Het-
kisen se pysyy paikoillaan hievahta-
matta, pad tuulen suuntaan käännet-
tynä. Sitten se, kuin ihmisen läsnäo-
lon vaistoten, kääntyy ja katoaa
aivan yhtä aavemaisesti kuin ilmes-
tyikin.
Heräät lumouksestasi kukkulan ta-
kaa kuuluvaan lentokoneen surinaan.
Siellä ehkä joku amerikalainen mat-
kailija ulottaa retkensä vielä syvem-
mälle luonnon syliin, sillä syys on
Kanadassa pitkä ja houkuttelee kau-
neudellaan sekä oman maan että
ulkomaiden turisteja.
15
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
